The Grand Tour

Tervehdys.

Hei, kaikki. Kiitos.

Kiitos paljon.

Kiitos.

Tervetuloa. Tässä jaksossa

Jamesin bleiserin ja t-paidan oudon yhdistelmän lisäksi...

Tuossa ei ole ylpeiltävää.

Ei niin. Sen lisäksi paljon muuta.

James May vaihtaa vaihdetta.

-Richard Hammond vaihtaa vaihdetta. -Vaihdan.

Ja minä...

vaihdan vaihdetta.

Kiitos. Todella jännittävää.

Kaikki alkoi 1950-luvulla, kun James May oli vanha mies.

Silloin Jaguar voitti Le Mansin kolme kertaa D-Typellä.

Kun he vetivät sen pois kilpa-autoilusta,

he päättivät tehdä siitä 25 katukelpoista versiota.

Niitä kutsuttiin XKSS:ksi. Tässä on kuva sellaisesta.

Se oli kohdennettu varakkaille, nuorille herrasmiehille,

jotka halusivat käyttää viikon ajellen kaupungilla

ja viikonloput kilpa-ajoissa.

Steve McQueenilla oli tuollainen. Se kertonee kaiken.

Ikävä kyllä vuonna 1957 tehtaalla oli valtava tulipalo,

eikä yhdeksää noista 25 versiosta ikinä rakennettu.

Ennen kuin nyt.

Sanon heti alkuun,

ettei tämä ole muovista tehty XKSS:n replika.

Tämä on XKSS.

Tämä on Jaguarin rakentama.

Huolellinen kokoaminen kesti yli 10 000 tuntia. Tämä on aito asia.

Se on yhtä aito kuin vanhan ajan versiot.

Auton alusta on tehty Reynolds 531 -nimisestä erikoisteräksestä.

Sitä käytettiin alunperin toisen maailmansodan Spitfireissä.

Alusta on myös kevyt: se painaa vain 39 kiloa.

Kori,

tuotantovälineet ja tekniset piirustukset tuhoutuivat tulipalossa.

Heidän täytyi skannata alkuperäinen vuoden 1957

ja edetä takaperoisessa järjestyksessä rakentaakseen sen yksityiskohtaisesti.

Kaikki on niittien lukumäärästä ja sijainnista lähtien kuten ennenkin.

Niitä on yli 2 000.

Moottori oli kuitenkin hankalin osuus.

Sen suunnitelmat eivät tuhoutuneet palossa.

Minulla on tässä niiden kopio. Niistä puuttui kuitenkin sivu.

Heidän piti sahata alkuperäiskappale kahtia selvittääkseen, miten se toimi.

Tällaista autoa ei ole tehty koskaan aiemmin.

Se on ensimmäinen laatuaan.

Onkin pienoinen ihme, että sen hinta on vain runsaat miljoona puntaa.

Puolella miljoonalla enemmän voi hankkia tällaisen.

Tämä on Aston Martin DB4 GT Lightweight.

50-luvulla se oli maailman nopein auto.

Sen huippunopeus oli 243 km/h.

Tämä auto ei ole 50-luvun lopulta.

Ajanmukaista kojelautaa

ja kuusisylinteristä Twin spark -moottoria katsoessa sitä ei uskoisi,

mutta tämä rakennettiin muutama viikko sitten.

Kuten Hammondin Jaguar, tämäkin on upouusi vanha auto.

Ajettiinko näillä ikinä kilpaa toisiaan vastaan?

Kyllä. Toukokuussa 1960. Olin kuukauden ikäinen...

-Synnyin kymmenen vuotta myöhemmin. -Ihan sama.

Tässä on siitä kuva.

-Siinä ne ovat. -Tuo on itse asiassa D-Type.

-Se on tuon kilpaversio. -Aivan.

DB4 GT Lightweight.

Tuo oli oikeaa kilpa-ajoa.

Ratamestari ei tehnyt tutkimuksia jokaisesta tuuppauksesta.

He ajoivat maaliin, joivat drinkin ja harrastivat sitten seksiä.

Meidänkin pitäisi kokeilla.

Mitä? Seksiäkö?

Ei.

Onneksemme olimme Ranskassa Paun kaupungissa.

Täällä järjestettiin vuonna 1901 ensimmäinen Grand Prix -kilpailu.

Teitä suljettiin täällä kilpa-ajojen vuoksi

kauan ennen kuin samaa pohdittiin Monacossa tai Detroitissa.

Tänään ne suljettiin jälleen. Meitä varten.

Katsokaa. Paun keskustan kadut on suljettu.

Ihan kuin olisi menneisyydessä.

Vaikka tässä on samaa italialaista tyyliä kuin alkuperäisessä,

tämä ei ole täydellinen replika, kuten Hammondin Jag.

Tässä on esimerkiksi alkuperäistä isompi moottori.

Eli 40 hevosvoimaa enemmän.

Tämä on nopea.

Todella nopea.

Jotkin asiat ovat kuitenkin samoin. Ikkunoita ei saa alas,

tässä ei ole tuuletinta tai ilmastointia, ja tässä on kilpavaihteisto.

Se tarkoittaa, ettei tässä ole synkroja.

Se taas tarkoittaa, että hidastaessa täytyy käyttää jarrua ja kaasua samalla.

Noin. Jes!

Se on taito, jota en ajatellut enää ikinä tarvitsevani.

Vähän kuin kirjoituskoneen värinauhan vaihtaminen.

En saanut kierroksia vastaamaan...

Eikä se antanut sitä minulle anteeksi!

Hyvät uutiset ovat...

Jarrut.

Ne on tehty nykyaikaisista materiaaleista toisin kuin Hammondin Jaguarissa.

Jep. Täällä olen vain minä ja suuret, karvaiset pallini.

Niiden täytyy olla isot. Voin jarruttaa vain kiihdyttäessä.

Oikeasti!

Jarrujen tehot tulevat vaihdelaatikosta,

joten kytkimen ollessa pohjassa niitä ei ole.

Kenestä se oli hyvä ajatus?

Selvä! Aika päästää 3,4-litrainen suora kutonen irti.

262 hevosvoimaa hyppii seinille.

50-luvulla Ferrarit kulkivat Mulsannen suoralla 257 km/h.

Jaguarin D-Typet 276 km/h.

Muistakaa, että tämä on pohjimmiltaan D-Type.

Pidon häviäminen täytyy tuntea.

50-luvulla autoissa ei ollut pitoa,

koska niissä oli ristikudosrenkaat.

Silloin kaikki riippui auton käsiteltävyydestä.

Tässä se on aivan upeaa.

Älä viitsi, Hammond. Pois tieltä!

Tämä on erityinen hetki.

Näiden autojen näkeminen täällä kilpaa ajamassa on uskomatonta.

Toisen niistä ajaminen on epätodellista.

Tämä on yksi parhaista aamuistani koskaan auton ratissa.

Aivan loistavaa.

Lopulta Paun asukkaat halusivat kaupunkinsa takaisin.

Lopetimme Hammondin kanssa hauskanpidon ja istuimme alas

juttelemaan uskomattomista autoistamme.

Meidän pitäisi selittää, miksi Aston Martin ja Jaguar päättivät

yhtäkkiä alkaa tekemään autoja menneiltä ajoiltaan.

Ja käytetyn auton hinnalla, eikö niin?

Käytännössä.

Viimeinen alkuperäinen XKSS myytiin yli 12 miljoonan punnan hintaan.

-Oliko se niin paljon? -12 miljoonaa.

Jos tuon siis ostaa miljoonalla, tekee vuosisadan kaupat.

Jep.

Ja Jaguar tekee sillä enemmän voittoa kuin myymällä...

-Sata XE:tä. -Niin juuri.

En yllättyisi, jos muut autovalmistajat tekisivät samoin.

Ferrari, Maserati, Lamborghini... Jos Lancia tekisi taas Fulviaa...

Haluaisin sellaisen. Ottaisin sen tuota mieluummin.

Onko tuo uusi Honda Civic Type R?

-Uudempi uusi versio. Ja se on kamala. -Niin on.

Kamalampi kuin edellinen. Hirveä.

Alkuperäinen 90-luvun Civic Type R oli loistava.

Se oli hyvä.

Mutta tuo on kuvottava. Inhottava.

Se ei ole kuitenkaan yhtä inhottava...

-Mitä? -...kuin se, mitä sieltä tuli ulos.

Voi luoja.

Mitä sinä täällä teet?

Tulin tänne, koska kuulin teidän puhuvan täyttä roskaa.

Kukaan ei osta vanhaa mustavalko-tv:tä

tai bakeliittipuhelinta. Miksi kukaan ostaisi vanhan auton?

Koska ne ovat tyylikkäitä.

Ei, uudet asiat ovat vanhoja parempia.

Olen selittänyt tämän teille aiemminkin.

Maailma on nyt parempi paikka kuin minuutti sitten.

Ei ole. Minuutti sitten et ollut täällä.

Se on totta. Eikä ollut tuo autokaan. Minä vihaan sitä.

Se on yksi kuvottavimmista autoista, jonka olen nähnyt.

Uskomatonta. Puhutte taas roskaa.

Ehdotin sen todistaakseni pikku iltapäiväajelua.

En saa jalkaani sisään.

Selvä. Sitten menoksi.

Ai, se oli pakilla. En halua taaksepäin.

Se on vapaalla...

Noin, ykkösvaihde. Ei, vieläkin...

Mitä he touhuavat?

Täällä on pieniä vaikeuksia.

Ei, se lähtee liikkeelle niin kuin oli tarkoituskin.

Vaihde taisi löytyä.

Lopulta autoilun kultakauden kaksikko pääsi liikkeelle.

Mutta ei kovin kummoista vauhtia.

Kuin ajaisi National Trustin perässä.

En ihmettelisi, jos Hammondin autossa olisi matkamuistomyymälä.

Sen läpi on kuljettava ulos mennessä.

Miksi ajamme näin hitaasti?

Haluan nautiskella autosta, säästä ja matkasta.

En halua kiirehtiä, haluan ajaa hitaasti.

Aivan. Haluamme tämän kestävän.

Aivan.

Täytyy myöntää, että ajamme oikeasti hitaasti siitä syystä,

että tämä osa Ranskan moottoriteistä on tarkasti valvottua.

Tiedämme sen Hammondin kanssa omasta kokemuksesta.

Ajoimme täällä muutama vuosi sitten...

Olin silloinkin Aston Martinissa.

Poliisit pysäyttivät meidät ja veivät rahamme

ja ajokorttimme saman tien.

Meidät hylättiin tien sivuun.

Meidät olisi voitu raiskata. Tai murhata.

Siitä sainkin ajatuksen.

James May?

Haluaisin nähdä, kuinka kovaa autosi kulkee tässä.

Katsotaan, mihin se pystyy. Vauhtia.

Päästä ne 320 hevosvoimaa valloilleen.

Anna mennä, James.

Selvä, tulen ohi kuin verinen samurai.

Kyllä. Hän menee lankaan.

Jättäydyttyäni ensin taakse, näytin heille, mihin auto pystyy.

Sieltä hän tulee, poliisivoimat.

Näkemiin, Britannian perintökalut.

Luulen, että siitä irtoaisi enemmän.

Anna mennä, James! Pidä kaasu pohjassa!

Tuolla vauhdilla

hän on iltaan mennessä sellissä Pierre Lebleubleun kanssa.

Ikävä kyllä saapuessamme hotelliimme...

Luojan tähden.

...kävi ilmi, ettei hän jäänyt kiinni huimapäisyydestään.