前 200 行。
Odota.
Voinko avata radion? -Et.
Jane, et voi jatkaa tällä lailla.
Olen ennustanut sen edelliset 1 7 kertaa sekunnilleen.
Olet astrofyysikko, et myrskynmetsästäjä.
Näillä ilmiöillä on yhteys tutkimukseeni.
En olisi kutsunut sinua, jos en olisi aivan varma.
Jane...
Tämän sinä haluat nähdä.
Mikä tuo on?
Etkö puhunut himmeistä revontulista?
Aja!
Aja lähemmäs. -Oletko tosissasi?
Hanaa!
Mitä sinä teet?
En kuole kuuden opintopisteen vuoksi.
Lain mukaan se oli sinun syysi.
Tuo ensiapulaukku.
Ole kiltti äläkä ole kuollut.
Mistä hän tuli?
TONSBERG, NORJA. VUOSl 965
Kerran ihmisrotu hyväksyi sen totuuden, -
ettei se ollut yksin tässä maailmankaikkeudessa.
lhmiset uskoivatjumaltensa asuvan joissain maailmoissa.
Mutta toisia he osasivat pelätä.
Kylmän valtakunnasta tulivatjääjättiläiset, -
jotka uhkasivat syöstä kuolevaisten maailman uudelle jääkaudelle.
Mutta ihminen ei kohdannut tätä uhkaa yksin.
Armeijamme karkotti jääjätit takaisin omaan maailmaansa.
Hinta oli kova.
Lopulta heidän kuninkaansa kukistui.
Ja heidän voimansa lähde riistettiin heiltä.
Kun viimeinen suuri sota päättyi, -
vetäydyimme muista maailmoista ja palasimme kotiin -
ikuiseen vaItakuntaan, -
Asgardiin.
Seisomme täällä toivon majakoina, -
jotka loistavat kautta tähtitarhan.
Ja vaikka meistä on tullut pelkkiä ihmisen myyttejä ja legendoja, -
Juuri Asgard sotureineen -
toi rauhan koko universumiin.
Vielä koittaa kuitenkin se päivä, -
kun toisen teistä -
tulee puolustaa sitä rauhaa.
Elävätkö jääjättiläiset yhä?
Kun minä olen kuningas, etsin ne hirviöt ja surmaan ne.
lhan niin kuin sinä, isä.
Viisas kuningas ei koskaan lietso sotaa. Mutta...
hänen tulee aina olla valmis siihen.
Olen valmis, isä. -Niin minäkin.
Vain toinen teistä voi nousta valtaistuimelle.
Mutta te molemmat olette syntyneet kuninkaiksi.
Hyvä tavaton.
Thor... Odinin poika.
Perijäni.
Esikoiseni.
Jolle on luotettu mahtava Mjolnir-vasara, -
joka on taottu kuolevan tähden sydämessä.
Sen voimilla ei ole vertaa -
niin tuhon aseena -
kuin rakentamisen työkaluna.
Oivallinen kumppani kuninkaalle.
Olen puolustanut Asgardia ja yhdeksän maailman viattomia -
suuresta sarastuksesta asti.
Ja vaikka on tullut aika...
Vannotko varjelevasi yhdeksää maailmaa?
Vannon.
Vannotko vaalivasi rauhaa?
Vannon.
Vannotko, -
että hylkäät kaikki itsekkäät halut -
ja omistaudut maailmojen hyvälle?
Minä vannon!
Sitten tänä päivänä -
minä, Odin jumalten isä, -
julistan sinut...
Jääjättiläiset!
Jotunit saavat maksaa tästä!
He ovat maksaneet jo hengellään.
Tuhoaja teki työnsä.
Lipas on turvassa ja kaikki hyvin.
Kaikkiko hyvin?
He murtautuivat aseholviin.
Jos jääjätit olisivat vieneet yhdenkin...
Eivät vieneet. -Tahdon tietää syyn.
Tein rauhan jotunikuningas Laufeyn kanssa.
Ja hän rikkoi sen. He tietävät, että olet haavoittuvainen.
Mitä sinä tekisit?
Marssisin Jotunheimiin antamaan opetuksen.
Niin etteivät he enää ikinä palaisi.
Ajattelet vain soturina.
Tämä oli sotateko!
Harvain teko, tuomittu epäonnistumaan.
He pääsivät pitkälle!
Etsimme vuodon ja tukimme sen.
Asgardin kuninkaana...
Et ole kuningas!
Et vielä.
Nyt ei ole viisasta olla seurassani, veli.
Tästä piti tulla minun suuri päiväni.
Vielä sekin koittaa.
Ajallaan.
Mitä on tapahtunut?
Jos se yhtään lohduttaa, lienet oikeassa.
Jääjättiläisistä, Laufeysta, kaikesta.
Jos he onnistuivat kerran tunkeutumaan Asgardiin, -
mikseivät he yrittäisi toistekin?
Ensi kerralla armeijalla. -Aivan.
Et voi tehdä mitään uhmaamatta isää.
Ei. Tunnen tuon ilmeen.
Rajojen turvallisuus on taattava.
Se on hulluutta.
Hulluutta? Minkä sortin hulluutta?
Me lähdemme Jotunheimiin.
Mitä?
Tämä ei ole kuin matka Maahan, -
missä isket salamoita ja jyrinää ja sinua palvotaan jumalana.
Vaan Jotunheim.
lsäni hyökkäsi Jotunheimiin, -
löi heidän armeijansa ja vei lippaan.
Etsimme vain vastauksia.
Se on kiellettyä!
Oletteko unohtaneet yhteiset tekomme?
Fandral, Hogun, kuka johti teidät uljaimpiin taistoihin?
Sinä.
Ja Volstaggin sellaisten herkkujen ääreen, -
että luulit joutuneesi Valhallaan?
Sinä.
Ja kuka näytti niille, -
joiden mielestä neito ei voi olla hurjimpia sotureitamme?
Minä.
Totta, mutta minä kannustin sinua, Sif.
Ystävät, matkaamme Jotunheimiin.
Minä hoidan tämän.
Parahin Heimdall... -Vaatteenne ovat liian kevyet.
Anteeksi?
Luuletko huiputtavasi minua?
Nyt olet erehtynyt. -Riittää!
Heimdall, voimmeko mennä?
Vihollinen ei ole koskaan ennen livahtanut vartiointini ohi.
Tahdon tietää, mitä tapahtui.
Älä sitten kerro lähdöstämme, ennen kuin olemme palanneet.
Mitä? Muuttuiko hopeakieli lyijyksi?
Varoitan.
Kunnioitan vannomaani valaa suojella tätä maailmaa sen portinvartijana.
Jos paluunne uhkaa Asgardin turvallisuutta, -
Bifrost ei aukea teille -
ja saatte kuolla Jotunheimin kylmyyteen.
Etkö voi jättää siltaa auki?
Se vapauttaisi sateenkaarisillan täydet voimat, -
tuhoaisi Jotunheimin ja teidät sen mukana.
En aio kuolla tänään.
Ei kukaan.
Meidän ei pitäisi olla täällä.
Eteenpäin.
Missä he ovat?
Piilossa.
Kuten pelkureilla on tapana.
Tulitte kauas kuolemaan, asgardilaiset.
Olen Thor, Odinin poika!
Tiedämme, kuka olet.
Miten väkesi pääsi Asgardiin?
Odinin huone on täynnä pettureita.
Älä herjaa isäni nimeä valheillasi!
lsäsi on murhamies ja varas.
Miksi tulit tänne? Hieromaan rauhaa?
Kaipaat taistelua. Janoat sitä.
Olet pelkkä poika, joka yrittää todistaa olevansa mies.
Tämä "poika" on saanut tarpeekseen pilkastasi.
Thor, harkitse.
Katso. Me olemme alakynnessä.
Tiedä paikkasi, veli.
Et tiedä, mitä tekosi päästäisivät valloilleen.
Minä tiedän.
Menkää, kun vielä päästän teidät.
Otamme armollisen tarjouksenne vastaan.
Tule, veli.
Juokse takaisin kotiin, pikku prinsessa.
Hitto.
Seuraava?
Yrittäkää edes tarjota vastusta.
Noin sitä pitää.
Älkää antako niiden koskettaa!
Thor!
Meidän täytyy mennä. -Menkää sitten!
Pakoon!
Thor!
Heimdall!
Avaa silta!
lsä, tehdään niistä selvää yhdessä!
Vaiti!
Arkki-isä.
Näytät uupuneelta.
Laufey, lopeta tämä heti.
Poikasi kerjäsi tätä.
Totta.
Poikamainen teko, kohtele heitä sen mukaan.
Voimme lopettaa tämän tähän paikkaan, ennen suurempaa verenvuodatusta.
Diplomatian keinot eivät enää riitä.
Hän saakoon, mitä halusi...
No comments yet. Be the first to leave one.