Bonjour Tristesse

Oletko kuollut?

Näytät joltakin meren huuhtomalta.

Cécile.

Cécile.

Saippua-astia.

TERVETULOA, IKÄVÄ

Respire.

Cécile, soita meille laulu.

Ei mitään surullista vaan oikea elävä kappale.

KUVITTEELLINEN ELÄMÄ

Elsa?

Lukisinko sinulle?

- Eikö? - Non, merci.

Miksi ei?

Toiselle lukeminen kuulostaa hyvältä idealta,

mutta se ei oikeasti toimi.

- Toimiiko? - En tiedä.

Ääneen lukija pitää siitä enemmän kuin kuuntelija.

On kiusallista, kun sana lausutaan väärin.

- Ei pitäisi, mutta niin se on. - On kiva, kun minulle luetaan.

Niinkö?

Niin.

Kuunteletko oikeasti, kun sinulle luetaan?

Tietenkin. Yritän ainakin.

Se ei liity kuuntelemiseen.

Raymond, kaikki liittyy kuuntelemiseen.

Mitä te puuhaatte?

Pelaamme pasianssia.

Molemmatko?

Pelaamme aina pasianssia yhdessä.

Miksi ette pelaa kahden pelaajan peliä?

Tavallaan pelaammekin.

Kiva aika päivästä.

Ennen lounasta on paljon mahdollisuuksia. Voisin tehdä mitä tahansa.

Kuten kokata kymmenelle.

Kuulostaa hyvältä.

Cécile. Heitä se vain pois.

Pystyt siihen.

Kuvittelee, miltä näyttää meille.

- Mitä tarkoitat? - Harjoituksena.

Mille?

Kun hän haluaa nähdyksi.

En halua, että tytärtäni katsellaan.

Sanoin nähty, ei katseltu.

Se on tunne, Raymond.

Kuin voima.

Huoneen laidalta hän voi pian päättää...

- Ei. - Kuka hänet huomaa.

En halua tietää.

Et tiedäkään.

Kun äitinsä kuoli,

hän ja minä lähennyimme yllättävällä tavalla.

- Kuinka monta vuotta siitä on? - 12.

Tai ehkä käsitykseni läheisyydestä on muuttunut.

Kaikki muuttui.

Yhtäkkiä emme tienneet mitään.

Sitten meistä tuli hyviä tietämättömyydessä.

Vietimme vain aikaa.

Olette hyviä viettämään aikaa.

Pian emme ole enää kolmestaan.

Anne on tulossa.

- Kuka Anne? - Anne Larsen.

Suunnittelijako?

Hän on vanha ystävä.

Et koskaan puhu hänestä.

Enkö?

Annella on hyvä maku. Hänellä on aina vahvat mielipiteet.

Hänen tuolinsa eivät takuulla ole mukavia.

Kauniit vaatteet tarkoittavat epämukavia tuoleja.

Kauanko hän viipyy?

Kunpa minulla olisi vanhoja ystäviä.

Meillä oli hauskaa.

Kolmestaan. Meillä oli hauskaa.

Hän hymyilee harvoin.

Anne ei tosiaan kerro tai näytä tunteitaan.

Tietenkin.

Niin käyttäytyy joku, joka luulee tietävänsä kaiken.

Oikeasti se on kipinän puutetta.

Ehkä olen epäreilu. On hölmö olo.

En edes tunne häntä.

Teen tätä koko ajan.

Heittäydyn mielikuvituksen valtaan,

kun puhun tuntemattomista naisista.

Äitisi oli yksi harvoista,

joka toi esiin Annen rennomman puolen.

Heillä oli oma salakielensä.

He livahtivat toiseen huoneeseen

ja juttelivat tuntien ajan.

He makasivat takkien päällä

piileskelemässä muilta vierailta -

täysin uppoutuneina toisiinsa.

Olin mustasukkainen.

En ole väsynyt, mutta tekee mieli mennä sänkyyn.

Olisi kiva saada neljäs ihminen tänne.

Vai mitä?

Entä Elsa?

Elsa pitää seurasta.

Olet ärsyttävä.

Miksi suutuit?

Ihme, että Anne halusi tulla.

Milloin kutsuit hänet?

Olemme lähetelleet sähköposteja.

Sellaista se on joskus. Juttelua yksi iltapäivä,

sitten ei mitään kuukausiin.

Kun on vanhempi,

laukun pakkaus -

ja ystävän luona vierailu meren rannalla on loisteliasta.

On kiva, kun tarvitsee vain vähän.

Voi herätä muualta.

Loisteliastako?

Hassu sana.

Onko?

Oletko hermostunut?

Hermostunutko? Miksi?

- Unohda se. - Ei, kerro. Haluan tietää.

Kerro.

Antaa olla.

Ei...

Pilasinko kesän kutsumalla Annen?

Pakataanko ja palataan Pariisiin?

Ehkä olet oikeassa. Se on kamala idea.

Paetaan vain.

Haluatko paeta yöhön kuin varkaat?

On hyödytöntä puhua kanssasi.

Rikostoverini.

En pärjäisi ilman sinua.

Kuinka monta kuvaa kuusta on puhelimessasi?

Joulukuusi?

Niin.

Italia?

Se on kirahvi.

Miksi sanoin sen?

En seurannut mitään.

Teen helpon.

Se on nimeni.

Liian nopeasti. Vielä.

Nimesi?

Toinen nimeni.

Mikä se on?

Tuoksut hyvältä.

- Ajoitko Pariisista? - Melkein kuusi tuntia. Liian nopeastiko?

Junalla menee kolme.

Joskus tarvitaan kuusi.

Studion suosikkityttöni teki soittolistan.

Voin jakaa sen.

Olette pilalle hemmoteltuja. Nautitte näistä maisemista yksin.

Elsa Mackenbourg?

Kutsuiko hän Elsan?

Kauanko he ovat tapailleet?

Kun näin Elsan viimeksi,

hän kieri lattialla Sophien kotona.

Juhlat jollekulle, en muista, kenelle.

Leikimme Sophien lasten kanssa.

Hän oli tolaltaan mutta kuin kotonaan.

Hän otti kengät pois sisällä.

Kaikki ovat söpöjä sukissa.

Elsakinko?

Raymond on aina impulsiivinen.

Jätän sinut lepäämään.

He palaavat pian.

Kiitos.

Näin luomuksesi Le Mondessa.

Se sopisi Cécilelle.

Tietenkin.

Hän voisi pukeutua mihin vain.

Puhuimme sinusta.

Tule. Jutellaan. Ota lasillinen.

Ajattelin, että nukkuisit yön yli aamuun asti.

- Vaihdanko vaatteet? - Ei tarvitse.

Kippis.

Kippis.

Minusta hän on...

Sinusta Charles Webb on hurmaava.

- Idiootti. - Älä viitsi.

Kyllä. Charles Webb on...

On mitä?

- Epäasiallinen. - Niinkö?

Jestas. Pidän hänestä todella.

Olen työskennellyt hänen kanssaan vuosia.

Hän on liikemies, Anne. Ei sovi sinulle.

Liikemieskö? Missä vuodessa elät?

Taidetta ja kauppaa.

- Tiedän sen. - Minäkin.

Hän on yksinkertainen. Ihan sama.

En pidä aikuisista, jotka eivät tunne itseään.

Muistan, että riitelitte aiemmin.

Mistä tarkalleen?

Katso.

Hän todella ärsyttää sinua, eikö?

Yllätyin äkillisestä tykityksestäsi.

Punastuit. Vaikuttavaa.

Saanko katsoa?

Kiitos.

- Minusta Charles on hauska. - Näetkö?

Hän ei ymmärrä taidetta tai sitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Ei väliä.

Ja hän on ällö. Kaikki tietävät sen.

- Ällöt ihmiset ovat hauskempia. - Aivan.

Voisin nukahtaa tähän pöydälle kanssanne.

Tässä eloisuudessa on jotain lohdullista.