The Iris Affair

Tämä on Jensen Lindin päiväkirja.

Siihen on piilotettu tietoja hänen koneensa tekemistä löydöistä.

Laite havaitsi toistuvan kaavan -

todellisuuden rakenteessa. Lähdekoodin.

Charlie ei saa herätä! - Kerro syy!

Pikkutytöltä loppuu aika.

Yritän suojella meitä.

Anteeksi.

Lukitkaa hullun sviittiin.

Ei ole murhia tai itsemurhia, Joy.

Matematiikan mukaan sinun täytyy olla olemassa.

Tämä on Irisin syytä.

Sinulla ei ole oikeutta tehdä tätä vain koska pelkäät.

Sinunkin pitäisi pelätä.

Tämä on Two Seconds to Midnight, ja olen tulossa.

Tuhoan sen koneen ja Jensen Lindin.

NUMEDAL-LAAKSO, ETELÄ-NORJA

Kaikki oli silloin ihan normaalia.

KUUSI VUOTTA AIEMMIN

Minä olin normaali.

Ehkä käyrän laidalla, mutta normaali kuitenkin.

Vanhempani olivat normaaleja.

Sain täysin normaalin kasvatuksen maailman normaaleimmassa paikassa.

Kävin koulua ja olin hyvä yhdessä jos toisessakin asiassa.

Paljon ystäviä ja kaipausta.

Outoa kyllä, tunsin vetoa taloustieteeseen ja liiketalouden opintoihin.

Äiti ja isä olisivat toivoneet jotakin runollisempaa alaa kuin rahan tekeminen.

Olin heille siis pienoinen pettymys, mutta sehän olikin minun tehtäväni.

Ja sitten...

Isä sairastui.

Kunnolla. Haimasyöpä.

Se tuska ja sen syvyys...

Isäni oli yksinkertainen mies.

Tai eihän kukaan oikeasti ole, mutta onnellisuus tuntuu niin pinnalliselta.

Sen syvyyttä ei tiedä ennen kuin sen menettää.

Ihmisen syvällisyyttä ei tiedä, ennen kuin näkee hänet tuskissaan.

Hänen kärsimyksensä oli sietämätöntä.

Ei vain hänelle vaan äidille myös, ja sitä isä vihasi kaikkein eniten.

Että äiti näki hänet siinä tilassa.

He olivat suudelleet ensi kerran 17-vuotiaina.

Olivat melkein aina yhdessä.

Eräänä iltapäivänä katsoimme Countdownia.

Isä tarttui minua kädestä ja pyysi minua auttamaan.

Käsi tuntui siltä kuin hänet olisi tehty pergamenttiin käärityistä tikuista.

Kysyin: "Oletko varma, isä?" Hän sanoi: "Olen. Äläkä kerro äidillesi."

Kokosin itseäni hetken. Sitten suljin oven ja autoin isää.

Pari viikkoa myöhemmin lähdin retkeilemään Järviseudulle.

Ja eräänä tiistaiyönä marraskuussa -

olin Great Gablen kauniilla huipulla.

Olin yksin ja katsoin ylös. Koko kosmos pyöri yläpuolellani.

Huomasin, että kaikki pyöri minun ympärilläni.

Kuin pyörä navan ympärillä.

Ja sehän on totta.

Universumilla ei ole keskusta,

joten jokainen piste on keskellä kaikkeutta.

Ja...

Sillä hetkellä -

koin yhtäkkiä ehdottoman varmasti Jumalan läsnäolon.

Jumala ei ollut vain todellinen, vaan todellisuus,

ja me kaikki olemme sen todellisuuden osia.

Isä oli siellä.

Kaikki olivat siellä.

Sitten se hetki meni ohi, eikä enää koskaan palannut.

Olen koko elämäni yrittänyt selvittää oliko se totta.

Oliko se vain selviytymiskeino? Hetkellinen aivohalvaus?

Vai koinko todella hetken ajan kaiken alla piilevän totuuden?

Faktana.

Minä uskon,

että se mitä koit,

oli totta.

Voitko todistaa sen?

Mitä tuo on?

Se.

Se joku Charlieko? - Jytky. Niin.

Äänessä on jotain vikaa.

Se on varmaan osa käynnistysprosessia.

Kuulostaa ihan valaalta tai maanjäristykseltä.

Se on vain kone, Joy.

Mitä sinä teet? - Lähden kotiin.

Se on lukossa.

Se on kunnolla lukossa.

Et löydä ulospääsyä. - Mistä tiedät?

Suunnittelin tämän paikan murhanhimoisen neron selliksi.

Jokin keino täytyy olla! - Ei ole. Ihan oikeasti.

Eversti Meski.

Teidän tulee poistua täältä alaistenne kanssa.

He saavat täyden palkan sopimuksensa loppuun asti.

Entä Cameron?

Se ei ole enää teidän ongelmanne.

Ymmärrän.

Hitto.

KONDOMI NORMAALI KOKO

Onko mitään uutta? - Teemme parhaamme, mutta eipä juuri.

Onko hän tajuton? Unessa?

Sekä että. Eikä kumpaakaan.

Tehkää mitä voitte. Mitä tahansa. Olemme todella lähellä.

Jos menetämme hänet nyt, minut nyljetään elävältä.

Ihmiset! Kello käy! Mikä maksaa?

Neuroverkko kartoitti itsensä uudelleen odottamattomalla tavalla.

Se kehitti uusia datapolkuja,

aivan kuin kätkeäkseen etsimämme tiedot.

Tietoisestiko? - Ei välttämättä.

Emme tiedä.

Professori Lind.

Mistä on kyse?

Se on tarkkaillut teitä.

Se ei luota teihin.

Se ei anna haluamaanne ennen kuin saa itse haluamansa.

Eli minkä?

Vapautuksen tästä paikasta.

Ja jos niin käy, toivo on mennyttä.

Ei se halua mitään, professori Lind. Se on vain kone.

Kuuntele. Tarvitsen ne tiedot.

Teen mitä vain.

Pyydän anteeksi. Anelen.

Teen sinusta rikkaan.

Mitä vain.

Haluan vain yhtä asiaa, mutta sitä sinä et anna.

Haluan tappaa tuon laitteen.

Mitäs nyt tehdään?

Emme pääse täältä koskaan, vai mitä?

Meidät tapetaan, kun he saavat haluamansa.

He eivät voi muuta.

Hei, Cameron!

Älä nyt viitsi mököttää.

Anna minun tulla kertomaan sotkusta, johon saatat joutua.

Mitä sinä oikein juonit?

Katso nyt, olen yksin.

Sinulla on kaikki isot pyssyt ja väkivaltaiset tyypit.

Miksi tulisin sinne, jos ei olisi pakko?

Katsotaan, mitä haluat.

Voi helvetin perse...

Voi helvetin perse mitä?

Voi helvetin perse, Iris taitaa olla täällä.

Miksi hän palaisi?

En tiedä. Pelastamaan meitä kai.

Eihän siinä ole järkeä.

Onpas. Miksei olisi?

Ei.

Ei. Sanoit, ettei hän välitä mistään tai kenestäkään.

Sanoit, ettei hän tunne kuten me.

Koska näin, että sinulla oli paha mieli siitä mitä teit.

Sinä pyysit minua tekemään niin!

Totta kai hänelläkin on tunteita. Hän on vain hyvä kätkemään ne.

Kun hänelle selviää, mitä täällä tapahtuu,

hän tuskin antaa heidän... - Tehdä mitä?

Ei sillä ole väliä, koska Iris ei anna heidän tehdä sitä.

Kaikki on periaatteessa ihan hyvin.

Onkohan hän vihainen minulle?

Kyllä varmaan pikkuisen.

Vihaako hän minua nyt? - Ei.

Valehtelet.

No hyvä on.

Hän oli todella, todella vihainen meille.

Mutta suuttuminen on pinnallista.

Iris voi olla joskus lipevä... - Hän on sekopää!

...mutta hän ei ole pinnallinen eikä sekopää.

Kuka niin väitti? - Kaikki. Sinä.

No, ei hän ole.

Mitä nyt tapahtuu?

Nyt se alkaa.

Okei.

Heipä hei, Iris.

Kuka sinä olet? - Juttelimme puhelimessa.

Olen Intragroup-komitean uusi johtaja, Hugo Pym.

Se rahoittaja.

Tulit vahtimaan sijoitustasi.

Haluat saada Jytky-Charlien käyntiin.

Miten sujuu? - Se on jo tehty.

Varmaan tiesitkin tänne tulemisen seuraukset,

mitkä ovat kuolettavia, luonnollisesti.

Oletko kuullut fraasin "kuolen uteliaisuudesta"?

En kirjaimellisessa mielessä.

No nyt olet.

Sinä siis haluat tietää laitteesta jotakin,

ja niin epätoivoisesti, että kuolet ilomielin sen vuoksi?

No, en nyt sanoisi, että ilomielin.

Mikä vastaus on muka sen arvoinen?

Hermostuttaa se näköjään sinuakin.

Anna minun tulla selittämään. Voin pelastaa työsi.

Mitä sille Intragroup-komitean edelliselle johtajalle tapahtui?

Siinä se on. Täysin hereillä.

Miksi hän on tuolla?

Koska haluan niin.

No niin, Iris. Olen täällä suorittamassa tiettyä tehtävää,

eli pelastamassa lasta kamalalta sairaudelta.

Jossain tuon koneen muistissa on kyseisen sairauden parannuskeino.

Kaikki esoteerisemmat pohdinnat, jotka saattavat vaivata mieltäsi,

eivät kuulu tehtäväni parametreihin.

Anna minun puhua Jensenin kanssa.

Me kumpikin haluamme tietää, onko vika koneessa vain sen tekijässä.

Saat viisi minuuttia.

Hei, Iris.

Hei, Jensen.

Miten voit? - Paremmin kuin koskaan. Entä itse?

En käy ulkona yhtä paljon kuin ennen.

Tulit kaiketi tappamaan minut. - Aiemmin mietin sitä aika paljon.

Oikeastaan koko ajan.

Etkö enää? - En.

Mikä muuttui?