Oklahoma City Bombing: One Day in America

Stephen Jones on Oklahoman parhaita puolustusasianajajia.

Hänellä on vaikea tehtävä.

Jones puolustaa Timothy McVeigh'tä,

jota syytetään Murrah Buildingin pommi-iskusta.

Sanokaa, kun on valmista. Selvä, kiitos.

Hyvät naiset ja herrat,

alueen johtava tuomari David Russell on pyytänyt minua

edustamaan Timothy McVeigh'tä, jota liittovaltio syyttää

Oklahoma Cityn tapahtumista 19. huhtikuuta 1995.

En hakenut enkä pyytänyt tätä tehtävää,

enkä edistänyt sen saamista millään tavoin.

Minut värvättiin siihen.

En ollut odottanut, että minut kutsuttaisiin edustamaan McVeigh'tä.

Se tuli yllätyksenä.

Kyseessä oli siihen mennessä n historian suurin massamurha.

Se tapahtui Oklahomassa, hyvin tutussa paikassa.

Jokaisella on oikeus tehokkaaseen puolustukseen.

Kieltäytyminen olisi ollut vastoin urani periaatteita.

Tämän suuren ja ennennäkemättömän tragedian valossa

on tärkeää, että laillisuusperiaate toteutuu.

Oli minulla aiemminkin ollut kiistanalaisia juttuja,

mutta ei sellaisia, joissa vaimoni, lapseni, kotini, työtoverini

tai työpaikkarakennukseni olisi voinut olla vaarassa.

Huolestuttaako teitä kansan reaktio

herra McVeigh'tä ja sitä kautta teitä kohtaan?

Rehellinen vastaus lienee, että kyllä huolestuttaa.

Tuomari sanoi: "Toivottavasti en allekirjoittanut kuolemantuomiotasi."

Vastasin: "Niin totisesti toivon minäkin."

Hän sanoi: "Sheriffi vie sinut uuden päämiehesi luo."

Astuin pieneen huoneeseen, ja nuori mies nousi ylös.

Hän oli siilitukkainen ja laihempi kuin olin kuvitellut.

Se oli Tim McVeigh.

Sanoin: "Herra McVeigh, olen Stephen Jones."

"Minut on määrätty edustamaan teitä."

Hän vastasi: "Kuulinkin, että tulisitte."

Kun ottaa huomioon teon mittavuuden,

olisin odottanut hänen olevan levoton.

Hän vaikutti rauhalliselta.

Hän ei antanut syytä uskoa, että olisi räjäyttänyt talon

ja tappanut 168 ihmistä.

Yritin ymmärtää, miten se saattoi tapahtua.

KOLME PÄIVÄÄ POMMI-ISKUN JÄLKEEN

Missä vaiheessa olette ihmisten etsinnässä?

Alatteko olla...

Missään kerroksessa ei ole ketään. Ei yhtään ruumista.

Tapahtumapaikalla saimme tietää, että McVeigh oli otettu kiinni,

ja että hän oli amerikkalainen ja sotaveteraani.

Paikalla oli paljon veteraaneja.

Palomiehet eivät uskoneet korviaan.

He halusivat, että hänet olisi tuotu paikalle.

Joitakin asioita ei voi selittää kunnolla ilman,

että toinen näkee ja tuntee ne.

Meistä asia oli selkeä.

Kun hänet tuotaisiin paikalle, näyttäisimme teon tulokset läheltä.

Läheltä.

Hän saisi kokea oman osansa. Raivoahan se oli.

JUMALA SIUNATKOON OKLAHOMA CITYÄ

Credit Union -pankissa menetimme 18 työntekijää.

Yli puolet henkilökunnastamme.

Se oli kamalan surun ja murheen aikaa.

Pommi-iskun jälkeisinä päivinä

Oklahoma Cityn asukkaat puhuivat vain siitä.

"Kuulitko tämän? Luitko tämän?" Teko inhotti kaikkia.

Ihmiset yrittivät tajuta, millainen ihminen tekisi sellaista.

Kukaan ei ollut kokenut vastaavaa aiemmin.

Ei siinä tiennyt, milloin elämä palautuisi normaaliksi.

Ei sitä voinut tietää.

Kuulustelimme Timothy McVeigh'tä.

Ensin kysyimme: "Tiedätkö, miksi olemme täällä?"

Hän sanoi: "Kaiketi Oklahoma Cityn jutun takia."

Emme saaneet hänestä mitään irti.

Kellään FBI:ssä ei ollut kokemusta tällaisista jutuista.

Juttu tuntui henkilökohtaiselta, koska talossa oli ollut tuttujani.

Vastuullani oli toimia niin,

että uhrien perheenjäsenet saisivat hiukan rauhan tunnetta.

Asia täytyi hoitaa oikein.

Ensin piti selvittää teon motiivi.

Kun Tim McVeigh pidätettiin, hänen autonsa takavarikoitiin.

Vietyämme auton se tietysti tutkittiin.

Siellä oli hallituksen vastaista kirjallisuutta.

Siellä oli lappu, jossa luki:

"Kun hallitus pelkää kansaa, vallitsee vapaus."

"Kun kansa pelkää hallitusta, vallitsee tyrannia."

Alle oli kirjoitettu käsin: "Ehkä nyt saamme vapauden."

Tutkinnassamme löysimme myös otteen Turnerin päiväkirjoista.

Se on kirja, jossa puhutaan pommi-iskusta FBI:n päämajaan.

Se on käytännössä opas tällaisen pommi-iskun tekemiseen.

Otteessa luki: "Tänään se lopulta alkoi."

"Vuosien ajan olimme vain puhuneet. Nyt olemme viimein ryhtyneet toimeen."

"Olemme sodassa järjestelmää vastaan. Sotaa ei enää käydä sanoilla."

Nähdessäni laput ajattelin, että voi veljet.

Niistä näki, miten paljon vihaa miehellä oli sisällään.

Hän teki sen. Hän tappoi kaikki ne ihmiset.

Kuka hän luuli olevansa ryhtyessään tuomariksi ja pyöveliksi?

Kaikki viittasi siihen, että pommi-iskulla oli poliittinen motiivi.

Se oli hyökkäys hallitustamme vastaan.

NELJÄ PÄIVÄÄ POMMI-ISKUN JÄLKEEN

Se oli kamala tapaus

ja tapahtui minun virkakaudellani liittovaltion rakennuksessa.

Terrori-isku osoittautui amerikkalaisen tekemäksi.

Kansan oli kuultava presidentiltä, joka satuin olemaan minä,

mitä oli tapahtunut, mitä asialle tehtäisiin

ja miten jatko hoidettaisiin.

Myöhemmin tänään, kello 15 paikallista aikaa,

koko kaupungissa soitetaan kelloja kansallisen surutilaisuuden merkiksi.

En odottanut ihmisten tulevan paikalle.

Mutta kun tulimme muistotilaisuuteen,

tuhannet ihmiset jonottivat päästäkseen sisälle rakennukseen.

Silloin tajusin, että kyseessä oli todella iso juttu.

Sain rauhan tunnetta siitä tiedosta, että niin monet välittivät.

En olisi voinut jättää menemättä sinne.

Se olisi ollut virkavelvollisuuden laiminlyömistä.

Kansan katse kohdistui sinne. Kansan sydän oli särjetty siellä.

Rukoilin itsekseni, että löytäisin oikeat sanat, oikean sävyn

ja oikean puherytmin,

jotta pääsisin mahdollisimman monen amerikkalaisen sydämeen.

Fairgrounds Arenalla on noin 8 000 ihmistä tänä iltapäivänä.

Tiedämme, että tuhannet ihmiset kirkoissa ympäri osavaltiota

osallistuvat tähän sielunhoidon hetkeen.

Tässä on äiti, joka menetti kaksi lasta.

He olivat päiväkodissa rakennuksen toisessa kerroksessa.

19 lasta kuoli rakennuksessa sinä päivänä.

En usko, että on olemassa pahempaa tuskaa ja kärsimystä

kuin lapsen menettäminen.

Tiedän, ettei ole.

Saati sitten, kun menettää kaksi kerralla.

Tilaisuus oli minulle terapeuttinen.

Kun on ihmisiä ympärillä, pysyy järjissään.

Tietää, ettei ole eristyksissä eikä maailman ainoa ihminen,

joka käy samaa painajaista läpi.

Puhuin presidentti Clintonin kanssa sinä päivänä.

Meidät saatettiin huoneeseen ja meidät esiteltiin.

Olin aika järkyttynyt. En odottanut sellaista.

Ihailin sitä, että hän kykeni puhumaan.

Jos itse olisin menettänyt kaksi- ja kolmivuotiaat pojat,

jotka olivat olleet elinvoimaisia ja onnellisia,

tuskin olisin kyennyt puhumaan.

Hän oli muistutus siitä, että terroristien väite

siviiliuhrien välttämättömyydestä suuremman päämäärän hyväksi

on täyttä roskaa.

Kuka tietää, mitä jompikumpi pojista olisi saavuttanut elämässään,

tai mitä molemmat olisivat saavuttaneet.

Kun minun piti alkaa puhua, tunsin suurta painetta.

Hyvät naiset ja herrat, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton.

Ajattelin, että ihmisten tunteet oli ymmärrettävä tarkalleen.

Liikutus ei silti saisi estää

puhumasta siitä, miten tästä jatkettaisiin.

Toivoin vain, että osaisin puhua oikein.

Kiitos paljon.

Kuvernööri ja rouva Keating sekä pastori Graham.

Tänään kansamme yhtyy suruunne. Suremme kanssanne.

Olette menettäneet liikaa. Ette kuitenkaan kaikkea.

Missään tapauksessa ette ole menettänyt Yhdysvaltoja.

Me olemme kanssanne.

Yhdysvaltalaisille maanmiehilleni tämän salin ulkopuolella sanon,

että yhden asian olemme velkaa menetyksen kokeneille.

Meidän on puhdistauduttava niistä pimeistä voimista,

jotka synnyttivät tämän pahuuden.

Ne ovat voimia, jotka uhkaavat yhteistä rauhaamme, vapauttamme

ja elämäntapaamme.

Nousemme pelon voimia vastaan.

Kun kuulemme puhetta vihasta, nouskaamme vastarintaan.

Kun kuulemme puhetta väkivallasta, nouskaamme vastarintaan.

Kun näemme kuolemaa, kunnioittakaamme elämää.

Kuten Pyhä Paavali meitä muistutti,

älkäämme antako pahan voittaa, vaan voittakaamme paha hyvällä.

Oikeus voittaa kyllä.

n historian pahin massamurhaaja eli hänen tuttujensa mukaan

varsin tavallista elämää.

Ehkä juuri siksi Timothy McVeigh'n raaka isku on niin vaikea ymmärtää.

Aluksi tapasin McVeigh'n joka päivä.

Olin hänen kanssaan enemmän kuin kukaan muu.

- Nukutko hyvin? - Hienosti.

- Selvä. - Puhelimet toimivat.

- Hyvä. Onko muita ongelmia? - Ei mitään.

- Terveyskö on hyvä? - On.

Lääkintähenkilöstö on upea. Minut tarkastetaan päivittäin.

- Entä ne nenäverenvuodot? - Niitä ei ole nyt ollut.

Se on siis kunnossa.

Hänen kanssaan puhuminen oli ristiriitaista.

Hän oli normaali ja tasapainoinen eikä ilmaissut vihan tunteita.

Hän muisti itsenäisyysjulistuksen sanasta sanaan.

Hän oli sotaveteraani ja oli palvellut maataan hyvin.

Hän sai palveluksesta pronssitähden. Niitä ei anneta kevein perustein.

Hän kertoi elämänkatsomuksestaan ja taustastaan

sekä itselleen tärkeistä sosiaalisista ja poliittisista kysymyksistä.

Tajusin, että hänessä oli vihaa Yhdysvaltain hallitusta kohtaan.

Siihen aikaan pinnan alla kyti kapinaa

suuressa osassa tämän maan sydänmaita.

Sitä aiheuttivat monet tekijät, kuten maatalouteen ja talouteen liittyvät.

Clintonitkin vaikuttivat siihen McVeigh'n kaltaisten silmissä.

PAKKOHUUTOKAUPPA

Selvisi, että McVeigh oli pettynyt järjestelmään

vapauduttuaan armeijasta.

Häntä ei ollut otettu erikoisjoukkoihin.

Hän etsi jotakuta, jota syyttää epäonnistumisestaan.

Syytökset kohdistuivat liittovaltion hallitukseen.

Haastattelimme kymmeniä Tim McVeigh'n ystäviä, sukulaisia

ja muita hänen tuntemiaan.

Haastatteluista selvisi,