The Gunfighter

Revolverisankari käveli väsyneenä saluunan poikki.

Pitkä matka Cheyennesta oli ollut raskas.

Kuka puhuu?

Hän katsoi epäluuloisesti ympärilleen.

Vuodet lainsuojattomana -

olivat opettaneet hänelle, että kovuudella selviää tilanteesta, -

johon älykkyydellä ei joutuisi.

Ole hyvä ja lopeta tuo. Haluan vain juoda rauhassa.

Mutta sankari ei saisi rauhaa, -

koska Hendersonin pojat odottivat nurkassa tilaisuutta tappaa hänet -

200 dollarin palkkiosta.

Onko se totta?

Yritättekö tappaa minut, kuten tämä ääni sanoo?

Ei...

Valehteli vanhin Hendersonin poika.

Miten niin?

Kysyi vanhin Hendersonin poika ilmalta.

En kysynyt ilmalta vaan kysyn sinulta, helvetin...

ääni.

Sanoi vanhin Hendersonin poika.

Älä sano "vanhin Hendersonin poika"!

Pyysi Tommy.

Vanhin Hendersonin poika.

Nuoremman Hendersonin käsi nyki revolverillaan.

Hän aikoi huutaa: "Varo, takanasi!"

Harhautus olisi antanut tilaisuuden -

ampua sankaria selkään.

Enkä aikonut!

Sama temppu taas, Johnny. Mikä siellä tänään olisi ollut?

- Ei mikään. - Johnny valehteli.

Hän aikoi sanoa "karhu".

Karhuko saluunassa, Johnny?

Johnny punastui.

Hän kaipasi turvapaikkaansa.

Omaan sänkyynsä.

Nukkejensa kanssa.

Mitä?! Ei, ei...

mulla mitään nukkeja oo.

Hän rauhoitti itsensä silittämällä mielessään nukkensa hiuksia -

ja kaatamalla kullekin kupin teetä.

Eeeiii.

Hetkinen, hetkinen.

Pidätkö teekutsuja nukeillesi?

Mutta sitten jokin nuoremman Hendersonin haavoittuvuudessa avasi sankarin sydämen.

Eikä avannut.

Hämmentävät tunteet nousivat pintaan.

Eikä...

Hän alkoi kuvitella nuorempaa Hendersonia sylissään ja silitti hänen rasvaista tukkaansa.

- Enkä! - Ja sitten ensisuudelmansa nuoremman Hendersonin kanssa.

- Se ei... - He molemmat kikattavat sen kömpelyydelle.

He tietävät, että seuraava on parempi.

En kuvittele sellaista!

Mielessään kylläkin.

Enkä kuvittele!

Kylläpä.

Enpä, ja se siitä!

Kylläpä.

Jumalauta!

Maksaisitte huoneesta.

Miksi uskoisimme tätä ääntä?

Sitten sankari sai idean.

- Hei, sinä. - Minäkö?

Ajattele lukua yhden ja sadan väliltä.

Katsotaan tietääkö ääni mitään.

Selvä se.

Suihin-vaan-Sally alkoi ajatella lempilukuaan, -

joka oli 32.

Sitten hän ajatteli kutiavaa alapäätään -

ja muutti mieltään lukuun 76.

Seuraavaan lempilukuunsa.

Ääni on oikeassa!

32 on lempilukuni.

Mutta vaihdoin 76:een.

Entä alapääsi?

Se on kutissut kauheasti aina lauantaista asti, Bill.

Tiedätkö mitään siitä?

En...

Hän tiesi.

Mutta palataan siihen myöhemmin.

Ääni ilmeisesti tietää kaiken.

Silloin sankari huomasi, että baarimikko oli musta.

Se oli vielä epätavallista lännessä, -

mutta sankari päätti hyväksyä sen.

Kiitos kai.