La Dolce Villa

Kiitos.

Montezara... Viisi. Raide viisi.

Voinko auttaa vaunujen kanssa?

Mitä?

Nostan alapuolelta. -Kiitos.

No niin. Hei! Voi että, oletpa sinä söpö.

Hyvä. Pääsit siis turvallisesti perille. -En vielä.

Löydänköhän koko kaupunkia?

Pidät ensimmäistä kertaa lomaa vuosiin.

Matka Italiaan on aina kaikkea muuta kuin lomaa.

Et kai taas ala puhua "kirouksesta". -Kuule.

Se on totta. Reissussa opintojen jälkeen passi katosi.

Ja häämatkalla saimme kumpikin flunssan,

ja satoi koko ajan.

Ihme, että Liv on täällä edelleen.

Onneksi näin Instagramissa,

että hän aikoo ostaa jonkun euron talon.

Eikö hän ostanut sen jo? -Ei, eikä ostakaan.

Tulin tänne hakemaan tyttäreni kotiin.

Olet Eric Field Italiassa. Et mikään Liam Neeson Takenissa.

Totta. Lähetin muuten sinulle sen myyntiesityksen Northstarille.

Hienoa, nyt voit sitten relata. Ihaile maisemia.

No niin, palataan myöhemmin. -Palataan pian.

Olisinpa tehnyt Instaan yksityistilin.

Tytär, jonka tunsin, olisi sanonut "Heippa, iskä".

Heippa, iskä.

Käy tuokin. Saako isäpappa halauksen?

Älä nyt.

Kiitos.

Miksi tulit? Luulin, että Italia on viimeinen paikka, jonne tulet.

Teen poikkeuksen rakkaan tyttäreni vuoksi, joka häipyi keskellä yötä.

Äkkilähtö odotti. -Et varoittanut.

Lähetin tiedot WhatsAppissa. -Mitä? Missä?

Häivyit. -Olen somessa joka päivä.

Ja nyt ostat italialaisen villan. Jos halusit aktivoida iskän lepakkosignaalin...

En halunnut. -Teit sen. Ja kunnolla.

Tiedätkö mitä? Tee kuten haluat, Lepakkoiskä. Vien sinut hotelliin.

Tapaan pormestarin talosta.

Eikö kauppoja ole vielä tehty? Loistavaa. En siis tullut liian myöhään.

Luuletko voivasi estää minua?

On pakko saada kahvia.

Oletin, että Italia on jo nähty.

Olet syönyt pizzaa, käynyt raunioilla. Hurmannut tarjoilijat italian alkeilla.

Oletit, et kysynyt. -En ikinä kuule sinusta.

Oli kiirettä töissä. Opetin englantia Milanossa.

Olin lastenhoitajana Firenzessä. Keräsin oliiveja.

Pari viikkoa sitten olin menossa viinifestareille.

Nousin väärään junaan ja päädyin tänne.

Ja tämä kolahti täpöllä.

Mitä "täpöllä"? En pysynyt ihan kärryillä.

En osaa selittää. Se pitää tuntea. Montezara on tunnetila.

Tunnen vain aikaeron. Hypätäänkö siihen villan ostamishöpötykseen?

Älä nyt. Pikkukaupungit myyvät vanhoja taloja eurolla houkutellakseen asukkaita.

Pormestari kertoi minulle suunnitelmasta. -Eli se on suunniteltu juttu.

Täytin hakemuksen, se hyväksyttiin, ja nyt olen montezaralainen.

Mutta oletin vain... -Taas tuo sana.

...että palaisit Ohioon.

Saisit kämppiksiä, työpaikan, hammasvakuutuksen.

Eli aikuisten juttuja.

Eikö etenkin talon omistaminen ole aikuisten juttu?

Rakas, minun piti tulla avaamaan kahvila.

Tuntuu, että rakastat kahvilaa enemmän. -Rakastan teitä yhtä paljon.

Yhtä paljon, Cesare! Ihanko totta?

Ei, kun... -Oikeasti?

En yhtä... -En jaksa tätä!

Ovatko he ystäviäsi?

Cesare ja Donata. He eroavat melkeinpä joka päivä.

Ciao, Olivia. -Ciao.

Ciao, Cesare. -Hei.

Kaksi kahvia, kiitos. -Nico, kaksi kahvia Olivialle.

Kiitos. -Ole hyvä.

Lähtisikö kaunotar ehkä tänään vihdoin kahville?

Charmisi ei pure minuun, Giovanni.

En ole koskaan ollut näin huono.

On hyvä kokea aina jotain uutta.

Maksan kahvit. -Kiitos.

Talon omistaminen on vähän kalliimpaa kuin kahvi.

Ajattelin käyttää äidin rahastoa.

Sinun pitäisi myydä rahaston sijoituksia ja maksaa veroja.

Siinä lisää aikuisten juttuja.

Et saa aikuisuutta kuulostamaan kovin houkuttelevalta.

Sinähän olet tietääkseni aikuinen, Liv. Älä nyt, sinähän...

Lapset, vai mitä?

He osaavat käydä hermoille. Sitä yrittää antaa tilaa.

Antaa kulkea omaa polkuaan. Olla cooli iskä.

Mutta ei huonoja ideoita silti voi hyväksyä.

Vaikka ei hän minulta kysy.

Siksi hän lähti mukaan siihen yhden euron talohuijaukseen.

Kiva! Tapasittekin jo.

Mitä? -Tässä Francesca Pucci.

Montezaran pormestari.

Tervetuloa Italiaan, hra Field.

Voi jukra.

Lepakkoiskä, mitä sinä nyt teit? -Hän halunnee perääntyä.

Aivan. Me peräännymme. -Emmekä peräänny.

Paperityöt on jo aloitettu, ja häneltä on saatu 5 000 euron vakuus.

Eikös talon pitänyt maksaa euron?

Vakuus on yleinen käytäntö villoissa. Varmistamme, että työ tehdään loppuun.

Käytin luottokorttia. Kaupunki palauttaa summan.

Eli se on huijausta. -Menen katsomaan tänään taloja.

Onko selvä?

Anteeksi hetkinen.

Miksi olet niin järkähtämätön tässä asiassa?

Kun äiti oli sairaalassa, katsoimme euron villoja netistä.

Mietimme, miltä ne näyttäisivät, miten kumpikin remppaisi ne.

Aioimme laittaa hakemuksen hänen toivuttuaan.

Luulin, että se oli vain haaveilua rankkoja aikoja helpottamaan.

Sitä se olikin, ja siksi haluan tehdä siitä totta.

Äiti oli aina ylpeä italialaisista juuristaan,

ja täällä tunnen olevani lähempänä häntä.

Mikset kertonut aiemmin?

Aivan. Koska en kuuntele.

Hyvä on.

Francesca?

No niin. Lähdetään katsomaan, mitä lantilla saa.

Talo... numero yksi.

Hetkinen vain. No niin!

Se euron hintalappu käy nyt järkeen.

Sikstuksen kappeliako odotit?

Tarvitaan vain hellää huolenpitoa.

Jospa jatketaan matkaa.

Tännepäin vain.

Talo numero kaksi.

Oho. Täällä on valoisaa ja ilmavaa.

En odota saavani eurolla Sikstuksen kappelia, mutta katon kyllä.

Kämppiksiäkin löytyy. Jospa jatketaan matkaa.

Äkkiä.

Oikeastiko?

Nino on oikea nero remontoimaan.

Francescan lanko Nino on urakoitsijani.

Ahaa, tämä olikin perhehuijaus.

Anteeksi hetki.

Huippu-urakoitsijasta huolimatta kai tajuat, että joudut itse hommiin.

Jep. Siinähän sitä oppii.

Se on eri juttu kuin vahtia lapsia tai auttaa renessanssimessuilla.

Ymmärrän haaveen, mutta joskus pitää havahtua todellisuuteen.

Matteo, kuuletko?

Hei, Francesca.

Täällä on tieliikennelaitoksen mies.

Montezaran shekillä -

ei ollut taaskaan katetta.

Käytä hätävaraluottokorttia. Se on pöydän alalaatikossa.

Se on jumissa.

Potkaise sitä.

Se ei auttanut.

Kovempaa, tajuatko?

Kovempaa. Selvä.

No nyt onnistui!

Kiitos, Francesca.

No niin, hyvä.

Olkoon se 5 000 euroa kallis opetus elämästä,

ja lähdetään kotiin.

Näytän teille vielä yhden talon.

Se ei ole virallisella euron listalla. Uskon, että pidät siitä, Olivia.

Menoksi sitten.

Tämähän on ihana. Tosi kaunis. Katsokaa noita oliivipuita.

Miksi tämä ei ole mikään rötiskö? -Omistaja kuoli viime vuonna.

Erikoinen vanha mies, jota kutsuimme Häijy-Marioksi.

Maltese!

Siinähän oletkin, höpsö vuohi. Se oli Marion lemmikki.

Nyt kaupunki ruokkii sitä vuorotellen. Saatte sen kaupan päälle.

Viettekö sen, jos maksan euron?

Onpas iso.

Niin on.

Upeat katot.

Talon rakensi nimekäs paikallinen arkkitehti, Greco.

Tulkaa.

Tuolla on makuuhuoneet.

Täällä on sähköt ja juokseva vesi.

Ikää on, mutta ne toimivat.

Täällä on jopa fresko. Häijy-Mario maalasi sen itse.

Aika kaunis, itse asiassa.

Suloista.

Italialainen huone näköalalla jos mikä.

Onko tämä keittiö?

Häijy-Mario ei ollut kummoinen kokki. Hän käytti lähinnä mikroa.

Ymmärrän sinua, Mario.

Kaksi minuuttia mikrossa on vakio, kun asuu yksin.

Sinä se osaat synkistellä, isä.

Mitä? Et sinä kokkaa. -Mutta sinä kokkaat. Ainakin ennen.

Isällä on salaisuus.

Ennen tylsää ravintolakonsultin uraansa hän oli ammattikokki.

Täynnä yllätyksiä.

Mutta sitten vaihdoin yrityspuolelle elättääkseni perheeni.

Et vieläkään ole jatkanut kokkaamista.

Tykkään kokata sinulle.

Hassua. Et ole tehnyt niin aikoihin.

Silloin sinun pitäisi tulla edes joskus syömään.

Säästit tosiaan parhaan viimeiseksi.

Tämä villa ei ole vielä virallisella listalla.

Mario oli naimaton, eikä testamenttia ole. Perintöasiat selvitetään ennen näyttöä.

Entä jos hän jätti kaiken vuohelle?

Italialaissukulaisia ei talo kiinnosta. Liian paljon vaivaa, liian kaukana.

Kaukaiset sukulaiset eivät vastanneet yhteydenottoihin,

joten talo lahjoitettiin Montezaralle.

Tämä se talo on. Tunnen sen.

Tehdäänkö sitten kaupat?

Etkö voi kriiseillä kuten muut nuoret ja ottaa tatuoinnin?

Otin jo. Vanha juttu.

Mitä? Mihin? -Anna olla.