Meet Me in St. Louis

TYTTÖ JA KOSIJA

KESÄ 1903

Ketsupista tuli hyvää, Katie.

-Liian makeaa. -Mr Smith pitää makeasta.

Kaikki miehet pitävät. Se on liian makeaa, mrs Smith.

Hei.

-Liian mietoa. -Mausteita voi lisätä muttei poistaa.

-Saitko kaiken? -Sain.

Princetonin opinto-ohjelma tuli vihdoinkin!

-Olisit sinäkin tullut uimaan, äiti. -Se vielä puuttuisi.

-Älä sotke lattiaa. -En sotke.

-Tulen kohta, Agnes. -Selvä on, ukki.

Hei sitten, Esther! Nähdään myöhemmin.

-Tenniskentällä oli kuumaa. -Liian kuumaa minusta.

-Muista pestä tukkasi. -Rose tuo shampoota kaupungilta.

-Liian hapantako? -Sitä minä sanoin Katielle.

Onko asia selvä?

Olisiko ihan kumouksellista, jos syötäisiin tuntia aiemmin?

-Mieheni ei syö aikaisin helteellä. -Jää enemmän aikaa sulatella ruokaa.

Siskoni odottaa minua seitsemäksi perheasioissa.

-Onko jokin vikana? -Hänellä on ongelmia miehensä kanssa.

Saat itse selittää mr Smithille.

Ei hän vastusta, koska meillä on tänään suolalihaa.

-Onko asia selvä? -On, mutta jouduin valehtelemaan.

-Ne ovat valkoisia valheita. -Valhe on valhe, valkoinenkin.

Sopiiko nyt kysyä...

Miksi valehtelin tällä kertaa? Miksi pitää syödä etuajassa?

-Rose odottaa... -Älä syytä siskoasi.

Mehän autamme häntä. Tiedät Rosen ongelman.

Warren Sheffield on kirjoitellut puoli vuotta ilman kosinnan häivääkään.

Miten se liittyy illallisen aikaistamiseen?

Warren Sheffield soittaa Roselle kaukopuhelun 18.30 New Yorkista.

Jos koko perhe on läsnä, Rose ei ehkä kehtaa kiskoa miehestä kosintaa.

Warrenista se pitää kiskoa.

Itse en kyllä naisi miestä, joka kosii laitteessa.

Emme saa olla liian tarkkoja. Rakastamme Rosea, mutta totuus on...

-...ettei hän enää nuorene. -Hei, Rose.

Sieltä se vanhapiika tuleekin.

Esther. Esther! Hän on ulkona.

-John Truettko? -Mennään kuistille.

Ole rauhallinen. Meillä on oikeus istua omalla kuistillamme.

-Eikö olekin ihana päivä, Esther? -Kerrassaan taivaallinen, Rose.

Hän ei taidakaan olla kovin seurallinen.

Hän muutti vasta kolme viikkoa sitten. Ei hän vielä voi hakkailla sinua.

Se on totta. Sitä paitsi pihalla tapaaminen olisi kovin tavanomaista.

En halua pelkkää esittelyä.

Ensitapaamisen pitää olla ihmeellinen ja ihana ja ikimuistoinen.

Pyydän, että George tuo hänet Lonin läksiäisiin.

Rose, Esther, vesi on kuumaa. Peskää tukkanne nyt. Syömme aikaisin.

Hyvä on, äiti. Miksi syömme aikaisin?

Ethän halua perheen kuuntelevan, kun sinua kositaan kaukopuhelussa?

Kositaan! Miksi kuvittelet, että Warren aikoo kosia minua?

Miksi hän muuten soittaisi kaukopuhelun?

-Tiedätkö, mitä se maksaa? -En ehkä ole edes kotona.

Minun iässäni huomaat, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin pojat.

Onko se liian makeaa?

Onko se liian hapanta?

-Se on liian paksua. -Ukki!

Katie, missä minun kissani on?

Se oli tiellä, ja potkaisin sen kellariin.

-Kuulin, kun se osui joka portaaseen. -Jos tapoit sen, minä tapan sinut.

Puukotan sinut ja annan hevosten repiä sinut kappaleiksi!

-Sehän on kamalaa! Tuossa on kissasi. -Voi Lady Babbie raukkaa.

Pysy täällä. Syömme aikaisin.

-Minun on nälkä vasta pimeällä. -Voit syödä silmät sidottuina.

Ruokasalin pitää olla tyhjä 18.30.

Warren Sheffield soittaa Roselle New Yorkista.

-Sinuna en sitoutuisi mihinkään. -Hyvänen aika, äiti.

Tiedämme hänestä vähän. Emme edes tunne perhettä.

Minusta näyttää...

Näyttää siltä, että yksi puhelu aiheuttaa hirveästi tohinaa.

Olet aivan liian nuorikin. Isäsi ei varmasti anna lupaa.

Valehtelusta pitäisi maksaa paremmin.

Ei puhuta tästä isälle. Hän kiusaa tyttöjä ihailijoista.

-Eikö isä tiedä? -Isäsi ei kuulu tietää.

Riittää, että annamme hänen tehdä töitä ja elättää koko porukan.

Kaikkea ei voi saada.

Missähän Tootie mahtaa olla?

-Tuliko Tootie kotiin kanssasi? -Ei tullut.

Hän on varmaan jakamassa jäätä.

Donovanin jää

Kuka nyt saa jäätä, mr Neely?

Mr Neely!

-Kuka nyt saa jäätä? -Ei kukaan, Tootie.

Robin ei vain muista, että mrs Wilkins muutti. Alahan mennä.

Margaretha raukka. Kylläpä hän näyttää kalpealta.

Aurinko tekee varmaan hyvää.

Hän tuskin elää aamuun asti. Hänellä on neljä tappavaa tautia.

Ja yksikin riittää.

Hän saa kauniit hautajaiset sikarilaatikossa, jonka sain isältä.

Käärin sen hopeapaperiin.

Se on hyvä tapa lähteä, jos on pakko.

Kyllä hänen on pakko.

-Onko Robin tyttö- vai poikahevonen? -Tyttö.

-Miten vanha se on? -Neljä.

Se on iso neljävuotiaaksi. Minä olen viisi.

-Onko se vahva? -Se on St. Louisin vahvin jäähevonen.

Anteeksi vain, mr Neely, mutta loppuun tulee s.

Ihanko totta? Serkullani on sama nimi, eikä siinä äännetä s:ää.

-Mutta hänhän ei ole kaupunki. -Ei ole.

-Onko hän pyhimys? -Ei ole.

-Sitten nimiä ei voi vertailla. -On tämä kuitenkin hieno kaupunki.

Tämä on oikea suurkaupunki. Tänne tulee maailmannäyttelykin.

Tämä on lempikaupunkini. Onneksi synnyin lempikaupunkiini.

Luojan tähden, lopettakaa tuo kirkuminen.

Anteeksi, isä.

Tuo laulu... Näyttelyyn on seitsemän kuukautta aikaa.

Muusta ei lauleta eikä puhuta.

Painukoot kaikki näyttelyyn, että saan olla rauhassa.

Hei, rakas. Oliko sinulla mukava päivä?

-Hävisin jutun. -Sepä ikävää. Olit varma voitosta.

Unohdin, että tuomari on vanha varas.

Jos häviäminen masentaa sinua, mikset jätä lakia ja vaihda alaa?

Hyvä ajatus.

Huomisesta lähtien pelaan ykköspesällä Baltimoren joukkueessa.

-Anteeksi, jos räjähdin. -Ei se haittaa.

-Voit paremmin illallisen jälkeen. -Niin varmaan.

Nyt menen viileään kylpyyn kokonaiseksi tunniksi.

Se ei käy. Illallinen on viiden minuutin päästä.

Viiden minuutinko? Kello on vasta 17.25, ei 18.25.

-Syömme tuntia aiemmin. -Emmekä syö. Minä menen kylpyyn.

Teemme sen Katien takia. Perhehuolia. Hän haluaa mennä kotiin.

-Sisko riitelee miehensä kanssa. -Lopettavatko he, jos en kylve?

Katie on ollut meillä 10 vuotta. Emme halua menettää häntä.

Sisäköt pyytävät nykyään 12 dollaria kuussa.

Lon, laske kolmeen.

Yksi, kaksi, kolme.

En välitä, vaikka sisäkkö vaatisi 15 dollaria kuussa. Syömme 18.30.

Jos Katie haluaa jättää eropaperit, minut löytää ammeesta!

Kello on yli 18.30, eikä soittoa kuulu.

-Ehkä Warren löysi toisen tytön. -Olkaa hiljaa.

-En ole herkkä Warrenin suhteen. -Kuningatar on puhunut.

Onko Warrenkin liian nuori? Kaikki esittelemäni pojat ovat liian nuoria.

Kuunnelkaa. Isä tulee ihan kohta.

Jos syömme nopeasti, saamme hänet ulos ennen puhelua.

-Warren on 21. Se on hyvä ikä. -Hän on lähes lapsi.

-Isäsi oli 20, kun avioiduimme. -Pidimme hänelle poikamiesillan.

Hän oli myöhästyä häistä.

Herra ja isäntä.

Nyt muistan, mihin jätin rullaluistimen.

Toivottavasti en pidätellyt teitä. Kävin ajelulla ennen ruokaa.

Hei, isä. Hautasin Maude Rockefellerin. Jäit paitsi huvista.

En sanoisi niinkään. Päivään on mahtunut paljon.

-Muistuta, että annan sinulle selkään. -Hyvä on, isä.

Herra, kiitämme Sinua tästä ateriasta. Aamen.

Jos unohdan muistuttaa isää, muistuta minua.

Tämä on herkullista, Katie.

Tämä ei kai ole ollut ikimuistoinen päivä kellekään meistä.

Mitäpä jos rentoudutaan ja nautitaan ruuasta kaikessa rauhassa.

Anteeksi, etten aikaistanut illallista.

Turha syyttää minua, jos liha on sitkeää.

Lopetitko jo, Tootie? Noin sitä pitää syödä.

Kasvat isoksi tytöksi, jos...

Joko kadotin keittoni tai löysin lusikan. Katie...

Oliko sinulla mukava päivä... Ei tainnutkaan olla.

Maailmannäyttelyyn tulee kuulemma muotipaviljonki.

En malta odottaa vielä puolta vuotta.

-Haluaako joku jälkiruokaa? -Mitä pääruualle tapahtui?

-Ei kukaan syö lihaa helteellä. -Minä viilennyin juuri kylvyssä.

Nyt aion syödä kunnon illallisen!

Anna, Katie taitaa tulla vanhaksi. En pysy hänen kärryillään.

Kas, suolalihaa ja kaalia.

Haistoin kaalin noustessani raitiovaunusta.

Kaali haisee kaalille.

Tässä talossa liha leikataan reilusti. Missä veitsi on?

Tästä piti riittää kahdeksi päiväksi.

Minä vastaan.

Haloo.

Mitä?

Puhukaa kovemmin, olkaa hyvä. New Yorkistako?

En minä soita New Yorkiin. Haloo?

Haloo?

-Annan poistaa tuon puhelimen. -Alonzo.

Kaikki puhelut eivät ole sinulle.

Tuokaan ei ollut. Mokomat välittäjät!

Vie tämä keittiöön ja viipaloi se.

Rose itkee.

Mikä sinua vaivaa?

Ei mikään, isä. Sinä vain pilasit Rosen mahdollisuuden päästä naimisiin.

Warren Sheffield soitti kaukopuhelun kosiakseen.

Vai sillä tavalla.

Tootie, tiesitkö sinä, että tänne odotettiin kaukopuhelua?

Jäämies näki, kun mies ammuttiin. Veri vain suihkusi.

Vastaa kyllä tai ei.

-Kyllä, isä. -Agnes?

Kyllä, isä.

-Lon? -Kyllä, isä.

Tämähän on hienoa.

Anna, kerropa, milloin minut äänestettiin pois perheestä.

-Älä viitsi, Lon. -Mitä muuta voin ajatella?

Vanhin tyttäreni on lähes häämatkalla, ja siitä tietävät kaikki paitsi minä.

Koska tämä perhe ei viitsi kertoa minulle juonistaan-

hoidan puhelimen omalla tavallani.

Tästä lähtien vain minä vastaan soittoihin.

-Vastaa sinä, Rose. -Kiitos, isä.

Haloo?

Täällä on Rose Smith. Voitte yhdistää puhelun New Yorkista.

Hei, Warren! Voin hyvin. Entä sinä?

Voin hyvin, Rose. Mitä St. Louisiin kuuluu?

-Mitä sanoit? -Kysyin, mitä St. Louisiin kuuluu.