A Ghost Story

- Miksi naurat? - Pelottaa niin paljon.

- Miksi? - En tiedä.

Älä pelkää.

"Mihin aikaan heräsitkin, ovi sulkeutui."

Virginia Woolf, KUMMITUSTALO

Kun olin pieni ja me muutimme jatkuvasti,

kirjoitin viestejä.

Taittelin ne todella pieniksi

ja piilotin ne

eri paikkoihin, jotta jos joskus palaisin,

osa minua olisi odottamassa.

Palasitko koskaan?

- En. - Näetkö? Sitä tarkoitan.

Koska minun ei tarvinnut.

Mitä niissä luki?

Ne olivat vanhoja riimejä ja runoja.

Asioita, joita halusin muistaa

siinä talossa asumisesta,

tai mistä pidin siinä.

Miksi lähdit?

Miksi lähdit kaikista niistä taloista?

Ei ollut vaihtoehtoja.

Outoja ääniä tässä talossa.

Mitä sinä teet?

Kokeilin vain kuinka painava se on, pystyisinkö siirtämään sitä.

Viritytin sen juuri.

Siitä on jo vuosi.

Se on luultavasti yhä vireessä.

Etsinkö muuttomiehet?

Pianoa varten?

Kyllä.

Otammeko sen mukaan?

Hän sanoi, että saamme, jos haluamme.

Löydämme luultavasti paremman, jos vain...

Onko siellä jotain?

Mikä tuo oli?

En tiedä.

Ehkä jotain tippui pianon päälle.

Paljonko kello on?

Sydämeni pamppailee.

Saanko hetkisen?

Odota.

Niin?

Antaa olla.

Oletko kunnossa?

- Oletko varma? - Olen.

- Olen nurkan takana. - Kiitos.

M - Olen hyvin pahoillani. Soita, jos tarvitset minua. Rakkaudella, Linda.

PS Kerro, milloin on hyvä aika lähettää maalari arvioimaan.

Ei se ole sinun syytäsi.

Päivää.

Hei.

Odotan jotakuta.

Ketä?

En muista.

Pystytkö ajamaan kotiin?

Pystyn. Entä sinä?

Kiitos kotiin viemisestä.

- Ei kestä. Soita ensi viikolla. - Selvä.

Sinun pitäisi lähteä.

"Tässä nukuimme", hän sanoo.

Talon sydämen syke

Mies jätti sen, jätti naisen,

"Sinun aarteesi."

Hei.

Tämän ei pitäisi olla niin vaikeaa.

En halua puhua tästä enää tänä iltana, käykö?

Voimmeko puhua siitä huomenna?

Selvä. Ehkä.

Tässä.

Oletko myöhässä? Nukuitko liikaa?

Inhottavat unet tuntuivat todellisilta

Onko rakastajattaresi siellä? Herääkö hän?

Kuoliko hän yöllä? Ja jätti sinut yksin?

Yksin

Peili, peili Tuossa on vino nenäsi

Onpa typerä peli Ei saa mitään aikaiseksi

Pisimmällä radallasi Parhaimmalla tuloksellasi

Kun murskaat selkäsi Ja suret sotaa

Sotaa

Olenko myöhässä? Minä lannistun

Kaikki inhottavat unet Kaikki kirkkaat ruudut

Onko rakastajattareni siellä? Eroammeko me?

Löysikö hän jonkun muun? Ja jätti minut yksin?

Yksin

Kuka siellä?

Minä vain.

Ai.

Luulin, että ehkä...

Antaa olla.

Hengitä tätä hetkeä kuin Se olisi viimeiseni

Sytytä se, polta se Mutten pakene

En tiedä, uskotko henkimaailmaan.

- Uskon minä. - Uskot.

Sitten tämä seuraava ilmiö todella kiehtoo sinua.

Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta se alkaa...

"Valitse mikä tahansa kortti", joten valitse.

Muistatko sen? Paina se mieleesi.

- Muistan. - Selvä.

Seuraa hyvin tarkkaan.

Koska jos henget ovat luonamme tässä kummitustalossa,

- niiden on löydettävä se kortti. - Hitto vie.

Minua ei häiritse se, jos kaksi ihmistä on rakastunut.

Se on jonkinlainen ilmaus...

Kuulostaa siltä, ettei sinusta naisten pitäisi tehdä sitä.

Jos se ei ole sitä,

emmekä ansaitse sillä, niin miksi...?

Ovatko nuo kaksi polariteettiasi?

- Polariteettia? - Prioriteetteja tai jotain.

Raha on vain rahaa. Ota se pois yhtälöstä.

- Mitä nyt? - Sitä olin sanomassa.

- Ei ole vain... - Ei. Löydät syyn.

Minäkin haluan tietää, mitä tapahtuu.

Ei siis rahaa. Mitä on jäljellä? Sinulla on

muita ihmisiä. Sinulla on Clara. Sinulla on aikaa.

Aika on tärkeä.

Sinulla on yhtä paljon kuin muillakin, suurin piirtein.

Entä Jumala? Ehkä sinulla on Jumala. Onko?

- Mitä, Jumala? - Niin.

Ei.

Selvä.

Näin minä erittelen sen.

Kirjailija kirjoittaa romaanin. Lauluntekijä kirjoittaa laulun.

Sinfonikko kirjoittaa sinfonian, mikä on ehkä paras esimerkki,

koska kaikki parhaat on kirjoitettu Jumalalle.

Kerro siis, mitä tapahtuu,

jos Beethoven kirjoittaessaan Yhdeksättä sinfoniaa

yhtäkkiä herää eräänä päivänä ja tajuaa, ettei Jumalaa ole.

Yhtäkkiä kaikki nuotit, soinnut ja harmoniat,

joiden oli tarkoitus korvata liha...

Tajuat: "Ai, se on vain fysiikkaa."

Beethoven siis sanoo: "Hitto."

"Jumalaa ei ole, joten kirjoitan kai tätä muille ihmisille."

"Se on nyt vain käytännön yksityiskohtia."

Hänellä ei muistaakseni ollut lapsia, mutta jos oli...

Hänellä oli veljenpoika.

- Mikä? - Veljenpoika.

Hienoa. Hän siis kirjoittaa tälle.

Tai kuolemattomalle rakastetulle.

Niin. Kuka hän sitten olikaan.

Jätetään rakkaus tästä

ja lopetetaan tämä siihen, että joku ajattelee:

"Tästä minut muistetaan."

Niin muistettiin. Me muistamme.