78/52

"Kauniin naisen kuolema on maailman runollisin aihe." Edgar Allan Poe

BATES MOTEL VAPAITA HUONEITA

TOIMISTO

Olin 21 vuotta vanha. Työskentelin pin up-mallina.

Tein töitä valokuvaajan kanssa, joka sanoi, että Universal-

tai UI, kuten sen nimi oli silloin, tarvitsi mallia erääseen elokuvaan.

Soitin ja varasin ajan.

Menin käymään siellä ja puhuin herra Hitchcockin kanssa.

Minun piti riisua vaatteeni ja pukea taas päälleni-

ja sitten sain riisuutua uudestaan Janet Leigh'n edessä.

Sain pitää alushousut päällä. Vartalomme olivat hyvin samanlaiset-

joten sain työn ja tulisin meikkiin muutamaa päivää myöhemmin.

Punaiset valot vilkkuivat ja luki "Pääsy kielletty".

Ajattelin: "Herranjumala, He odottivat stripparia."

En ollut täysin alasti. Minulla oli pieni kangaspala suojanani.

Kun kuvasimme suihkussa, se irtosi.

Kysyin Hitchcockilta, eikö sitä voisi ottaa pois, mutta hän sanoi ei.

Hänellä oli aina puku, musta kravatti ja valkoinen paita.

Minut palkattiin kahdeksi päiväksi, mutta työhön meni seitsemän päivää.

Oli outoa, että kohtauksen kuvaamiseen meni niin kauan.

Se oli suunnilleen kolmasosa kaikesta, mitä Janet Leigh teki.

45 sekunnissa oli 78 palaa filmiä.

Oli ennenkuulumatonta, että niin lyhyeen kohtaukseen meni viikko.

Nykyään saa olla tyytyväinen, jos saa päivän.

Jos kohtauksen kuvaaminen kestää viikon, kyse on pakkomielteestä.

Hitchcock tallensi kohtauksen erilleen muusta elokuvasta-

mikä tarkoitti, että murha voitiin nyt nähdä hyväksyttävänä viihteenä.

Amerikkalaisissa elokuvissa oli väkivaltaa, mutta ei tällaista-

ei niin intiimiä tai laskelmoitua, ei niin armotonta.

Hän tiesi kyllä, mitä teki-

ja koko elokuva riippui tästä ratkaisevasta hetkestä.

Olisitte nähneet sen veren.

Kaikki oli... Liian kamalaa kuvailtavaksi. Hirvittävää.

Se on ensimmäinen nykyaikainen ilmaus-

naisvartalosta hyökkäyksen kohteena.

Ja tavallaan aidoin ilmaisu, koska se on lamauttava.

Naiset olivat 30-ja 20-lukujen suuria tähtiä.

Se muuttui 40-luvulla. 50-luvulla naiset olivat toissijaisia.

Sitä tämä elokuva tekee. Sanoo sen. Mies tappaa naisen.

Se oli ensimmäinen iso elokuva, joka käsitteli kohukauhua.

Kukaan ei halunnut tehdä sitä.

He sanoivat: "Teit juuri 'Vaarallisen romanssin', joka oli hitti.

Olen juuri tehnyt elokuvan nimeltä "Vaarallinen romanssi."

"Vaarallinen romanssi" oli kaikin puolin todella hyvä.

Se oli suurta viihdettä suurilla elokuvatähdillä-

kaunista ja värikylläistä... Miten sen voi ylittää? Vitsillä.

Tein kerran melko hauskan elokuvan nimeltä "Psyko."

Ihan vain vitsillä. Kauhistuin, kun jotkut ottivat sen tosissaan.

Sen piti tietysti saada ihmiset huutamaan ja kiljumaan-

mutta ei enempää kuin mitä vuoristoradassa.

Meillä kauhuelokuvien tekijöillä on harvemmin smokki päällä.

"Psykollakaan" ei ole smokkia. Sillä on farkut ja t-paita.

Mutta sen on tehnyt mies smokissa.

Hän halusi tehdä jotain mukavuusalueensa ulkopuolella.

Jotain odottamatonta. Siitä "Psykossa" on kyse.

Mikä ajoi sinut tekemään sen?

Se oli luultavasti murha kylpyammeessa.

Miten se ilmestyy odottamatta. Se oli kai vain se.

Hitchcock oli tietoinen kilpailijoistaan.

Clouzot oli tehnyt sen tyyppisiä elokuvia, joita hänen pitäisi tehdä.

Kun kriitikot alkoivat kutsua Clouzotia Ranskan Hitchcockiksi-

oltiin hänen reviirillään, ja hän huomasi sen.

"Psykon" kautta asioista tuli tosia.

Se oli Hitchcockin kosto Hollywoodille.

Hänen mestariteoksensa.

Elokuva on aggressiivinen teko... -Kyllä.

...faneja, kriitikoita, näyttelijöitä kohtaan. Se on kuin vastaisku.

Väkivalta "Psykon" suihkukohtauksessa oli merkittävä syistä-

jotka juontavat juurensa 20 vuoden takaiseen toiseen maailmansotaan.

Hitchcockin mielestä Iso-Britannia ja USA eivät olleet valmistautuneet-

toisen maailmansodan vaaroihin ja kauhuihin tarpeeksi hyvin.

Monissa hänen elokuvissaan on hetkiä, joissa moititaan sitä.

Voi kuulla pommien tippuvan. Älä sulje. Tämä on tärkeää.

On liian myöhäistä tehdä muuta kuin odottaa pimeässä.

Mikä meissä on vialla? Annamme natsien ajatella puolestamme!

Hyvä jumala sentään!

Yksi tällainen elokuva oli "Epäilyksen varjo"-

joka sijoittui Kalifornian Santa Rosaan.

Siinä hän moittii pikkukaupunkia naiiviudesta.

Elät haaveissa kuin unissakävelijä. Et tiedä maailmasta mitään.

Tiedätkö, että maailma on haiseva läävä, jota asuttavat siat?

Hän sanoo: "USA, olet aivan liian naiivi."

"Luuletteko olevanne turvassa kotona suihkussa, perheen läheisyydessä?"

"Ei, te ette ole. Olen pahoillani."

Elämän sattumanvaraisuus oli Hitchcockille pakkomielle.

Lintujen hyökkäykselle ei ole mitään selitystä.

Siltä elämä hänestä näytti. Yhtäkkiä voi saada syövän ja kuolla.

Tai jäädä bussin alle.

Hitchcock esiintyi televisiossa usean vuoden ajan sunnuntai-iltaisin.

Uhri kaatui ja kuului kamala ääni. Selkä katkesi välittömästi.

On vaikea kuvailla, kuinka...

Hän oli ikoni. Hän oli setämäinen, mutta pelottava hahmo-

joka esitteli seksiä ja väkivaltaa sekoitettuna mustaan huumoriin-

joka sunnuntai-ilta. Amerikkalaiset olivat tottuneet häneen.

Jos joku muu olisi tehnyt "Psykon", reaktio olisi voinut olla toinen.

"Psyko" tuli uniikilla hetkellä n popkulttuuria.

Se ennustaa ne ongelmat, jotka yhdistämme 1960-lukuun:

rasistinen väkivalta, poliittiset murhat...

En väitä, että Hitchcock tiesi, mitä hän ennusti-

mutta hän tiesi, että hänen menneisyytensä piti häntä vankinaan.

Että Grace Kellyn aika oli ohi.

Ei ollut enää kauniiden Technicolor-unelmien aika.

Kun vertaa "Psykoa"-

50-luvun mahtaviin, elegantteihin, suurin, kirjaviin elokuviin-

ymmärtää, että jokin on muuttunut.

"Psyko" oli hänen vastauksensa siihen, miten elokuva muuttui-

ja yksi tapa nostaa panoksia, jottei jäisi unholaan.

1959 tulivat "Piukat paikat", "Äkkiä viime kesänä"-

ja "Erään murhan anatomia". Kaikki nämä elokuvat venyttivät rajoja.

Ilmassa oli jotain, jonka Hollywood jo tunnisti.

"Psyko" tuli atomipommin jälkeen, mutta ennen kansalaisoikeuksia.

Sen ajan kauhuelokuvat käsittelivät epäonnistuneita kokeita-

mutta se ei koskaan tuntunut todelta.

"Psyko" oli totta. Voi seistä yksin, alasti ja haavoittuvana suihkussa...

...ja joku kuolleen äitinsä vaatteissa voi puukottaa sinua.

Koti oli amerikkalaisille pakkomielle.

He vakuuttelivat itselleen yksityisissä kodeissaan-

että ainakin siellä he olivat turvassa.

Neuvostoliitto tai kuka olikaan, ei voinut tulla kylpyhuoneeseen.

Muutama päivä ennen "Psykon" kuvausten alkua marraskuussa 1959-

Clutterin perhe murhattiin. Se tehtiin "Kylmäverisesti".

Naapurissa ei asu Norman Rockwell, vaan Charles Manson-

joka inspiroi Tobe Hooperin "Moottorisahamurhaajaa".

Ensimmäinen Playboy-kerho avautui Chicagossa.

50-luvun tunnetuimmat komediatähdet-

Lucille Ball ja Ricky Ricardo eroavat.

Lääkelaitos hyväksyy e-pillerin.

Suihkukohtauksessa näkyy, miten paine kasvaa 50-luvun USA:ssa-

ennen kuin kaikki räjähtää tässä kohtauksessa.

Olin elokuvakriitikko New Yorkissa, ja lehdistö kutsuttiin näytökseen-

ensi-iltapäivänä kello kymmenen tai puoli yksitoista aamupäivällä.

Matkalla sisään kaiuttimista kuului Hitchcockin ääni, joka sanoi:

"Ketään ei päästetä sisään, kun elokuva on alkanut."

"Ole kiltti äläkä paljasta loppua."

Ennen "Psykoa" elokuva oli melko kevyttä viihdettä.

Ihmiset tulivat ja menivät elokuvasaleissa koko ajan.

Mutta Hitchcock sanoi, ettei sisään pääsisi, kun elokuva oli alkanut.

Se muutti tapaa, jolla elokuva näytettiin.

Syy tähän oli, että Janet Leigh murhattiin elokuvan alussa.

En halunnut ihmisten ihmettelevän, koska Janet Leigh ilmestyisi.

Hän halusi kasvattaa odotuksia.

Kylpyhuone...

Kylpyhuoneessa tapahtuu jotain kamalaa. Se käy ilmi trailerista.

Emme tiedä, että se on Janet Leigh, koska trailerissa se on Vera Miles.

Kun verho vedettiin pois ja puukottaminen alkoi...

Yleisöstä kuului pitkä kirkaisu.

Noin. Elokuvamusiikista ei kuulunut mitään.

Se jatkui koko suihkukohtauksen ajan.

Oli Janet Leigh'n kiljaisu, kaikkien salin naisten kiljaisut-

ja Herrmannin korkeat jouset. Sen on täytynyt olla kaoottista.

Se oli ensimmäinen kerta, kun elokuvasali oli turvaton paikka.

Kun tulin ulos Times Squarelle, tuntui kuin minut olisi raiskattu.

Kun Lumièren veljekset alkoivat näyttää elokuvia yleisölle 1895...

...he näyttivät pienen filminpätkän junasta, joka saapui asemalle.

Tarun mukaan ihmiset luulivat että juna ajaisi heidän päälleen-

ja kaikki huusivat ja ryysivät kohti uloskäyntejä.

He eivät ymmärtäneet, mitä tapahtui.

"Psyko" sai aikaan samanlaisen efektin.

Se oli ainoa elokuva, jota en ikinä saanut katsoa pienenä.

Se oli hölmöä, koska katsoin pelkkiä kauhuelokuvia viikonloppuisin-

mutta en saanut katsoa "Psykoa".

Luulin, että "Psyko" kertoi moottoripyörämurhaajista-

mutta kun sain Super 8-version, katsoin sen uudestaan ja uudestaan.

Kun yleisö näki tämän sympaattisen roolihahmon-

johon he pystyivät samaistumaan, joka tarvitsi rahaa-

ja jonka rakastaja ei halunnut naimisiin, he olivat koukussa.

Emmekö voisi mennä naimisiin, Sam?

Voimme asua Fairvalessa rautakaupan varastossa. Siitä tulee hauskaa.

Totta kai hän jää henkiin. Sehän on Janet Leigh!

Sen sijaan hän menee suihkuun, ja yhtäkkiä hänet murhataan.

Vanhan naisen toimesta? Jota ei saa nähdä? Mitä hittoa täällä tapahtuu?

Hän rikkoo elokuvantekijän ja yleisön välisen sopimuksen-

ja yleisö haluaa vain nähdä lisää.

Mies oli arvostettu ohjaaja, ja nainen oli ehta filmitähti.

Katsoja ajautuu mukaan mahdolliseen sokkiaaltoon, joka myös tapahtuu.

Se hetki merkitsi uutta amerikkalaista elokuvaa.

En tiedä, oliko kukaan tehnyt niin vielä.

Ehkä joku tuntematon elokuva Tšekkoslovakiasta. Ja joku huutaa...

"Minä olin ensin!"

Kulttuurissa on aiheita, jotka muistuttavat siitä-

kuten "Game of Thronesin" ensimmäinen kausi-

jossa suosituin roolihahmo murhataan raa'asti silmiemme edessä.

Meitä piti muistuttaa sen kuvan kulttuurisesta voimasta.

Ensimmäinen puoli elokuvasta houkutteli sisään taloon.

Taloon pääsee vain, jos uskoo hänen varastaneen 40 000 dollaria-

kääntyneen väärästä liittymästä ja ajavan autiolla pikkutiellä.

Hän käsittelee paljon sitä, miten yhteiskuntamme muuttui.

Meillä oli kiire Los Angelesista Chicagoon tai New Yorkiin-

emmekä enää käyneet pikkukaupungeissa.

Norman ei välitä. Hän petaa sänkyjä, vaikkei kukaan tule.

Minun ei tarvitsisi pedata, mutta vanhat tavat istuvat tiukassa.

Kun hän ajaa pois varastettujen rahojen kanssa, hän on lännessä.

Siinä on jotain hyvin amerikkalaista.

"Aja länteen! Löydä kohtalosi. Löydä vapautesi."

Marion yrittää tehdä niin, ja se sinetöi hänen kohtalonsa.

On mielenkiintoista verrata "Psyko"-kirjaa elokuvaan.

Kirjan suihkukohtaus on hyvin lyhyt.

Tässä on suihkukohtaus sivulta 28:

"Kohina peitti kaiken alleen. Huone alkoi täyttyä höyrystä."

"Siksi hän ei kuullut oven avautumista tai askeleita."