100 Streets

Elämä on melko yksinkertaista.

Se on iänikuista odottelua, jonka murtavat vain lyhyet muutoksen hetket.

Siinä kaikki.

Teoriani on tämä.

Muutoksen hetket

antavat elämälle muodon.

Mutta vain yksi niistä määrittää ihmisen,

ja hänet muistetaan vain sen takia,

ja se tiedetään.

Sillä hetkellä, kun se tapahtuu, sen aistii,

ja maailma on ikuisesti muuttunut.

Se muuttaa ihmistä pysyvästi.

No niin, lapset. Nähdään myöhemmin.

-Rakastan sinua. -Minäkin sinua, isi.

Pusu. Nähdään myöhemmin.

-Rakastan sinua. -Heippa, isi.

Nähdään myöhemmin.

Nähdään.

Kuule, kaveri, lastaan autoa!

Huomenta! Olen iso fani, herra Harris!

En usko kohtaloon.

TALLENTAA

En karmaan, sattumiin,

salaliittoteorioihin tai muuhunkaan paskapuheeseen.

Paskaa vain tapahtuu.

Ja elämä?

Sitä paskaa tapahtuu,

kun toivoo olevansa joku muu tai jossain muualla.

Kenelle juttelit?

En kenellekään. Olin vain puhelimessa.

Mitä teet siellä?

Et kai polta taas?

Älä nyt, äiti. Tiedät, etten tee sitä enää.

Huoneessani on hieman tunkkaista.

Halusin vähän raikasta ilmaa.

Etkö unohda jotain?

Pääni on perseessäni tänään.

Tässä, puhdistin ne myös.

Kiitos, kultaseni. Mitä tekisin ilman sinua?

Miksi edes vaivaudut?

Kunhan huudat ja valitat laidalla.

Mitä? Opetan heille kaunista peliä.

Tarvitsen nappikset joka tapauksessa,

koska ojentelen tukilomakkeita

isille, jotka antavat paljon rahaa hyväntekeväisyyteesi.

Älä huoli niistä.

Tarkista vain, onko Ravi kuullut uutisia.

Teen sen.

Jätä asia minun huolekseni.

Näkemiin, kultaseni.

Huomenta, herrat! Kuinka voimme?

Kaikki hyvin? Mitä kuuluu, Hal?

-Hyvää. Sinulle? -Hyvää. Mukava nähdä.

Miten menee?

Minulla on hyvin tärkeä ilmoitus vaimolta.

Hän järjestää juoksutapahtuman vammaisille lapsille.

Hauska osuus on katsoa häntä

möykkyisine kavereineen juoksemassa ympäri Batterseata.

Mutta...

Tekisittekö voitavanne hänelle?

-Hyvä on. -Niinkö? Kiitos paljon.

Kiitos.

Kaikki hyvin, Ravi? Onko uutisia?

-Älä huoli. Suositukset on hoidettu. -Selvä.

Jännittäviä aikoja, eikö?

Fantastista. Kiitos.

-Kiitos paljon. -Ei kestä.

Vaimo ilahtuu.

Se merkitsee paljon meille. Kiitos, Rav.

No niin, pojat! Tulkaa tänne!

Oletko kunnossa?

Olen. Miten niin?

Tunnut hieman poissaolevalta.

Olen kunnossa.

Toivon vain, ettei minun tarvitsisi hiippailla ympäriinsä

ja olla niin salamyhkäinen.

Hän se pani lastenhoitajaa.

Anteeksi. En...

Ei se mitään. Minä vain...

Sinun ei tarvitse muistuttaa minua.

Anteeksi. Otan vain...

Minä vain...

Joten...

Löysin tämän toissa päivänä.

Voi luoja.

Muistatko sen illan?

Tapasin sinut silloin.

-Niin teit. -Niin.

Et ole muuttunut yhtään.

Niin varmaan.

Harmi, että siitä on kymmenen vuotta ja kaksi lasta aikaa.

Oletko harkinnut palaamista sen pariin?

Näyttelemisenkö?

-En. -Miksi et?

En tiedä, mistä aloittaisin.

Voit varmasti soittaa jollekulle,

joka osoittaisi sinut oikeaan suuntaan.

Ja minä voin ottaa sinusta uusia kasvokuvia,

ja muutaman synkän 25x20:n,

tosi näyttelijämäisiä kuvia.

-Hei. Nukahtivatko lapset hyvin? -Kyllä.

Eviellä kesti tosin iät ja ajat.

-Menen katsomaan häntä. -Kuule, Emily...

Sinun pitäisi soittaa ensin.

Soitinkin, mutta olit selvästi kiireinen, joten...

Mitä haluat?

Signeeratun paidan ullakolta ja suudella lapsiamme,

jos se sopii.

Mene sitten. Yleisösi odottaa.

-Etkö halua tulla? -En.

Näkemiin, Max.

Hyvää iltaa taas, naiset ja herrat.

Pyydän hieman hiljaisuutta,

koska on aika tavata odottamamme mies.

Toivottakaa tervetulleeksi isäntämme,

rugbymaajoukkueen entinen kapteeni, todellinen sankari

ja oma gladiaattorimme, Maximus Moore.

Kiitos, Dan.

Kiitos, naiset ja herrat.

Kuten isoäitini kerran sanoi:

"On aina hyvä saada aplodit avaukselle."

Vakavasti ottaen, kiitos paljon säätiömme tukemisesta.

Tavoitteemme on kerätä vielä enemmän rahaa

ja kannustaa meitä vähäosaisempia pelaamaan rugbya

ja ehkä oppimaan tiimityön sääntöjä.

Joten rentoutukaa, niin näytämme videon

fantastisesta työstämme. Kiitos.

MAX MOOREN SÄÄTIÖ

-Sano muikku. -Muikku!

-Hienoa. -Kiitos, tytöt.

-Kiitos. -Niin.

-Nähdään. -Myöhemmin.

-Nähdään, Max. -Niin.

Oletko varma?

En saa yhtään kotona.

Uskotko hänen vieläkin tapailevan valokuvaajaa?

Lortto.

Mitä aiot tehdä?

Katsotaan, mitä hän pitää siitä, kun hänen luottokorttinsa jäätyy.

-Oletko tosissasi? -Olen.

Kuule, soita kaverillesi ja käske häntä hakemaan kamaa.

-Selvä. -Minä hoitelen nuo kaksi.

Anteeksi, kuvasta ei tainnut tulla kovin hyvä.

-Täällä on kuollutta, B. -Veli, ei minkäänlaista toimintaa!

Hei, mennään VIP-huoneeseen.

Mitä?

Luuletko, että voisimme päästä sisään?

Katso. Anna minun hoitaa tämä.

-Niin. -Tule.

Älä sano enempää.

Mitä nyt?

Onko teillä leimat?

Katso.

Enpä usko.

Tämä ei ole teidänlaisillenne.

Meidät kutsuttiin.

Meillä on pöytä. Usko pois.

Enpä usko.

Ja sinä löyhkäät ruoholta.

Teidän pitää lähteä klubilta nyt.

Älä nyt, veli. Missä empatiasi on?

En tunne teitä, etkä ole veljeni.

-Joten astukaa sivuun... -Me ei vittu haluta tuntea sinua!

Vitun mandingo-kyrpä!

Vitun kusipää! Haista vittu!

Idiootit!

Helvetin runkkari!

Paska!

Tule tänne!

Näpit irti!

Näpit vittu irti hänestä!

Hei! Häivy! Jätä hänet vittu rauhaan!

Vittu irti minusta.

Vittu irti minusta.

Irti minusta!

Irti minusta!

Vittu irti minusta!

Kukas se siellä.

Mitä teit naamallesi?

Äiti, tämä ei ole mitään. Liukastuin. Join vähän.

-Kenen kanssa olit? -Seanin kanssa.

Sillä pojalla on aivot.

Lyön vetoa, ettei hän joutunut samaan kuntoon.

Tuo näyttää hyvältä työhaastatteluissa.

Äiti, kaikki on hyvin. Usko pois.

Varmista, että viet Amelian kirkkoon ajoissa.

Mitä sanot, pätkä? Oletko valmis?

Haiset.

"Välitön paluu oikeuden..."

Hei! Se ei kuulu sinulle.

-Joudutko takaisin vankilaan? -Mitä?

En tietenkään.

Vien paksuna olevan valkoisen pimun

oikeuteen ja saan yhdyskuntapalvelua.

Hei.

En koskaan palaa sinne.

Lupaan sen.

Tule nyt.

Mennään, ennen kuin joudumme molemmat liemeen.

"Sellaisten uhrausten päälle, Cordeliani..."