Holy Hell

Tähän on tultu, pitkän matkan jälkeen.

Kun matkaa ei ole enää jäljellä.

Kun voi vihdoin sulautua rakkaaseen.

No niin, pyörii.

Minä olen Will.

Olen aina halunnut tietää, miksi olen täällä?

Mitä järkeä tässä on?

Miten elää merkityksellinen elämä?

Halusin tietää kaiken.

Eivätkö kaikki olekin kysyneet itseltään näitä kysymyksiä?

Totuutta maailmankaikkeuden mysteeristä.

Menin nelivuotiaana iso-isoäitini avoimen arkun ääreen

ja lumouduin elämästä ja kuolemasta.

Sain katolisen kasvatuksen. Olin kuoripoikanakin.

Minusta se oli kiehtovaa.

Jeesus kantaa ristiään.

Hänet naulataan ristille.

Tässä ne ovat, verisinä ja...

Aloin tehdä elokuvia jo nuorena.

Löysin 8-millisen kameran.

Ensin se oli pelkkää hupia ja irrottelua.

KUUDEN MILJOONAN DOLLARIN MIES

MAANJÄRISTYS

LIEKEHTIVÄ TORNI

IHMENAINEN Ennen - Jälkeen

Olin ollut onnekas.

Mutta lapsena kukaan ei tuntunut olevan tyytyväinen minuun.

Päätin, että oli jotain syvempää. Salaisuus, jota muut eivät tienneet.

Collegessa aloin käyttää elokuvaa

keinona tutkia elämän tarkoitusta,

tutkia omaa maailmaani.

Valmistuessani elokuvakoulusta en vieläkään tiennyt, kuka olen,

mitä haluan, minne menen, ja mikä tärkeintä, miksi.

Muutin collegen jälkeen takaisin kotiin.

Äitini harmistui suuresti

huomatessaan, että olen homo.

Hän käski minun muuttaa muualle ja elättää itse itseni.

Niin päädyin valtavaan seikkailuuni.

Tämä on tarina siitä, mitä minulle tapahtui

22-vuotisella matkallani etsiessäni totuutta.

KIRJOITTANUT JA OHJANNUT Will Allen

1. vuosi

Oli 80-luvun puoliväli ja juppisukupolven aika.

Etsimme jotain erilaista.

Se ei ollut minun polkuni.

Pääsin yliopistoon. Aioin tehdä väitöskirjan lapsipsykologiasta.

Elämäni oli suunniteltu. Sitten tapasin eräitä henkilöitä.

He elivät täydestä sydämestään,

leikkivät ja hyppivät jääkylmiin jokiin,

patikoivat öisin metsässä.

Voi luoja, minäkin tahdon elää noin!

Jotkut heistä olivat älykkäimpiä

ja kauneimpia ihmisiä, joita olen tavannut.

Me aloitimme sen. Tätä me halusimme.

Se oli oma pikku utopiamme jättimäisen kaupungin keskellä.

Ravintoa sai koko ajan,

ikään kuin sielu olisi saanut rakkautta, innoitusta

ja kunnioitusta.

Halusin kaikkien,

ihan kaikkien kokevan tämän.

Tunsin saaneeni kaiken.

Sanoin: "Isä, haluan antaa elämäni Jumalalle."

Ja hän hyppäsi ensimmäiseen koneeseen

hakemaan minua.

Ne ihmiset etsivät henkisyyttä.

Yhtäkkiä siinä olikin kokonainen perhe.

Mistä tahtoisit luopua juuri nyt?

Keskellä oleva henkilö sanoo,

mistä hän on luopumassa.

...tarpeistani

...toiveistani

...kiintymyksestäni rahaan

...seksistä.

Ihmisen keho puhdistetaan.

Poistamme riippuvuutesi. Heitämme sen ilmaan, pois...

Päädyin uskomattomien ihmisten seuraan.

Aluksi siskoni Amy kertoi ystävistään,

jotka kutsuivat itseään nimellä Buddhafield.

Minulta kyseltiin jatkuvasti: "Miten päädyit sinne?"

aiemmin "amy" - willin sisko

Kävin katolista koulua

ja kyselin aina nunnilta kaikenlaista.

Kun kerroin kotona äidille, mitä kysyin, hän sanoi:

"Ei sellaista voi kysyä!"

Vastasin: "Mutta haluan tietää."

Halusin tietää itse

turvautumatta maailman pinnallisuuteen.

Elämä ei voi olla vain sitä, että elää, tekee töitä ja kuolee.

On oltava jotain muuta.

Vartuin perheessä,

jossa oli taiteellisia hippityyppejä.

Minua ei kasvatettu mitenkään.

Asuimme Chicagossa, jonka kaduilla rehotti väkivalta.

Tullessani Buddhafieldiin en tiennyt, mitä tosi rakkaus on,

ja silloin minussa heräsi syviä tunteita.

Olin aina halunnut tietää, miksi olemme täällä.

Vartuin fundamentalistisen,

tulta-ja-tulikiveä-tyyppisen kirkon huomassa, jumalanpelossa.

Äiti heitti minut ulos, kun olin 15.

Etsin vakautta elämääni.

Tullessani ryhmään tunsin:

"Tätä haluan loppuelämääni." Se oli kuin avioliitto.

Minulla oli vaikea auktoriteettiongelma.

Vakava auktoriteettiongelma.

Toden sanoakseni tilanne ei juuri ole muuttunut.

Ihan nuorena halusin tiedemieheksi.

Sitten halusin taiteilijaksi.

Kantavana teemana oli aina se,

että halusin valaistua.

Tunsin olevani hukassa.

Minulla oli tyhjä olo.

Ikään kuin jotain puuttuisi.

Lapsuudenperheessäni oli aina meneillään kaikenlaista.

Itsemurhayrityksiä tämän tästä, paljon kaltoinkohtelua.

Halusin poliitikoksi.

Halusin vapautta.

Halusin jotenkin vapautta itsestä.

Vapauduimme mielestä.

Unohdimme egomme.

Aloin kokea korkeampaa minääni,

ja sellaista en ollut ennen kokenut.

Opettaja ohjasi meitä

joka askeleella.

LÄNSI-HOLLYWOOD, KALIFORNIA satsang-kokous

Tapasin opettajan ensi kerran

Buddhafieldin satsang-viikkokokouksessa

Länsi-Hollywoodissa.

Hänen nimensä oli kuulemma Michel.

Hän oli pehmeä, ja hänessä oli

pehmeää energiaa.

Ajattelin, että siinäpä kaunis mies.

Jos ajattelet huomista, olet onneton.

Jos ajattelet mennyttä, sinulle voi tulla kurja olo.

Onni on kaikkialla, missä olet.

Missä oletkin, siellä on onni.

Hän puhui kuin olisi käynyt kosmoksessa ja palannut

kertomaan siitä meille ja viemään meidät sinne.

Oletko ollut yhteydessä ikuisuuteen?

Vai onko mielesi yhä kiinni hetkellisessä?

Milloin aiot herätä?

Milloin aiot ymmärtää, mitä teet

tällä kallisarvoisella energialla?

Tällä kallisarvoisella tilaisuudella?

Hän kertoi, että hänellä on mestari,

joka oli johdattanut hänet suureen henkiseen tietoisuuteen.

Tulet tänne ja kuuntelet,

mitä sinulle kerrotaan,

niin saat vapautuksen.

Sen voin sinulle sanoa.

Halusin hengellisen johtajan,

joka opettaisi, miten olla vapaa.

Halusin mentorin.

Halusin jonkun, joka opastaisi minua.

Tätä tehdään Intiassa koko ajan. Siellä on guruja.

Tämä on moderni, amerikkalainen versio siitä.

"On helppo olla rakastunut."

"On helppo olla rakastunut."

"Minä löysin..."

"Löysin vastauksen."

"Ja vastaus..."

"Minä olen Jumala."

Hän oli nykyaikainen.

Ei mikään vanha, harmaapartainen pieni mies lannevaatteessa.

Hänellä oli Speedot ja Ray-Banit.

Hän tanssi nykymusiikin tahdissa.

Hän puhui neljää tai viittä kieltä.

Italiaa... ei espanjaa. Vain ihmisiä.

Hän oli huumorintajuinen, nokkela.

Leikkisä kuin lapsi.

Hän saattoi tehdä jotain aivan uskomatonta.

Hän saattoi tanssia. Hän oli taiteellinen.

Hän oli kaikkea, mitä tahtoi.

Erilainen kuin kukaan ennen tapaamani.

Hän rohkaisi jättämään ajatukset siitä, mitä luulin tarpeelliseksi.

Lopulta tunsin olevani oikealla polulla.

Kävin joka kokouksessa, joka ryhmäretkellä

ja myös Michelin viikoittaisissa yksilöhypnoterapiaistunnoissa,

puhdistuksissa.

Tunsin, että elämässäni tapahtui jotain tärkeää.

Namaste.

Namaste.

- Namaste. - Katsokaa, kuka tuli.

Mitä pyhä seurue tekee?

Ihastuin ensin

muihin ihmisiin.

Mitä sinä teet? Emme tee mitään erityistä.

Olimme yhdessä 24/7.

Asuimme yhdessä, söimme yhdessä,

leikimme yhdessä.

Kaikki tuttuni olivat Buddhafieldissä.

Porukkani ja perheeni oli Buddhafield.

Asuin noin kahdeksan ihmisen kanssa.

Oli lämmintä ja turvallista.

Kenelläkään ei ollut nälkä.

Kukaan ei ollut koskaan koditon.

Aina oli koti.

Kaikki tukivat toisiaan, antoivat ruokaa,

auttoivat kokkaamisessa.

Se oli idylli.

En nauttinut kofeiinia.