Flux Gourmet

Sen ei ollut tarkoitus päättyä näin.

Instituutin kaikki edelliset residenssit olivat sujuneet hienosti,

mutta tämän kuun kollektiivissa säröilyä näkyi jo heti alussa.

ENSIMMÄINEN VIIKKO SUU ON SEN VALO

Suuremmaksi.

Suuremmaksi, kiitos. - Miksi?

Sori, mutta pomo vaati. - Totteletko hänen kaikkia käskyjään?

Se oli lähinnä ehdotus, mutta kokeile toki jotain muuta, jos niin haluat.

Jan Stevens. - Täytyykö tämän jatkua näin?

Haluan vaikuttaa esiintymiseeni. - Niinhän me kaikki.

Mutta ehdottaisin sovinnollisempaa sävyä asianajajaamme kohtaan.

Hän tekee vain työtään.

Että osaa olla paha haju! - Anteeksi.

Akuutti refluksitauti -

voisi selittää pahan lemun.

Onko närästyksen lisäksi muita vaivoja?

Turvotusta ehkä.

Ja ehkä ilmavaivoja.

Tarkoitatko piereskelyä?

Kyllä. - Sepä harmillista.

Kirjoitan reseptin. Palataan asiaan muutaman viikon kuluttua.

Mutta epäilen, että tässä tapauksessa pitäisi ottaa oppia Hippokrateesta.

Mitä sanot? Tiedäthän Hippokrateen? - Tuttu nimi, mutta...

Kirjailija, joka ei lue Hippokrateen tekstejä?

Olen pelkkä kynäilijä. - Eivätkö sellaiset lue?

Olen ehkä lukenut jotain, mutta mitään ei nyt tule mieleen -

tässä ahdistuksessa ja muissa vaivoissa.

'Olkoon ruoka lääkkeesi.'

Merkittävää, kuinka niin yksinkertainen, mutta syvä oppi -

voi kestää vuosisatojen ajan. Mutta järkevän ruokavalion lisäksi -

voisi olla hyväksi olla syömättä ennen nukkumaanmenoa.

Tyynyn nostaminen voisi ehkäistä vatsahappojen nousua -

ja pomoasi kuiskimasta epäedullisia asioita sinusta.

Kiitos.

Laskun lähettänen hänelle? - Kyllä.

Kynäilijän elämä.

Tunnen useita kirjailijoita, joista tuo työ ei ole arvoistaan.

Tunnette varakkaita kirjailijoita. - Työnne mahtaa olla pahinta kaikista.

Olla nyt joka kuukausi mieliksi uudelle joukolle muka-provokaattoreja.

Toisaalta voi sanoa, ettei se ole pahempaa -

kuin saada elantonsa tutkailemalla pahan hajuisia ruumiinaukkoja.

Anteeksi.

Kuka on residenssissä tässä kuussa?

Pelkään aina yleisön hiljaisuutta.

Hiljaisuuden rikkomisesta on tullut kaikkein tärkeintä.

Nauru, huokaus, itku tai jopa vastustus tuntui hyväksynnältä.

Kun yleisön järkytyksen maistaa, joutuu sen valtaan.

Sitä seuraa tarve vetäytyä aina syvemmälle unohdukseen.

Ruoanlaiton esittäminen on riskialtista.

Täällä aina sattuu tapaturmia.

Tämä ei ollut tapaturma. - Miksi?

Koska siitä saa hyvät aplodit. Kärsimys oli merkityksetöntä.

Etkö ymmärrä? - En esiinny.

Mutta kirjoitat. Sinäkin tahdot hyväksyntää.

Sivujen selailun ääni riittää minulle.

Entä, jos kyseessä olisi oma työsi? Miksi et kokeile?

Joidenkin mielestä jopa ohjekirjassa näkyy kirjoittajan jälki.

Eli siinä, mitä minusta kirjoitat, on jotain itsestäsi?

Miten paljon sinua tässä on? - Performanssissako?

Kaikki.

Entä Billy ja Lamina? - He toteuttavat sen, mikä minussa on.

Niinkö he asian näkevät? - Eivät ihan.

Joskus he yrittävät jättää jälkensä. Etenkin Lamina.

Olette kollektiivi. - Kollektiivi tarvitsee johtajan.

Mikään ei muuttuisi, vaikka vaihtaisin heidät.

Haluatko vaihtaa heidät?

Saa nähdä.

Rakastan heitä, mutta joskus rakkaus kasvaa, jos lähtee omille teilleen.

Eikö kompromissi olisi helpompi?

Ei.

Niin kaikki sanovat tänne tullessaan.

Etkö uskokaan luovaan vapauteen? - Tiettyyn pisteeseen.

Liian vapauden suominen kääntyy usein itseään vastaan.

Onnea vaan, pomo. - En aio jyrätä häntä.

Enkä moiti vain moittiakseni.

Mutta, jos jokin on menossa pieleen, sanon sen ääneen.

Olen antanut vapaat kädet muille ääniravitsijoille.

Joko hän keksi nimen? - 'Elle ja rasvahapot'.

Hän pohtii vielä yön yli.

Hänen täytyy päättää ennen painoon menoa.

Hän ei voi koko ajan muuttaa mieltään.

Jan Stevens. - Meidät täytyy huomioida.

Vieläkö he kiusaavat sinua?

Etäisyyteni ryhmään liittyi enemmän suolistovaivoihini -

kuin journalistisiin käytäntöihin.

Pysyin etäällä pääasiassa siksi,

että saatoin päästellä kaasuja seurauksitta.

Tekninen assistentti Wim ei helpottanut asioita ylenkatsoessaan -

minua ja kaikkia muita instituuttiin tulleita.

Ulostaessani vedin vessan samalla,

jotta ryhmä ei kuulisi ääniä -

vierastalossa, jossa asuimme Instituutin vieressä.

Flatulenssi oli jatkuvaa, mutta haisi pahalta vain harvoin.

Jatkuva pyrkimys pidätellä tai naamioida pierujani -

alkoi itsessään tuntua esitykseltä.

Ajatuskävelyt instituutin niityillä -

kestivät alle tunnin.

Ne olivat tärkeä osa prosessia, joka minun haluttiin dokumentoivan.

Sanaakaan ei sanottu.

Hiljaisuus toi esiin epäilyt ja pelot,

joita ei voitu sanoa ääneen, kun haastattelin heitä.

Tri Glockin lääkkeestä ei ollut apua.

Kaasujen pidättämisestä tuli sosiaalinen painajainen.

Kaipasin yksinäisyyttä -

ja kun en sitä saanut, kaipasin ympärilleni melua.

Melua kultakin kulinaristiselta kollektiivilta residenssissä.

Melua, joka puhdistaisi ja saisi minut unohtamaan -

ja joka peittäisi pierujeni äänet.

Mutta suurin koettelemus vatsalleni -

olisi instituutin hallituksen jäsenten tervetulotilaisuus -

ja sitä seuraavaa ensimmäinen illallispuhe.

Jan Stevens. - Meidät hylkäävä ei jää eloon.

'Kata pöytä aistikkaasti ja tarjoa...'

Mitä nyt? - Sinua odotetaan.

Sano, etten ole valmis. - Se on vain puhe, ei sen kummempaa.

Vai niin? Muistutan siitä, kun on sinun vuorosi.

Jaaha, no sitten.

Billy...

Osoita suosiosi innokkaasti tällä kertaa. Sopiiko?

'Pane aina olut kylmään.'

Toimittajaksi olet hyvin hiljainen.

En oikeastaan ole toimittaja. Minut palkattiin dokumentoimaan tätä.

Miten tituleeraan sinua? - Jan Stevens sanoo 'dossierge'.

Entä sinä itse? - En osaa sanoa.

Minä kirjoitan. - Mitä kirjoitat?

Ajatuksia, tunteita, kysymyksiä...

Tarinoitako? - Enpä tiedä, voiko niitä siksi sanoa.

Mistä voin lukea näitä ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä?

Sinun täytyisi tehdä murtautua minuun.

Miksi et julkaise niitä? - Yritin, mutta se ei ole helppoa.

Ja rahaakin pitää tienata...

Naiset ja herrat, saisinko huomionne?

Minulla on suuri kunnia esitellä residenssin ensimmäinen illallispuhe.

Vaikka yleensä rohkaisemme tavoittelemaan kulinaristista pelastusta -

julkisena esiintymisenä,

illallispuheet tarjoavat rennomman ympäristön,

jossa jatkaa tutkimuksiamme monikulinaristisissa aihepiireissä -

ja jossa koekertoa anekdootteja ja ajatuksia,

jotka ehkä eivät toimisi julkisemmalla estradilla.

Elle di Ellen puhe...

Sanana puhe ei kenties riitä kuvaamaan sitä, mitä aion tehdä.

Luen löytämäni tekstin -

vanhasta äidilleni kuuluneesta kotitalousoppaasta.

'Edna Mayn illalliskoulu.'

'Virkeitä reseptejä ja hauskoja vinkkejä miehen rakkauden ylläpitoon.'

Lapsena halusin varttua täydelliseksi kotirouvaksi. Tämä kirja oli raamattuni,

kunnes aloin epäillä lukemaani.

Näin kerran äitini pyyhkivän kyyneleen keittiössä.

Muka sipulin takia. Mutta näin, kuinka väsynyt hän oli, toisin kuin isä,

joka muka teki töitä yläkerrassa, vaikka onanoi naisten tenniksen äärellä.

Naiset tiesivät, että miehen mielestä naisen piti olla kuin Edna May.

On kuitenkin epäselvää, onko kannen nainen mystinen Edna May,

vai onko häntä ikinä ollutkaan,

koska kirja keskittyy miehen mukavuuteen.

Aloin miettiä, kuka kirjan kirjoitti.

Entäpä, jos tämä Edna May vain nautti ruoanlaitosta?

Onko tuo hymy aito? - Tulkitset sitä liikaa.

Tai hän pyrkii hienovaraisesti kääntämään kirjan patriarkaalista viestiä.

Hymy on röyhkeä. - Ei! Se on aito, sydämellinen hymy!

Projisoitte katkeraa ideologiaanne tuon naisparan kasvoille.

Kuten tuhannet miehet projisoivat itsekästä ideologiaansa -

naisparan kasvoille ja pyrkivät muuttamaan vaimonsa Edna Mayksi.

Sukupolvien ajan nämä miehet, tohtori Glock, ovat uskotelleet meille -

että paikkamme on vain keittiössä.

Minun äitini ei kokannut. - Sen huomaa.

Noin sanomalla vihjaat, että se on vain naisen tehtävä.

Et ole tainnut lukea minolaisista.

Tukinko suuni, koska he kokeilivat matriarkaattia tuhansia vuosia sitten?

Meillä isä ja äiti kokkasivat... - Tämä on illallispuhe, ei debatti.

Sallikaa minun lukea Edna Mayn 'Kymmenen käskyä keittiössä' sivulta yhdeksän.

Arvioikaa sitten, oliko kirjoittaja nainen vai mies.

Jos hän oli nainen, uskoiko hän todella asiaansa?

Miksi hymyilet?

Minäkö? - Niin.

Hymyni on arvostava. Älä anna minun estää sinua.

Ojentaisitko minttukastikkeen?

'Yksi:

Käsilaukussa tulee olla vihkonen, johon kirjoitat ostoslistoja -

ja miehesi ystävällisiä muistutuksia.

Kaksi: Tutustu paikalliseen kauppiaaseen saadaksesi parasta laatua.

Kolme: Pukeudu vartalonmyötäiseen asuun miehesi palatessa väsyneenä töistä.

Neljä: Kata pöytä aistikkaasti,

ja katso, että tarjottavat ovat miehesi ulottuvilla.

Viisi: Pane olut kylmään,

sillä miestäsi janottaa hänen ajettuaan töistä kotiin.

Kuusi: kävelyllä saat raitista ilmaa -

tai käy naapurin luona kuulemassa uusimmat juorut.

Seitsemän: Hyvä ryhti tekee sinusta viehättävän ruokaa tarjoillessasi -

ja ehkäisee selkäsärkyjä.

Kahdeksan: Ruokaa laittaessasi voit haaveilla asioista, joita toivot,

vaikka ne olisivat mahdottomia.

Yhdeksän: Huomio iloisia ja antoisia asioita päivän mittaan -

ja kerro niistä miehellesi päivällisellä.

Hän arvostaa sitä.

Kymmenen: Jos et neuvoista huolimatta kykene tyydyttämään miestäsi,

pyydä apua lääkäriltä, ja ota hänen määräämänsä lääkkeet.'

Kiitos, kun kuuntelitte loistavan illallispuheeni.

Anteeksi.

En jaksanut enää tuota.

Mikset?