Stalker (Сталкер)

STALKER

STALKER

"Mikä se oli? Meteoriitti avaruudesta?

Kaukaisten olentojen vierailu?

No, pienessä maassamme luotiin ihmeiden ihme - Vyöhyke.

Sinne lähetettiin heti joukkoja. Ne eivät koskaan palanneet.

Silloin vyöhyke saarrettiin poliisijoukoin...

Ehkä niin oli oikein. Tai enpä tiedä..."

Nobel-palkitun professori Wallacen haastattelusta.

Miksi otit kelloni?

Minne olet menossa?

Sinä lupasit, ja minä uskoin sinua.

Et ajattele itseäsi, mutta entä meitä? Ajatteletko lastamme?

Hän alkaa jo tottua sinuun, mutta sinä aloitat tuon taas.

Teit minusta vanhan naisen. Teit minusta raunion.

Hiljaa, herätät pikkuisen.

En voi aina odottaa sinua. Minä kuolen!

Sinunhan piti alkaa työt. Sinulle luvattiin oikea työ.

Minä palaan pian. - Sinä palaat vankilaan.

Tällä kertaa saat 10 vuotta. Niinä vuosina et pääse Vyöhykkeelle.

Mutta minä kuolen sillä aikaa.

Hyvänen aika, minulle kaikki on yhtä vankilaa.

Anna minun mennä. - En päästä sinua mihinkään.

Anna minun mennä!

Häivy sitten. Toivottavasti mätänet sinne.

Kirottu olkoon se päivä, jona sinut tapasin.

Jumala tuomitsi sinut antamalla tämän lapsen.

Ja minut myös sinun takiasi.

Rakas, maailmamme on sietämättömän tylsä.

Siksi ei voi olla olemassa telepatiaa, ilmestyksiä tai ufoja.

Maailmaa säätelevät järkkymättömät lait, ja se on kestämättömän tylsä.

Nämä lait ovat pysyviä. Niitä ei voi rikkoa.

Älä usko lentäviin lautasiin, se olisi liian kiintoisaa.

Entä Bermudan kolmio? Ette kai aio väittää...

Kyllä väitän. Bermudan kolmiota ei ole.

On olemassa kolmio ABC, joka on yhtä kuin kolmio A'B'C'.

Tiedättekö, mikä ankeus tähän väittämään sisältyy?

Keskiajalla elämä oli kiintoisaa.

Joka talossa oli kotitonttu, joka kirkossa Jumala.

Ihmiset olivat nuoria. Nyt joka neljäs on vanhus.

Niin tylsää, enkelini.

Te sanoitte, että Vyöhyke on ylemmän sivilisaation luomus.

Sielläkin on oletettavasti tylsyyttä, joitakin lakeja ja kolmioita.

Ei kotitonttuja, eikä todellakaan Jumalaa.

Jos Jumalakin on kolmio... En tiedä, mitä siitä ajatella.

Se on minulle. Hienoa.

Hyvästi, ystäväni.

Tämä neiti lupautui seuraksemme Vyöhykkeelle.

Hän on rohkea nainen. Hänen nimensä on...

Mikä onkaan nimenne? - Olette siis tosiaankin stalker?

Pian minä selitän kaiken.

Mikä sekasikiö.

Kännissä sitten kuitenkin. - Minäkö? Kuinka niin?

Otin ryypyn, aivan kuten puolet väestöstä.

Toinen puoli ryyppää. Myös naiset ja lapset.

Minä otin vain ryypyn.

Hitto, mikä sotku.

Juo pois. Vielä on aikaa.

Jospa otetaan ryyppy matkaa varten?

Mitä mieltä olette?

Pankaa se pois. - Ymmärrän. Viinakielto.

Alkoholismi on ihmiskunnan vitsaus. Täytyy tyytyä olueen.

Tuleeko hän mukaan? - Kyllä hän tuosta selviää.

Hänenkin on tultava sinne.

Oletteko todellakin professori? - Mikäli se vain teille sopii.

Sallikaa minun esitellä itseni. Nimeni on...

Te olette Kirjailija. - Niin, mutta mikä nimeni on?

Te olette Professori.

Ymmärrän. Olen Kirjailija, ja siksi minua myös kutsutaan sellaiseksi.

Mistä te kirjoitatte? - Lukijoista.

Muusta ei kannata kirjoittaa. - Mistään ei kannata kirjoittaa.

Oletteko te kemisti? - Pikemminkin fyysikko.

Tylsää varmaan sekin. Totuuden etsiminen.

Se piilottelee, mutta te etsitte kaikkialta.

Kaivatte yhtäältä, heureka! Ydin koostuu protoneista.

Kaivatte toisaalta, hienoa! Kolmio ABC on yhtä kuin A'B'C'.

Minulla se on erilaista.

Kaivan esiin totuuden, mutta sille tapahtuu jotain.

Sille käy niin, että löydän kasan... En kerro mitä.

Olette onnekas. Miettikää antiikin aikaista ruukkua museossa.

Aikoinaan siihen heitettiin ruuantähteet.

Nykyihminen ihastelee sen lakonisia kuvioita ja muotoa.

Koko maailma ihailee.

Mutta sitten käy ilmi, ettei se olekaan antiikin ajoilta -

vaan jonkun pilailija huvin vuoksi väsäämä.

Kiinnostus lakkaa heti. Voi niitä asiantuntijoita...

Ajatteletteko tällaisia koko ajan? - Luoja paratkoon.

En ajattele paljonkaan. Se ei ole hyväksi minulle.

On mahdotonta kirjoittaa, ja ajatella menestystä tai tappiota.

Natürlich! Mutta jos kirjojani ei lueta sadan vuoden päästä -

niin miksi ylipäätään kirjoittaisin?

Sanokaapa, Professori, miksi te lähditte mukaan tähän?

Mitä te haette Vyöhykkeeltä? - No, olen eräänlainen tiedemies.

Mutta entä te? Kirjailija hyvässä huudossa.

Tyttöjä joka oksalla.

Inspiraatio on hukassa. Menen hakemaan uutta.

Oletteko loppu kirjailijana? - Mitä? Jossain mielessä kyllä.

Kuulitteko? Meidän junamme.

Irrotitteko autosta kuomun? - Irrotin.

Lüger. Jos en palaa, katsokaa vaimoni perään.

Hitto, unohdin ostaa tupakkaa. - Älkää menkö takaisin.

Miten niin? - Se ei käy.

Te olette kaikki samanlaisia. - Kuinka niin?

Uskotte kaikenlaiseen roskaan.

Täytyy säästää pahan päivän varalle.

Oletteko todella tiedemies?

Alas.

Älkää liikkuko.

Katsokaa, onko siellä ketään.

Vauhtia!

Ei ketään. - Menkää toiselle uloskäynnille.

Mihin te katsoitte, Kirjailija?

Ettehän unohtanut kanisteria? - En, se on täynnä.

Se, mitä kerroin aiemmin...

Pelkkää valetta. En minä inspiraatiosta piittaa.

Mistä minä tiedän, kuinka kutsua sitä mitä haluan?

Mistä tiedän, etten oikeasti halua sitä mitä haluan?

Tai etten todellakaan halua sitä, mitä en halua?

Ne pakenevat. Heti kun ne mainitsee, niiden merkitys katoaa -

sulaa ja hajoaa kuin maneetti auringossa.

Tietoisuuteni taistelee kasvissyöjien voiton puolesta.

Mutta alitajuntani kaipaa mehukasta lihaa.

Mutta mitä minä haluan? Maailmanherruutta.

Hiljaa.

Mitä veturi tekee Vyöhykkeellä?

Se huoltaa vartioasemaa. Ei se mene pidemmälle.

He eivät tykkää mennä sinne.

Paikoillenne! Ovatko kaikki paikalla?

Vartijat saapuivat. Käske heidän sulkea TV.

Äkkiä.

Menkää katsomaan, onko kiskoilla resiina.

Mikä resiina?

Menkää takaisin. Minä katson.

Kanisteri.

Anna tänne.

Jättäkää reppunne tähän. Se on liian kömpelö.

Kulkekaa te kevyesti vain. Kuin kävelyllä.

Jos teihin osuu, älkää elämöikö.

He tappavat, jos näkevät meidät.

Kun kaikki rauhoittuu, ryömitte takaisin vartioasemalle.

He hakevat teidät aamulla.

Eivätkö he lähde peräämme? - He kaihtavat sitä kuin ruttoa.

Pelkäävät mitä?

No niin. Kotona ollaan.

Niin hiljaista.

Hiljaisin paikka maan päällä. Tulette vielä huomaamaan.

Täällä on niin kaunista. Sillä täällä ei ole ketään.

Me olemme. -Kolme miestä ei voi pilata paikkaa päivässä.

Miksei? Kyllä voi.

Outoa, ei tunnu kukkien tuoksua. Vai olenko minä...

Haistatteko te mitään? - Haistan suon lemun.

Ei, se tulee joesta. Tuolla on joki.

Täällä oli ennen kukkaketo, mutta Piikkisika talloi sen.

Mutta sen tuoksu tuntui ilmassa kauan, vuosien ajan.

Miksi hän sen pilalle talloi?

En tiedä. Minäkin kysyin syytä.

Hän vastasi vain: "Ymmärrät vielä ajan myötä."

Hän taisi alkaa vihata Vyöhykettä.

Piikkisika, sekö hänen nimensä on? Onko se sukunimi?

Kutsumanimi, kuten teilläkin.

Hän toi vuosikaudet ihmisiä tänne. Häntä ei pysäyttänyt mikään.

Opettajani. Hän avasi silmäni.

Silloin häntä ei sanottu Piikkisiaksi, vaan Opettajaksi.

Sitten tapahtui jotain. Jokin särkyi hänen sisällään.

Häntä kaiketi rangaistiin. Nauhat pitää sitoa muttereihin.

Minä... Käyn kävelyllä.

Täytyy tehdä yksi juttu.

Älkää menkö minnekään.

Minne hän menee? - Ehkä hän haluaa olla yksin.

Miksi? Tämä on hieman pelottavaa kolmistaankin.

Hän kohtaa taas Vyöhykkeen. Hän on stalker.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? - Stalker on kaiketi kutsumustyö.

Kuvittelin hänet toisenlaiseksi. - Millaiseksi?

No, Nahkasukka, Chingachgook ja Suuri Käärme...

Hänen taustansa on vielä kammottavampi.

Monet kerrat vankilassa. Sitten hän sai täältä jotain.

Hänen tyttärensä on mutantti. "Vyöhykkeen uhri", kuten sanotaan.

Kerrotaan, ettei hänellä ole jalkoja.

Entä se Piikkisika? Mitä niin "häntä rangaistiin"?

Onko se vain sanonta?

Eräänä kauniina päivänä Piikkisika palasi täältä ja rikastui yhtäkkiä.

Rikastui suunnattomasti. - Oliko se rangaistus?

Viikon päästä hän hirtti itsensä.

Miksi? - Vaiti.

Mitähän tuo on?

20 vuotta sitten tänne ilmeisesti putosi meteoriitti.

Kokonainen kylä tuhoutui.

Meteoriittia etsittiin, mutta mitään ei tietenkään löytynyt.

Miten niin "tietenkään"? - Sitten ihmisiä alkoi kadota.

He tulivat tänne, eivätkä koskaan palanneet. Lopulta päätettiin...

Ettei se meteoriitti ollutkaan mikään meteoriitti.

Alkuun alue ympäröitiin piikkilangalla -

jotta uteliaat pysyvät loitolla.

Sitten levisi huhu, jonka mukaan Vyöhykkeellä on paikka -

jossa toiveet käyvät toteen.

Tietenkin Vyöhykettä alettiin vartioida kuin silmäterää.

Eihän sitä koskaan tiedä, mitä toiveita ihmiset hautovat.

Mutta mikä se oli, jos ei meteoriitti?

Sitä ei tiedetä. - Mitä itse luulette?

En luule mitään. Tai mitä vain.