Wander

KANSOILLE, JOTKA ON AJETTU OMILTA MAILTAAN

KUNNIOITAMME ÄÄNIÄ, JOTKA VALTAA PITÄVÄT VAIMENSIVAT

WANDER KUVATTIIN PUEBLOJEN, NAVAJOJEN JA APASSIEN MAILLA

WANDER KAUPUNGIN RAJA

Koko ratsuväki on paikalla.

En tajua. Hän tiesi, mitä tapahtuu.

No niin, aletaan hommiin.

Kuka tuli ensimmäisenä? – Se on jo hoidossa.

Tämä on aivan liian hurjaa.

Ruumis ruumishuoneelle ja auto pois. – Se ei ole minun työtäni.

Tee se, Leiland. – Tämä kaikki on sinun vikasi.

Kaikki hyvin?

Menen soittamaan.

Tähtien alla, Arthur!

Kemikaalivanakaverini vahvisti epäilymme White Sandsista, –

Alamogordosta ja observatoriosta, jonka FBI purki.

Isoveli on selvästikin asialla.

Tutkitaan asiaa myöhemmin.

Nämä päivät ovat pahimpia, Arthur.

Selviät tästä kyllä. Aletaan hommiin!

Meillä on paljon viriteltävää ennen suurta esitystä tähtien alla.

Älkää menkö paniikkiin. Toistan: Älkää menkö paniikkiin.

Hei, Junctioneers. Tervetuloa takaisin Thought Junctionin pariin.

Tämä on podcast, jossa puhutaan vain salaliitoista.

Olen isäntänne, Wild Horse, tässä juontajaparini Atlas Major, –

joka on oma yksityisetsivämme.

Voitte soittaa prepaid–puhelimeemme. – Numero on kotisivuillamme.

Tällä viikolla jatkamme puhua –

valtavasta määrästä operaatioita, joita Illuminati tekee maassamme.

He haluavat viedä kansalaisoikeutemme.

MK Ultra –ohjelma jatkuu yhä. Koelaitoksia on joka puolella maata.

Jotkut näkyvillä, osa bunkkereissa. – Niin meitä täällä pidetään arvossa.

Orjuutetuimpia ovat he, jotka luulevat olevansa vapaita.

Ja jos heidät paljastaa, päätyy yhdeksi kolmesta asiasta.

Pelinappulaksi, syntipukiksi tai vainaaksi.

Meillä on soittaja. Kuka siellä? – Minulla on kysymys Atlakselle.

Olit murharyhmässä. Tutkitko edelleen murhia?

Jäin eläkkeelle.

Hän sai lähteä nähtyään jotain, mitä ei pitäisi nähdä.

Mistä on kyse? – Uskon, että tyttäreni tapettiin.

Ota yhteys poliisiin. – He ovat mukana juonessa.

Missä olet? – Minun ei olisi pitänyt soittaa.

Pysy siellä, missä olet.

Katsotaan, mitä foorumilla tapahtuu.

PAIKALLISEN PERHEEN TRAGEDIA

VAPAUTAN KIVUN

Olen vahva. Minua suojellaan.

Menehän siitä.

Tule.

Siinähän hän on. Miten polvesi voi, George?

Anna mennä, George. Ei tarvitse ontua. Kukaan ei näe.

Hienoa. Paljastit Georgen.

Riittääkö tuo vakuutusyhtiölle? – Kyllä. Kiitos.

Kiitos itsellesi.

Kuinka Tanya voi? – Anna olla.

Et ole käynyt tapaamisissamme. – En tiedä, kuka on lääkäri.

Äijä on sekaisin. – Sinun on pakko käydä siellä.

Huolehdin sinusta. – Olen aikuinen, Shell.

Miten sinä ja Nick? Pitkä ja komea FBI–mies?

Etkö voi vain iloita. – Huolehdin sinusta.

Eikö ole outoa, että hän sai siirron tänne ja hän tapailee sinua?

Olet vainoharhainen. Jimmyn vika. – Hän uskoo minuun.

Hän on hullu. Hän manipuloi sinua, provosoi ...

Kiesus, Shell! Rauhoitu vähän. Hän on ainoa ystäväni.

Entä minä. Saisimmeko laskun?

Minulla on sinulle jotain autossa.

Kukaan ei kuvaa sinua. – Miten voit olla noin varma?

Kunhan tiedän.

Siitä on nyt kaksi vuotta.

Hän olisi nyt yhdeksän.

Eikö ole uskomatonta?

Minä rakastan sinua ...

... täydestä sydämestäni.

Muistatko tuon, isä?

Onko se palovamma? – En ole nähnyt tällaista ennen.

Kuka tuo on?

Tiedättekö, kuka ruumiin vei?

He veivät ruumiin! – Tiedättekö, kuka ruumiin vei?

Charlie ...

Arthur Bretnik? – Mistä tiedät nimeni?

Minä olen Elena Guzman, Soitin ohjelmaanne tässä vasta.

Miten pääsit mailleni? – Minä avasin portin, Arthur.

Jimmy? – Niin.

Rauhoitu nyt. Minä keitän kahvia.

Kädet ylös. Käänny. – Älä välitä hänestä, Elena.

Jimmy, kädet ylös. – Tätäkö tämä taas on?

Hän on harmiton. – Käänny.

Onko hyvä?

Tyttäreni nimi on Zoe. Hän kuoli pari päivää sitten.

Asumme pikkukaupungissa nimeltä Wander 150 kilsan päässä.

Se oli muka auto–onnettomuus, mutta kun näin hänet –

hänellä oli haava rinnassa. Se oli reikä.

Hän ei takuulla kuollut auto–onnettomuudessa.

En valitettavasti voi olla avuksi. – Hän voi maksaa.

10 000 dollaria. Saat puolet nyt.

Ole kiltti.

En siis kertonut kaikkea, mutta se oli hänen tyttärensä ja sinä ...

10 000 on paljon rahaa ja minä otan vain 20 %.

Mitä muuta olet salannut minulta? – En mitään.

Sovin vain tapaamisen tänne. – Olet liian luottavainen.

Silloinhan me tasapainoitamme toisiamme.

Minäpä näytän yhden jutun.

Se reikä, jonka Elena sanoi nähneensä tyttärensä rinnassa?

Kuulostaa samalta haavalta, joka kirkon tunnistamattomalla oli.

Onko se sattumaa, Jimmy? – Ei ole olemassa sattumaa!

Lähdet siis Wanderiin. Tulen apumieheksi.

Ei, tarvitsen sinua täällä. – Voi paska.

Se, joka teki tämän Zoelle liittyy tuntemattomaan uhriin.

Hän on vastuussa onnettomuudesta, joka tuhosi perheeni.

He yrittivät tappaa minut.

En tiedä, kuka olet, mutta etsin sinut.

Se nainenkin menetti tyttärensä. Hän tarvitsee apua.

Tämä voi olla läpimurto, jota me olemme odottaneet.

Lähdetkö reissuun? – Saanpa jotain muuta ajateltavaa.

Käytkö Tanyan luona? Hän ilahtuu, jos viet ...

Päivänkakkaroita. Entä Charlie? – Hän on ...

Jos on pakko soittaa, käytä tätä.

Tuttu homma. – Ja tämän on oltava päällä.

Missä asut? – Laitan tekstarin siitä.

Hei, Junctioneers, tervetuloa Thought Junctioniin.

Miettikääpä asiaa.

Jos teette 80 työtuntia viikossa ja saatte 40 % palkasta käteen, –

minne loput menevät? Maan alla on bunkkereita.

Heillä on kaikenlaisia teknologisia laitteistoja, –

mutta sinulle ei jää rahaa bensaan.

He käyttävät hyväkseen sitä, että olemme höynäytettäviä.

Sitä sanotaan inkrementalismiksi. – Sitäkö se on?

Mitä seuraavaksi, Wild Horse? Homma paketissa!

Arthur Bretnik, puhepäiväkirja Zoe Guzman –tutkinnasta.

1. päivä. Saavuin Wanderiin.

Päätie vie kaupunkiin ja yksisuuntainen tie pois.

Kaupungissa on rautatie.

Ja vuoret. Ei infrastruktuuria.

Motelli, pieni kauppa. Yksinkertainen kahvila.

Siinäpä se.

Miksi kukaan asuisi täällä.

Aivan ...

Arthur Bretnik? – Mitä?

Tarkistin rekkarisi. Mitä teet Wanderissa?

Herra Bretnik?

Palmuliljat kukkivat.

Kaikki tuntevat toisensa täällä. Täällä ei käy paljon vieraita.

Siksi tulin esittäytymään. – Sepä mukavaa, sheriffi.

Santiago.

Hyvää päivänjatkoa, herra Bretnik. Me varmaan tapaamme vielä.

Todella outoa.

OLEN VAHVA

Arthur Bretnik, puhepäiväkirja ...

... Zoe Guzman –tutkinnasta.

14.30.

Haastattelen taas uhrin äitiä, Elena Guzmania.

Onpa kaunis päivä!

Näin on. – Olemme onnekkaita.

Niin ...

Muutin tänne neljä vuotta sitten. – Mistä?

Tarvitsin vain muutosta. – Se ei ollut kysymykseni.

En ole käynyt huoneessa sen jälkeen kun ...

Haittaako, jos minä ..? – Ei, mene vain.

Hänet löydettiin päätieltä kaupungin kyltin luota.

Ruumista ei ole vielä luovutettu. Hän on yhä ruumishuoneella.

Onko hän vieläkin siellä?

Zoe.

Ovatko nämä viime viikolta? – Jep. Menetimme kolme lisää.

Ja hänet. Hän tiesi, mitä tapahtuisi, jos hän lähtisi.

Hän ei ansainnut tätä. – Puhu Cantonille, älä minulle.

Lähdetään. Minun on raportoitava Cantonille.

Kolme. – Kolme.

Kaksi. – Kaksi.

Kolme. Kaksi.

Yksi. – Yksi.

Kolme. – Kolme.

Kaksi. – Kaksi.

Yksi. – Yksi.

He varastavat ruumiin ruumishuoneelta, Arthur!

Päästäkää irti!

Tiedätkö, kuka ruumiin vei?

Ei!

Oletko hereillä, Jimmy? – Totta kai.

Elena oli oikeassa. – Rauhoitu vähän.

Hän oli oikeassa Zoen rinnan reiästä. Lähetän kuvia.

Saitko ne?

Ja ruumiita oli useampia. – Oliko niissäkin reikä?

Arthur? Kaikki hyvin? – On. Minua seurataan.

Voitko tehdä palveluksen?

Tietokoneellani on ohjelma nimeltä "9erwire".

Sillä pääsee hätäpuhelutietokantaan.

Olen sisällä. – Kuka soitti Zoen kuolemasta?

Hetki. SIM–korttiani seurataan. Laitan tekstarilla uuden numeron.

Hetkinen. – Onko hän sanonut, missä hän on?

Ei, mutta sain uuden numeron. Minäpä soitan.

Hänellä on käynnissä melkoinen sirkus.

Mielikuvitusta hänellä ainakin on.

Hän ei vastaa.

Zoe Guzman –tutkinta. 2. päivä. 14.57.

Olen kaupungin rajalla, etsin Zoen autoa.

Löytöpaikka. Näyttäisi auto–onnettomuudelta.

Auto vaikuttaisi olevan isompi. Isot renkaanjäljet.

Olen nähnyt Cherokeen aiemminkin. Minua seurataan ihan selvästi.

Syrjäinen paikka.

Saisinko oluen?