Ran (乱)

Elokuvan entisöinti: STUDIOCANAL ja KADOKAWA

Valo- ja värimäärittelyn validointi: Shôji Ueda

Yhteistyössä: Eclair Group

Projektin rahoituksessa mukana: J-LOP

Se nuoli, joka kaatoi villisian,

kuului ruhtinas Hiratora Ichimonjille.

Juhlikaamme hänen urotekoaan!

Se eläin!

Se ilmestyi yhtäkkiä suoraan eteeni.

Hevoseni nousi pystyyn ja putosin maahan. Miten ampua?

Isä?

Valmistammeko villisian täällä?

Mitä siitä, vanha villisika!

Sen liha on sitkeää, se haisee!

Syömäkelvoton!

Kuten minäkin, vanha Hidetora...

Söisittekö te minut?

Emme! Liian kova nieltäväksi!

Tulin kanssanne metsästysretkelle,

koska halusin vahvistaa ystävyysliittomme.

Niin minäkin!

Minäkin toivon, että naittamalla tyttäreni pojallenne Saburolle,

Ichimonjin ja Ayaben perheiden väliset siteet lujittuvat!

Hetkinen!

Se on myös minunkin aikeeni.

Ruhtinas Ichimonji,

tämä hetki tuntuu sopivalta.

Suokaa meille vastauksenne:

kumman valitsette Saburolle...

minun tyttäreni, vai herra Ayaben tyttären?

Hankala tilanne!

Kaksi prinsessaa,

mutta vain yksi prinssi!

Olisipa Jiro, keskimmäinen poikani, vielä vapaa!

Kyoami!

Viihdytä meitä.

Mikä tulee tuolta vuorelta,

ja myös tuolta toiselta,

viilettää alas pomppien, mikäköhän se on?

Päässään kaksi viheltävää nuolta.

Jänis?

Kyoami, onko se jänis?

Niitä on kaksi?

Isän ateriaksi

hehän tulevat kahdelta kukkulalta.

Saburo, olet hävytön!

Tyhmästi sanottu!

Isänne näyttää väsyneeltä.

Menkäämme odottamaan hänen heräämistään.

Tuo ei ole lainkaan hänen kaltaistaan.

Hän teeskentelee nukkuvansa!

Saburo oli hävytön,

mitä muuta isä olisi voinut tehdä?

Yksi metsästysretki riitti.

Outoa!

Muinoin ei yksi valloitus olisi häntä uuvuttanut.

Emme voi antaa vieraiden odottaa.

Kyoami, herätä hänet.

Isäni tila

huolestuttaa minua.

Hänen kuorsaamistaan tuskin kuulee!

Isä, mitä on tapahtunut?

Koskeeko teihin?

Isä...

Uni...

Minä näin unen.

Minä olin autiolla nummella...

ja sillä nummella,

mihin tahansa meninkin, ei ollut ristinsieluakaan!

Minä huusin, kiljuin.

Kukaan ei vastannut.

Minä olin yksin...

aivan yksin siinä maailmassa.

Minulla oli kylmä...

Eriskummallista...

Taron ääni sai minut palaamaan itseeni.

Näin rakkaat lapseni...

Taro oli siellä,

Jiron kanssa...

samoin Saburo.

Isä, en ole koskaan nähnyt teitä tuollaisena.

Se inhottaa minua!

Pidä kielesi kurissa!

Ole tyytyväinen, että hän ajattelee meitä.

Minuakin hämmästyttää,

tuskin uskon kuulemaani.

Tavallisestihan, isä, te vain vaaditte,

että me tottelemme teitä.

Hyvä on...

Minä olen jo pitkään

miettinyt erästä asiaa...

ja nyt tahdon kertoa sen teille.

Nyt on sopiva hetki, ja paikkakin on sopiva.

Naittaakseen tyttärensä,

Fujimaki ja Ayabe ovat tulleet tänne.

Hakekaa heidät!

Minä, Hidetora Ichimonji,

synnyin pienessä linnassa tuon harjanteen takana.

Siihen aikaan tasangolla oli jatkuva sotatila

kaikkien klaanien välillä.

Kun olin seitsemäntoista,

minusta tuli sen linnakkeen päällikkö.

Viidenkymmenen vuoden ajan

minä taistelin tästä tasangosta,

ja nostin värimme tuon linnan ylle.

Ja sen jälkeen

minä taistelin lakkaamatta

näiden kahden herran kanssa.

Nyt on aika solmia ystävyyssuhteet

heidän kanssaan

ja rauhoittaa sotaratsut!

Mutta vanha Hidetora on jo

seitsemänkymmentä vuotta vanha!

Täten ilmoitan tänä päivänä...

että vanhin poikani Taro

saa klaanin päällikkyyden!

Ruhtinas! Niin pian?

Ruhtinas!

Olen tarkkaan harkinnut tätä päätöstäni.

Sen hetken oli tultava...

että astun syrjään

ja jätän valtakunnan ohjakset nuorempiin käsiin.

Kuunnelkaa kaikki:

se hetki on nyt.

Toistan sen teille.

Nyt Tarosta on tullut Ichimonjien päällikkö,

ja näiden maiden hallitsija!

Minä luovutan hänelle päätornin,

ja menen asumaan ulkotorniin.

Pidän itselläni 30 miehen joukon,

ja säilytän ruhtinaan arvonimeni.

Mutta Tarolla on kaikki valta maihin ja ratsujoukkoihin.

Odotan teidän kaikkien tottelevan!

Minä tottelen.

Mutta entä sitten me, Jiro ja Saburo,

mitä te meille suunnittelitte?

Annan teille, Jiro ja Saburo,

ne kaksi muuta linnaa

ja niihin kuuluvat maat.

Vahvistatte niitä

ja autatte Taroa tarvittaessa.

Vierailen vuorotellen ensimmäisessä,

toisessa ja kolmannessa linnassa,

ja saan nauttia elämästä.

Kuinka vaikeaa onkaan olla vanha!

Haluaisin puhua.

Kunnioitan tahtoanne

luovuttaa klaanin johto minulle,

mutta harkitkaa vielä asiaa.

Mitä varten?

Olen tosin vanhin poikanne,

mutta minulle on liian raskasta

hallita näitä maita.

Olen rukoillut sodan jumalaa,

että saisitte elää sata vuotta,

vaikka maksaisin siitä omalla hengelläni.

Kylläpä hän puhuu hyvin.

Minä en ikinä uskaltaisi,

sillä minua nolottaisi.

Oletpa sinä ilkeä!

Haluatko sanoa, että Taro

yrittää mielistellä minua?

Isä, älkää välittäkö Saburosta.

Minä ajattelen kuten Taro.

Meidän hartain toiveemme on,

että meidän isämme suojelee meitä.

Mutta hänen mielenrauhansa vaatii meitä suojaksi

tämän maailman katkeria nuolia vastaan.

Hyvin sanottu!

Tuo se nuolikotelo!

Katkaise se.

Pystyttekö siihen?

Ja nyt...

yrittäkää katkaista nippu.

Yksi nuoli katkeaa helposti,

mutta kolme nuolta yhdessä ei.

Jos Taro yksinään olisi vaarassa,

teidän voimienne yhdistäminen

pelastaisi Ichimonjin klaanin ja maat.

Isä, kolmen nuolen nipun voi myös katkaista.

Taasko sinä irvailet...

Älä puhu typeriä!

Te tässä puhutte typeryyksiä!

Puhutte järjettömiä.

Olette joko vanhuudenhöperö tai hullu!

Ole hiljaa!

Minä olen sinun isäsi.

Mitä hullua minä olen sanonut?

Miten olen vanhuudenhöperö?

Minä kerron.

Minkälaiseksi te luulette tätä maailmaa?

Täällä pysyvät hengissä vain täysin moraalittomat!

Minä tiedän tuon!

Totta kai tiedätte.

Te vuodatitte niin paljon verta,

elitte ilman armoa tai sääliä.

Me olemme myös tämän maailmanlopun ajan lapsia.

Ja te luotatte meihin, koska olemme teidän poikianne?

Minusta, isä, te ette voi olla kuin hullu.

Vanhuudenhöperö hullu!