Journey to the Center of the Earth

-Onneksi olkoon. -Mikä ilo.

Lehdessä oli teistä hieno artikkeli, Sir Oliver.

Huomenta, professori, tai pikemminkin Sir Oliver.

-Teistä on pitkä juttu kakkossivulla. -Onko? Kas vain.

He taisivat erehtyä iästänne.

RITARIN ARVO EDINBURGHIN TIEDEMIEHELLE

Lehti!

Lehti!

Lehti!

Mikä kunnia Edinburghille, Sir Oliver.

-En voi ottaa rahojanne. -Kiitos.

Onnittelut, professori.

Malja geologian professorille

Luonnonhistorian herralle

Hän on harvinainen veikko, ja harvinaisia olemme me

Kun uteliaisuuttamme seuraamme

Anteeksi.

Sir Oliver, koska olet saanut ritarin arvon,

annoin oppilaillesi päivän verran ritarilomaa.

Ensin annetaan lahja. Pyydän Glendarickin kartanoherraa esiin.

Sir Oliver.

Oppilaskunnan puolesta ilmaisen kiitoksemme saamastamme opista...

Seis hautajaispuheet.

-Se on ilmeisesti mustepullo. -Onpa se komea.

Vaikea puhdistaa.

Kiitän teitä sydämeni pohjasta.

Painukaahan ulos siitä.

Se maksoi 4,17 puntaa. Olin keräyskomiteassa.

-Kiitos vaivannäöstä, McEwan. -Keräyksestä jäi ylimääräistäkin.

Et kai aio antaa vaihtorahoja?

Käytin ne tähän pieneen lisälahjaan, josta ajattelin teidän pitävän.

Näin sen pääsiäislomalla Glasgow'ssa pienen puodin ikkunassa.

Se tuntui kuiskaavan: "Osta minut professori Lindenbrookille."

Mitä vastasit?

"Vain jos sinut voi ostaa kolmella shillingillä."

-Tingin hinnasta koko pitkäperjantain. -Se on laavakiveä.

Mutta poikkeuksellisen raskas. Se voisi toimia paperipainona.

-Pidättekö siitä, professori? -Se on akateemikon lahja.

Mitä syöt tänään?

Koska on tiistai, en syö.

On hyvin terveellistä syödä vain joka toisena iltana.

Tule luokseni kahdeksalta. Viihdytän tiedekunnan väkeä.

-En voisi tulla. -Mikä sinua vaivaa?

Ennen kävit luonani säännöllisesti. Murehditko nukkavierua asuasi?

Saan toisen paitani pesulasta vasta perjantaina.

Tasan kahdeksalta. Olemme sentään tiedemiehiä.

Nukkavierut asut eivät meitä haittaa. Meillä kaikilla on ollut sellaisia.

Selvä, Sir Oliver. Kello kahdeksalta.

Laavakiveä. Sen sisällä on varmasti jotain.

-Setä tuli, Kirsty. -Oli jo aikakin.

Luulin, että Oliver-setä tuli.

Tahdon tehdä selväksi, etten omista näitä vaatteita.

-Hyvää ilta, Jenny-neiti. -Hyvää iltaa, Alec McEwan.

-En kai ole etuajassa? -En tiennyt, että tulisit.

Setäsi Sir Oliver käski minun tulla.

Missä hän on? Hän ei ole koskaan näin myöhässä.

En tiedä, mutta vaatteistani vielä sen verran,

että ne kuuluvat luokkatoverilleni Glendarickin kartanoherralle.

"Et voi mennä illalliselle noin", nuori kartanoherra sanoi.

Vastasin: "Professori tuntee puvustoni", ja menin kylpyyn.

Kun palasin, vaatteeni oli viety ja nämä oli jätetty tilalle.

Painotan, ettei minulla ole oikeutta Glendarickin tartaaniin.

Olet selittänyt suurenmoisuutesi.

Kirsty!

Vielä yksi vieras.

-Pääset dekaanin ja rehtorin väliin. -Enkä voisi istua vieressäsi?

Ei tule kuuloonkaan.

Suo anteeksi, mutta huomaan, että kohtelet minua ankarasti.

Mitä muuta odotat,

kun vain setäni käsky saa sinut tänne?

Jenny-neiti, miksi piinaisin itseäni turhaan?

Pääsen maisteriksi vasta kahden vuoden päästä.

Sitten neljä vuotta avustajan töitä laboratoriossa.

Ja olen sukulaisilleni rahaa velkaa. He maksoivat opintoni.

Olet hyvin looginen, herra McEwan.

-Se on tyhjän kukkaron logiikkaa. -Miten skottimaista.

Minä olen skotti.

Tiedän yhden skotin, jolla ei edes ollut kukkaroa.

Hänen nimensä oli Robert Burns. Tiedätkö, mitä hän sanoi?

Runouden aika on ohi.

Jos se on totta, mitä kätesi tekee polvellani?

Jenny-neiti.

Odota tuolla.

Kirsty, katan ylimääräisen paikan.

Tahdotko jotain?

-Yksi kosketin on jumissa. -Ei voi olla.

Se viritettiin vasta viime kuussa. Mikä niistä?

-Tämä. Etkö näe? -En.

Ainakin näet, miten onneton olen.

Tiedät, mitä olen tuntenut siitä asti, kun tulit luokkahuoneeseen -

tuomaan sedällesi kalossit.

Olit kuin itse kevät.

Rakkauteni on kuin punainen ruusu

Joka kukkii kesäkuussa

Rakkauteni on kuin sävelmä

Joka soi harmoniassa

Jenny-neiti, teidän piti kattaa pöytää.

Yksi kosketin on jumissa. Herra McEwan korjaa sitä.

Niin kaunis olet, tyttöni mun

Olen niin syvästi rakastunut

Että rakastan sinua aina vaan

Kunnes merten vesi on kuivunut

Kunnes merten vesi on kuivunut

Ja kivet sulavat auringossa

Rakastan sinua aina vaan

Elämän hiekan juostessa

Siis hyvästi jää, ainut rakkaani

Voi hyvin hetkinen

Palaan luoksesi, rakkaani

Päästä tuhansien kilometrien

-Jenny-neiti, sinähän itket. -Keittiön katkut ne vain.

-Hyvää iltaa, Jenny-neiti. -Iltaa, hyvät herrat.

Olimme huolissamme professori Lindenbrookista.

Niin juuri. Eikö hän ole kanssanne?

-Eikö hän ole täällä? -Ei.

-Varo, ettei se kohoa liikaa. -Se on nyt rajalla, Sir Oliver.

En antanut vieraille lupaa tulla. Ai, sinä, McEwan.

-Pääset auttamaan Paisleyta. -Vieraasi odottavat, setä.

Ellet tule heti, hanhi...

-Viis hanhesta! -Kerro hänelle, Alec.

Laavakivesi on harvinainen aarre. Olen tutkinut sitä koko päivän.

-Pitämättä lounas- tai teetaukoa. -Kivitiede on sinulle tuttua.

Mistä tulivuoresta tämä laavakivi on peräisin?

-Fujista? -Ei.

-Etnasta? -Polttaa jo. Välimereltä.

Italian rannikon Liparisaarilta.

-Mutta laavakivi on siellä kevyttä. -Se hämmensi minuakin.

Jokin tämän sisällä painaa kuin maailman raskain kiviaines.

-Eli islantilainen peridotiitti. -Aivan niin.

-Siitä on lohjennut pala. -Minä tein sen.

-Mitä tuo sisempi kivi on? -Islantilaista peridotiittia.

Kun näin tämän, jätin sen rauhaan.

Pinnalla on jälkiä. Ne näyttävät kirjaimelta tai lovilta.

Kolme ihmiskäden tekemää lovea.

Mutta miten kivi Islannista voisi -

tulla esiin tulivuoresta maailman toisella laidalla? Mitä arvelette?

Tiede ei hätiköi. Tieteessä ei arvailla.

Sulatamme laavakuoren pois.

Herra Paisley...

Lisää kymmenen kuutiosenttimetriä kuningasvettä, ei liian nopeasti.

Kirjoitan tästä Tukholmaan professori Göteborgille.

Hän tietää eniten tulivuorista.

Miten kauan tämä kestää?

Tyypillinen naisen kysymys. Laavakiven sulatus kestää niin kauan kuin kestää.

-Ehkä kaksi tuntia, ehkä neljä. -Kaksi tuntia? Neljä?

Ehkä koko yön. Kuka siitä piittaa?

Oletko kunnossa?

Se oli minun vikani, Sir Oliver. En tiedä, miten näin kävi.

Herra Paisley, erehdyksesi teki tieteelle kallisarvoisen palveluksen.

Näetkö? Miksi sanoisit tuota?

Se on tosiaan ihmisen tekemä.

Se näyttää hyrrältä, maanmittaajan luotipunnukselta.

Eikä vain näytä. Se on luotipunnus.

-Siinä on kirjaimia. -Kenties kaiverrus on viesti.

Saatteko siitä selvää, professori?

Kieli on pohjoismainen.

Kirjoittajan käsi vapisi, kenties kuoleman saapuessa.

Millä se on kirjoitettu? Maalilla vai musteella?

-Ehkä verellä. -Se on mahdollista.

Katsokaa tätä puolta! Allekirjoitus.

"Arne Saknus..."

Arne Saknussem!

Toivottavasti voit nyt viedä minut kotiin, Oliver-setä.

Vai joudunko menemään yksin?

Yksin. Se on uskomatonta, mutta sen täytyy olla totta.

Mies meni työkaluineen ihmisille tuntemattomaan paikkaan.

Yksin. Yksin Maan sisään.

-Mistä hän puhuu? -Islantilaisesta Arne Saknussemista.

Huipputiedemies.

Hänelle naurettiin, kun hän väitti, että Maan sisällä on toinen maailma.

Nauru lakkasi, kun hän katosi, eikä hänestä ole sittemmin kuultu.

Kunnes nyt.

Ulos täältä, nainen. En pyytänyt teetä.

En tahdo teetä vaan postini.

Minulle on turha huutaa, Sir Oliver. Voin huutaa ihan yhtä lujaa.

Ette ole syönyt tai nukkunut kahteen viikkoon.

Ulos, nainen!

Postisi tuli, Oliver-setä.

Ei vieläkään mitään. Voitko uskoa? Ei vastausta.

-Missä Alec McEwan on? -Yliopistolla postia hakemassa.

Miten kauan kirjeeltä kestää tulla Tukholmasta tänne?

-Vastaa ovikelloon. -Soiko se?

Meillä on Sir Oliverille asiaa. Älkää sanoko, ettei hän ehdi.

Vieraita. Muuta en tarvitsekaan.

Oliver, töykeytesi on meille kaikille tuttua.

Sinulla on myös tunnollisen miehen maine.

Mutta et ole pitänyt luentoja kahteen viikkoon.

-Teen tärkeää työtä. -Tärkeämpää kuin yliopistomme?

Mikä tahansa yliopisto kadehtisi meitä tästä.

Naurakaa vain. Mitä nimi Arne Saknussem merkitsee teille?

Eikö hän kirjoittanut Atlantiksen kadonneesta kaupungista?

Uransa alkuvaiheissa. Hänet tunnetaan tulivuoritutkimuksista.

Tämä viesti häneltä tuli tulivuoresta.

Sitä ei huomattu sataan vuoteen, sitten joku talonpoika poimi kiven,

ja se lojui kuriositeettipuodissa, ennen kuin minä sain sen.

Sanojen käännös kuuluu:

"Minä teen kuolemaa, mutta elämäntyöni ei saa hukkua.

Ken laskeutuu Snæfellsjökullin kraatteriin -

voi päästä Maan keskipisteeseen. Minä tein sen. Arne Saknussem."

-Maan keskipisteeseen? -Snæfellsjökull?