Burning at Both Ends

Kesäkuu 1940. Britit evakuoidaan ja Ranska jää saksalaisten käsiin.

Uusi Vichyn nukkehallitus on natsien komennossa.

Joulukuu 1941. Ruoka, lämpö ja lääkkeet loppuvat.

Hallinto rajoittaa matkustamista ja kokoontumisvapautta.

Maaliskuu 1942. Radiosta tulee voimakas ase.

Johtajien puheet ja propaganda vetoavat aivoihin ja sydämiin.

Elokuu 1942. Vichyn poliisi ja Gestapo -

jahtaavat raa'asti luvattomia radisteja.

Tyrannian varjossakin yksi ääni uskaltaa pitää toivoa yllä.

Iltaa, ystäväni. Rukoilen, että voitte hyvin.

Tänään juhlimme kolmea lähetysvuottamme.

Kolme vuotta olemme väistelleet ja huijanneet pahaa natsi-imperiumia.

Olen saanut kolme vuotta olla äänenne pimeydessä.

Me ulkomaalaiset ja juutalaiset, me heikot ja sairaat -

olemme aina jahdin kohteina. Älkää luulko muuta.

Paikat, joissa elimme, kaupungit, joita kutsuimme kodiksi...

ovat kääntyneet meitä vastaan.

Rakennukset, puutarhat ja koulut.

Kaikki ne tutut paikat ovat nyt vaarallisia ja vieraita.

Olemme vihollisen maaperällä.

Ette kuitenkaan taistele yksin.

On muitakin, joiden tilanne on sama.

He jakavat taakkanne ja riemuitsevat voitoistanne.

He pitävät toivon liekkiä elossa.

Pitäkää lyhtynne kunnossa, sillä pian pimeys väistyy -

ja on meidän velvollisuutemme pitää lyhdyt palamassa.

Ei, ette ole yksin.

Koko maailman pimeys ei voita yhden kynttilän valoa.

Pysykää turvassa, ystäväni.

Luoja meitä varjelkoon.

Elokuu 1943 Lyon, Ranska

Alex Diuo, olette pidätetty.

Tämä on minun tutkintani, kapteeni.

Olen panostanut siihen paljon.

Mutta tuloksia ette ole saanut.

Otan tutkinnan itselleni, komisario.

Odottakaa ulkopuolella.

Hän on kertonut kaiken, mitä tietää äänestä.

Eli ei mitään. Ei hänestä ole hyötyä.

Iltaa, ystäväni. Rukoilen, että voitte hyvin.

Kiitän, komisario.

Senkin saastainen kätyri!

Tehtävämme on sama kuin se oli 1940. Eloonjääminen ja vastarinta.

Tiedättekö, kuka olen? - Vihollinen ei ole lyönyt meitä!

Mahdottoman edessä -

olemme pitäneet yllä inhimillistä arvokkuutta. Jatkamme sitä.

Olen kapteeni Klaus Jäger Gestaposta.

Ja te olette valehtelija.

Pysykää turvassa, ystäväni. Luoja meitä varjelkoon.

Radioäänemme nimi on Jacques.

Lopultakin. Yanko tuli kotiin jo tunti sitten.

Ehkä puoli tuntia sitten.

Reichsmark! Hienoa.

Ethän varastanut sitä? - Löysin sen.

Et ole maksanut tarpeeksi.

Tarkoitatko palkkaani? - Ihan sama. Se ei riitä.

Emme saa rahaa säästöön. - Reichsmarkilla saa kolme leipää!

Mistä on kyse? - Hän pimittää rahaa.

Älkää puhuko kovaan ääneen.

Reichsmark? Mistä se tuli? - Löysin sen pöydän alta.

No, jos säästämme sen papereita varten -

se vähintäänkin kattaa erotuksen, eikö niin?

Hyvä.

Yritetään nyt kaikki nukkua. Tarvitsemme sitä.

Yanko, sammuta kynttilät.

Olen pahoillani rahoista.

Vihaan tätä ullakkoa.

Ehditkö ajoissa? - Kyllä.

Juliet, odota.

Tarvitsen varastosta uuden radioputken. Tiedät, missä se on.

Tarkista, ettei uuden lanka ole rikki.

Älä viivy huoneessa kauan ja muista lukita ovi.

Isä, tiedän kyllä. Ei minulla ole hätää.

Pysy turvassa.

Hei.

Hei.

Hei.

Hei. - Hei.

Sanoin hei, mademoiselle! Olen Alfred. Mikä sinun nimesi on?

Valitan, herra. En voi myöhästyä taas.

Hei.

Luulin, että sanoit pelkääväsi myöhästymistä.

Kenenkään ei pitäisi olla täällä.

Mikä tämä on?

Seis!

Kiertäkää hänen eteensä.

Seis!

Alas sieltä!

Seis!

Luutnantti? Voinko olla avuksi?

Nuori tehtaantyttö, 18-vuotias. Oletteko nähnyt häntä?

Toimistossaniko? En.

Syökää vain. Älkää antako minun häiritä.

Anteeksi, luutnantti. Odotan kenraalieversti Dollmania.

Oliko vielä jotain muuta?

Ei. Pyydän anteeksi, herra.

Tulehan ulos.

Olen André.

Kuka olet?

Camille.

Kaunis nimi.

Miksi pakenit, Camille?

Minun pitäisi mennä.

Odota.

Kiitos.

Pelkkä varasto. Emme tienneet, että täällä oli radiotarvikkeita.

Missä tyttö on?

Hän ei ole tullut töihin sen jälkeen, kun...

Niinkö?

Missä hän asuu?

En tiedä.

Hän taisi sanoa asuvansa tätinsä luona.

Lähellä Parc Blandania.

Tyttöjen mukaan hän kuitenkin kävelee aina Rue Bancelille päin.

Kiitos, monsieur Manuel.

Pidättäkää hänet. Hän on joko hölmö tai petturi.

Kapteeni?

Kapteeni, antakaa minun...

Kapteeni!

Juliet. - Mitä teet täällä?

Et tullut kotiin. Mitä tapahtui? - Olen kunnossa.

Sinulla on selitettävää.

Agnes.

Juliet, mitä tapahtui?

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."

"Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa..."

Bertrand. Lopeta, ole kiltti.

Mikä pitää lopettaa?

"Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden."

"Vaikka minä kulkisin pimeässä..." - Bertrand! Me rukoilemme.

Hyvä, lopetan. Kokonaan.

Koska me lähdemme. Agnes, herää. Menemme nyt.

Minne? - Kunhan ei tänne.

Mutta tämä on kotimme! - Bertrand, kuuntele vaimoasi.

Minun on päästävä pois tästä jumalanhylkäämästä maasta!

Jos jäämme tänne, kuolemme. - Bertrand, meillä on suunnitelma.

Tämäkö se on? Neljä frangia? Niilläkö saamme paperit?

Ei.

On pysyttävä suunnitelmassa. Olemme samassa veneessä.

Olemmeko? - Me kaikki piileskelemme.

Mitä ikinä me teemmekin, emme voi piileskellä.

Jos te vain pidätte suunne kiinni, olette vapaita.

Jos et halua asua täällä, lähde. Jäät pidätetyksi väkenne tavoin.

Juliet! - Kuinka kehtaat?

Menit liian pitkälle.

Menikö hän, Jacques?

Teidän väkeänne ei pakotettu käyttämään näitä.

Jacques-nimisiä on satoja. Miten löydämme oikean?

Heil Hitler. - Heil Hitler.

Onko signaali jo paikannettu? - Ikävä kyllä ei, kapteeni.

Alue on rajattu, mutta lähetykset ovat liian lyhyitä.

Tuolla alueella asuu tuhansia ihmisiä.

Kai signaali on mitattu?

Jos se on voimakas, etsimme suurta antennia.

Kapteeni, Berliinistä.

Niin, majuri?

Kyllä, tutkinta on edistynyt otettuani sen haltuuni.

Paikalliset eivät vielä tunne metodejamme -

mutta tulevat tuntemaan ne, majuri.

Saatte sanani siitä. Kiitos.

Onko kaikki hyvin?

Miksi seuraatte Führeria?

Tämä ei ole koe. Vastatkaa! - Kyllä.

Kun kuulen hänen puhuvan, sydämeni täyttyy ylpeydestä.

Tunnen, että minun on toimittava ja seurattava häntä.

Toimittava kuten hän? - Niin.

Tällä miehellä on sama vaikutus vihollisiimme.

Vastarinta voimistuu, koska hänen sanansa innostavat heitä.

Sitä voimaa ei pidä koskaan aliarvioida.

Väärä lause oikeaan aikaan on usein muuttanut historiaa.

Merkitkää kaikki alueen suuret antennit tälle kartalle.

Komisario, soittakaa pormestarille. Kuulustelen jokaisen Jacquesin.

Emme lepää, ennen kuin mies on kiinni. Ymmärrättekö?

Käykää toimeen.

Viimeiset viinimme.

Meidän molempien on astuttava Herramme eteen.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä...

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme...

Tammikuu 1944 Lyon, Ranska

Kuume on korkeampi.

Paljonko aspiriini maksaisi mustassa pörssissä?

Paljon tätä enemmän.

Tässä. Lääkkeitä, huopia, aineksia keittoon. Kaikkea lämmittävää.

Pyydän.

Teemme parhaamme.

Hei, ystäväni. Rukoilen, että voitte hyvin.

Taistelemme usein toivottomuuden tunnetta vastaan.

Olemme kipeästi jonkin tarpeessa -

ja voimme selvitä vain luottamalla toisten apuun.

Riittääkö ruoka perheellemme? Kauanko on vielä kestettävä?

Jaan tuskanne, mutta rukoilen, että jaatte myös rohkaisuni.

Toivoa on, rakkaat ystävät. Saamme sitä toisistamme.

Löydämme lääkkeitä paremmin, jos jakaannumme.

Lääkkeitä ei ole helppo löytää.

Meidän on yritettävä.

Hoida sinä lääkkeet, etsin ruokaa.

Pienikin lohtu, jokainen rohkaisun sana -

ja toivo paremmasta on valonsäde pimeyden keskellä.