Pierwsze 200 wierszy.
Haloo. - Harri tässä terve .
Terve.
Lähe tuleen illaks tänne . - Ai sinne asti?
Joo, olis talven viimeiset juhlat . - Iltamien aika on ohi.
Mistäs niin päättelet? - Anteeksi, olin juuri suihkussa.
Jaaha .
Niin että vettä tippuu joka paikkaan. - Älä valehtele .
Mä soitan sulle myöhemmin. - Soita .
Mikä numero? - 2026 .
2026. - Jeh .
No niin.
Huomenta, tytöt.
Saattaapa olla että joudun piakkoin matkustamaan.
Minne sinä olet matkalla kynnet lakattuina tähän aikaan aamusta?
Mistäs itse olet tulossa? - Erään tytön luota.
Sä et osaa vieläkään valehdella. - En siis oppinut sinulta mitään?
Kiitos paljon.
Voinko minä jotenkin auttaa? - Sä olet auttanut jo liikaakin.
Entä jos ajan sinut kotiini, -
tarjoan illallisen ja puhumme politiikasta?
Liian myöhäistä. Rakkaus on kuollut.
Olet oikeassa, vaikka ei rakkaus kuole.
Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme.
Niinhän sinä luulet. Mun täytyy tänään päästä Tampereelle.
Eikö sinulla ole rahaa? - Juna ei käy.
Tule kuudeksi Baaribaariin, minä vien sinut.
Huomenta, Vasili. Pieni kahvi.
Eikö muuta?
Lasi Calvadosta, ja vesi myös.
Calvadoksen kanssa tulee päivän salaatti.
Kytkykauppa on laitonta. - Vain jos jää kiinni.
Sinä tilaat nykyään niin kovin vähän.
Se johtuu ainoastaan korkeasta henkilökohtaisesta moraalistani.
Vielä hiukan tuonkaltaista moraalia ja minun täytyy panna paikka kiinni.
Pistä nämä laskuun. - Velaksi ei saa myydä.
Saa, jos ei jää kiinni. Haluatko takkini pantiksi?
Tuon, vai?
Minun pitäisi palkata mies vahtimaan sitä.
Talo tarjoaa mieluummin. - Kiitos.
Lue tuo.
Entä sitten?
Silkkaa huijausta alusta loppuun.
Onko sitä pakko lukea?
Eikö totuus sinänsä merkitse sinulle yhtään mitään?
Miten liikeasiat sujuvat? - Huonosti.
Aina kun saan myytyä jotakin tulee joku sika ja myy muuta tilalle
Kauppa käy, mutta kassa pysyy vakiona.
Sinun pitää ostaa halvemmalla ja myydä kalliimmalla.
Hyvä idea. Erittäin hyvä. Niinkö sinä tekisit?
En minä, mutta muut kauppiaat tekevät. - Ai saatana.
Minulla on muuten yksi taulu jonka ostin viime viikolla.
Olisiko sinulla aikaa käydä vilkaisemassa onko se aito?
Kenen tekemä se on? - Edelfeltin.
Ehkä sinusta ei yksinkertaisesti ole kauppamieheksi.
Mistä niin päättelet? - Hyvä on.
Tulen töiden jälkeen. Täytyy soittaa.
American Express, se olen minä. - Päätin sittenkin tulla .
Entä jos tulee sellainen syysmyrsky, että se repii juurineen mukaan?
Miehen on tehtävä se mikä miehen on tehtävä .
Mihin aikaan te aloitatte? - Minä olen jo aloittanut.
Aion juoda monta tänään.
Hyvä on. Minä tulen yhtä varmasti kuin vanhuus .
Ymmärrän.
Minä pyydän Juippia teurastamaan lampaan. Auf Wienerschnitzel.
Huomenta, Tiina. - Huomenta, Manne.
Samat lauseet joka aamu eikä minkäänlaista intohimoa.
Aamut ei ole sitä varten. Eikä varsinkaan tämä. - Ongelmia?
Tiedä vielä.
Kuka se on? - Mitä se minulle kuuluu?
Olet oikeassa, eipä kuulukaan. No niin?
Kuule Manne...
Sano vain suoraan, jos joku on kohdellut sinua huonosti.
Minulta meni viime yönä asunto. - Se mies ei tiedä mitä menettää.
Enkä tiedä muuten minäkään. Mitä sinä teet illalla?
Joudun kadulle. - Ovatko asiasi niin huonosti? Sitä minä en voi sallia.
Ehkäpä minä keksin jotain. - Ei, se ei käy.
Tarina on liian tuttu, tiedäthän.
Epätoivoinen nuori tyttö ilman majapaikkaa, -
tuulessa heiluvat katulamput, satamalaituri, tumma kutsuva vesi.
Jotain muuta täytyy keksiä. Osoitteenhan sinä tiedät.
Sinä olet kiltti. - Enkä ole, päinvastoin, olen ilkeä sika.
Äläkä muutenkaan luota ihmisiin. Jos puhelin soi, älä vastaa.
Jos menet ulos, jätä ovi auki. - Miten sinä itse pääset sisälle?
Lähden viikonlopuksi pois. Katsotaan sitten jos palaan.
Onhan nyt viikonloppu? - On. Täytyykö siellä siivota?
Ei, älä koske mihinkään. Tiskata saat.
Miten minä voin korvata tämän sinulle?
Katsotaan sitä sitten. - Etkö sinäkään ole pyyteetön?
Siihen ei ole enää varaa.
Jos siellä on kylmä, sulje ikkuna. Ymmärräthän?
Noustaas hiukka rauhallisesti ulos.
Terve, Manne. - Antaa olla.
Hauska nähdä, pitkästä aikaa.
Niinkö sinusta?
Ei taida tänään löytyä banaaneja.
Väyry, odota autossa.
Mukavaa seuraa sinulla, Mitja. Onko tuo teidän tv-kerhonne vetäjä?
Nykyisin on niin vaikea saada kunnollista työvoimaa.
Sinuakaan ei ole näkynyt aikoihin.
Niin, olen pyrkinyt välttämään kaatopaikkoja.
Jätetäänpäs leikinlasku.
Sinä olet minulle yhä aika paljon velkaa.
Niinkuin kolme kuukautta Nokalla, vai?
Jokainen huolehtii itsestään. Sinä tiesit säännöt.
Mutta minä tarkoitin rahaa. 20 000.
Sen verranhan se oli, vai mitä Mitja?
Tiettävästi minua ei ole palkattu kirjanpitäjäksi.
Selvitetään se asia myöhemmin.
Sinä et taida tietää kummalla puolella seisot.
Manne on erikoistapaus.
Niin, ystävän pettämisestä olisi pitänyt maksaa likaisen työn lisää.
Koska tuot rahani? - Kenen rahat? Mikset lähetä ulosottomiestä?
Huuliveikko, vai? Onko sinulla rahaa? - Ei tietenkään.
Sinulla on viikko aikaa tuoda toimistooni jompi kumpi näistä.
Taulu on tärkeämpi.
Nainen tulee kyllä itsekin, ennemmin tai myöhemmin.
Mistä minä sen löytäisin? Olenko minä joku taidekauppias?
Se on sinun ongelmasi. Sinähän tunnet paljon ihmisiä.
Entä jos tuon sen? - Sitten unohdetaan koko välikohtaus.
Ja tuo apina tarjoilee mehua ja keksejä, vai?
Sinulla on viikko aikaa, huuliveikko.
Ensi kerralla emme ole yhtä ystävällisiä.
Onko päässä jotain vikaa? - Kenellä ei olisi?
Laitan siihen laastarin. Se pienentää tulehtumisalttiutta.
Et taida haluta kertoa mistä se on tullut? - En taida.
Joku lehtimummo tietysti kalauttanut.
Ei se ole paha. Näin se paranee viikossa.
No? - No mitä?
No, missä se taulu on? - Mikä taulu?
Se josta puhuit aamulla. - Ai se taulu...
No, mikäpä muu? Sitähän sinä pyysit minua katsomaan.
Niinpäs pyysinkin, aamulla.
Siitä onkin jo aikaa. Se on tuolla toimistossa.
Minä arvasin tämän. - Onko se väärennös?
Ei. Mistä sinä sait tämän?
Ostin sen eräältä hysteeriseltä naiselta, -
joka tarvitsi matkalippua kauas pois.
Annoin hänelle koko kassan, yli 2000 markkaa.
Sanoi perineensä sen äidiltään. Niin ne aina sanoo.
Oliko se tämä nainen? - Sama mies, mutta kuva on vanha.
Unohda koko juttu. Minun täytyy mennä.
Onko taulu arvokas?
On. Älä levittele sitä vähään aikaan kaupungilla.
Minun täytyy selvitellä asioita.
Onko Veeraa näkynyt? - Veeraa? Kuinka niin?
Minä tapasin hänet aamulla. - En halua tietää mitä tapahtui.
Hän oli kaunis kuin öinen moottoritie.
Ja suurin piirtein yhtä nopea liikkeissään.
Mikä sä oikein luulet olevas? - Mikä niin?
Sä kuvittelet, että sun ei tarvitse ku ajaa mun viereeni -
ja avata ovi niin mä automaattisesti hyppään kyytiin.
Niinhän sinä teit. - Entä sitten? Sä oot silti väärässä.
Kuinka niin olen?
Ethän sä voi oven läpikään tulla. Vai voitko?
Sä et ilmeisesti ihmettelis sitäkään. Mulla on omat syyni.
Sitäpaitsi mä pystyn kyllä itse hankkimaan omat kyytini.
Sen minä kyllä muistan. - Turha sun on teeskennellä mitään.
Hyvä on.
Olisitko ystävällinen ja tulisit kyytiin?
Autoni sähkölaitteet eivät toimi ja silmistäsi olisi minulle paljon iloa.
Aion nimittäin suunnistaa tähtien mukaan. - Hyvä on.
Tapaamme ehkä joskus. - Ehkä sitä ei voi välttää.
Aiotko yrittää? - Parhaani mukaan. Entäs sinä?
Samoin.
Älä katso taaksesi.
Voi kuinka pieninä palasina onkaan, mun onneni maailmalla .
Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei .
Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei .
Onks tämä unta vai viinien huumaa? Istun tässä yksikseni -
ja mietin niitä aikoja, kun oltiin niin pieniä, -
että istuskeltiin maton reunalla ja heiluteltiin jalkoja.
Tarkoitatko sellaisia hevosenpäänmittaisia? - Just niitä.
Ota huikka.
Pullohan on tyhjä, hyvä Jumala.
Kukas sen on juonut?
Mene sinä sisään. Täällä tulee kylmä ja palellut suotta.
Manne, pidä huolta hänen pienistä kätösistään .
...ahtautta isänmaamme hävetä me raukat saamme
Syntyväisyys painuu lamaan. Luteet, veljet
Valloittamaan ryhtykäämme seinämeri
Inhoittava ihmisveri olkoon ruoka täin ja madon
Jalomman saa lude sadon
Alkoi uljas nouseminen pysty mutta voitollinen
Kunnes kun jo katto hohti julma käsi syöksyi kohti
Sama tulos, likaveteen
Poimi käsi yhden tyhmän villitsemän luderyhmän
Surullinen tapaus sellaista on vapaus
Onko tuo uusi tyttö täällä? - Tuliterä.
Luo uskoa maaseudun tulevaisuuteen. Kiinnostaako?
Periaatteessa aina. Kaikki mikä liikkuu.
Mun täytyy lähteä tästä kylästä pikapuoliin, tai se ei enää kannata.
Lähdenkö vaiko enkö?
Myönnänpä itselleni viisi minuuttia sen asian ratkaisemiseen.
Aika rientää kuin hirvi. Aiot siis vaihtaa Tolstoin Dostojevskiin?
Saako esimerkiksi Helsingistä asuntoa?
Mulla on tällä erää eteinen vapaana.
Hyvä on. Minä saavun toukokuun 20. aamujunalla.
Siihen mennessä perikunta on ehtinyt riidellä itsensä palasiksi.
Kunhan et tule lapsi kainalossa. - Don't count on me .
Mikä ton nimi on? - Anna-Kaarina.
No comments yet. Be the first to leave one.