Julius Caesar

CAESAR PALASI ROOMAAN-

-KUKISTETTUAAN POMPEIUKSEN SISÄLLISSODASSA.

HÄNET VALITTIIN NELJÄNNEN KERRAN KONSULIKSI-

-SEKÄ MYÖHEMMIN ELINIKÄISEKSI DIKTAATTORIKSI.

NÄIN HÄN JOUTUI TAVALLISTEN MIESTEN-

-VIHAN KOHTEEKSI HÄNELLE KASAANTUNEIDEN-

ARVONIMIEN JA VALTAOIKEUKSIEN VUOKSI.

Plutarkhos, Kuuluisien miesten elämäkertoja

ROOMA 44 eKr.

Pois! Tyhjäntoimittajat, menkää kotiin!

Mikä juhla nyt on? Mikä olet ammatiltasi?

Kirvesmies, herra.

Missä ovat esiliinasi ja mitta? Miksi pukeudut parhainpiisi?

Mikä olet sinä ammatiltasi?

Ammattimieheen verrattuna on työni pelkkää näpertelyä.

Mutta mikä olet ammatiltasi? Vastaa suoraan.

Ammattini, herra, jonka voin suoraan sanoa-

on todellakin kenkien korjaaminen.

Mikset ole vertaassasi tänään?

Miksi johdat näitä miehiä kadulla?

Kuluttaakseni kenkiä, herra, ja saadakseni lisää töitä.

Totisesti, herra.

Otimme vapaata nähdäksemme Caesarin ja juhliaksemme voittoa.

Miksi juhlitte?

Mitä hän tuo saaliikseen voitosta?

Mitkä alamaiset saapuvat Roomaan kahleissa koristaen hänen vaunujaan?

Te pölkyt ja kivet!

Pahempia kuin elottomat möykyt!

Te sydämettömät ja julmat Rooman miehet.

Ettekö tunteneet Pompeiusta?

Kuinka monesti kiipesittekään muureille-

-torneihin ja ikkunoihin, jopa savupiipuille.

Lapset sylissänne istuitte odottaen kärsivällisesti pitkän päivän-

-nähdäksenne suuren Pompeiuksen Rooman kaduilla.

Kun vaunut ilmestyivät näkyviin, kaikui yhteinen huutonne.

Tiberin penkereet vapisivat-

kuullessaan huudon kaikuvan rannoillaan.

Nytkö pukeudutte parhaimpiinne?

Nytkö pidätte vapaapäivän?

Nytkö heittelette kukkia hänen tielleen-

joka saapuu kukistettuaan Pompeiuksen?

Menkää! Pois koteihinne!

Langetkaa polvillenne ja rukoilkaa jumalia poistamaan rutto-

-joka moisesta kiittämättömyydestä syttyy.

Ytimiltään muuttumattomina-

he lähtevät syyllisyyden vaientamina.

Menkää tuota tietä Capitoliumille.

Minä lähden tätä tietä. Riisukaa löytämienne patsaiden koristeet.

Voimmeko tehdä niin? On Lupercalian juhla.

Olkoon. Älkööt voitonmerkit koristako Caesarin patsaita.

Irrotamme nämä sulat Caesarin siivistä-

niin hän ei lennä turhan korkealle.

Kuka muu nousisi silmän kantamattomiin-

pitäen meitä pelossa ja nöyryydessä?

-Calpurnia! -Vaiti! Caesar puhuu.

Calpurnia!

Tässä, herrani.

Asetu Antoniuksen reitille, kun hän juoksee.

-Antonius. -Caesar, herrani.

Juostessasi muista koskettaa Calpurniaa.

Viisaat sanovat kosketuksen pyhässä kisassa-

karistavan hedelmättömyyden kirouksen.

Caesarin sanat toteutuvat.

Mene. Juhla alkakoon!

Caesar!

-Kuka huutaa? -Vaietkaa kaikki!

-Hiljaisuutta vielä! -Kuka huutaa minua väkijoukosta?

Musiikkia kiivaammin kuuluu nimeni huuto.

Puhu. Caesar kuulee sinua.

Varo maaliskuun idusta!

Kuka se oli?

Ennustaja käskee teitä varomaan maaliskuun idusta.

Tuokaa eteeni. Tahdon nähdä hänet.

Tule esiin tungoksesta.

Katso Caesariin.

Mitä sanottavaa sinulla on? Sano vielä.

Varo maaliskuun idusta.

Hän hourii. Jääköön.

Eteenpäin!

Menetkö katsomaan juoksua?

-En. -Tule toki.

Minulla ei ole kisamieltä eikä samaa hilpeyttä kuin Antoniuksella.

En tahdo estää huvejasi, Cassius. Menen pois.

Brutus, olen tarkkaillut sinua.

En näe katseessasi entistä lämpöä ja kiintymystä.

Kohtelet liian tempoillen ja äkeästi rakastavaa ystävääsi.

Cassius, älä anna katseen pettää.

Jos olen sen verhonnut, niin vain pitääkseni murheet itselläni.

Viime aikoina ovat minua raastaneet ristikkäiset tunteet.

Omat ajatukseni-

jotka ehkä selittävät käytöstäni.

Mutta älkööt ystäväni surko.

Heistä yksi olet sinä.

Älkööt tulkitko käytöksestäni enempää kuin että sisäisessä sodassaan-

-Brutus-parka unohtaa näyttää rakkautensa.

Kerro, hyvä Brutus, näetkö kasvosi?

En, sillä silmä näkee itsensä vain heijastuksena-

muista pinnoista.

Juuri niin. Moni suree, ettei sinulla ole peiliä-

joka paljastaisi salatun arvosi-

ja näyttäisi kuvajaisesi.

Moni kunnioitettu roomalainen-

paitsi kuolematon Caesar-

-puhuu Brutuksesta valittaen ajan ikeen alla.

He toivovat, että jalo Brutus näkisi.

Mihin vaaraan johdatat minut?

Tahdot, että etsin itsestäni jotain olematonta.

Hyvä Brutus, kuuntele.

Koska voit nähdä itsestäsi vain heijastuksen-

olen minä peilisi, joka näyttää sen-

mistä et itse vielä tiedä.

Luota minuun, jalo Brutus.

Jos olisin julkinen pelle tai vannoisin ystävyyttä-

mielistelijöille-

-tai jos juhlissa tekeytyisin kaikkien ystäväksi...

Silloin varo minua.

Mitä täällä huudetaan?

Pelkään, että kansa tekee Caesarista kuninkaan.

Pelkäät?

Tarkoitatko, ettet tahdo niin?

En tahdo, vaikka häntä rakastankin.

Mutta mitä tahdoit kertoa?

Jos se koskee yhteistä hyvää, näytä minulle sekä kunnia että kuolema-

niin katson tyynesti kumpaakin.

Jumalat suokoon, että rakastan kunniaa enemmän-

kuin pelkään kuolemaa.

Tunnen ihanteesi yhtä hyvin kuin ulkomuotosi.

Kunnia onkin asiani.

En tiedä, mitä sinä tai muut ajattelette elämästä.

Mutta minä mieluummin en elä lainkaan-

kuin elän peläten vertaistani.

Synnyin vapaana kuten Caesar. Samoin sinä.

Olemme syöneet yhtä hyvin-

-ja kestämme talven kylmän yhtä hyvin kuin hän.

Kerran raa'an tuulisena päivänä-

rauhaton Tiber pieksi rantojaan.

Silloin Caesar kysyi minulta, uskallanko sukeltaa-

-hurjaan virtaan hänen kanssaan ja uida niemen kärkeen.

Saman tien varusteissani sukelsin ja kehotin häntä seuramaan.

Ja hän tuli.

Aallot ärjyivät, kun vastavirtaan uidessamme-

piiskasimme niitä tarmokkaasti syrjään.

Mutta ennen määränpäähän saapumista-

-Caesar huusi "Auta, Cassius, tai hukun!".

Tämä mies on nykyään jumala-

ja Cassius on kurjimus-

-jonka täytyy syvään kumartaa Caesarin huolettomasta päännyökkäyksestä.

Caesar! Caesar!

Hän sai Espanjassa kuumeen.

Näin silloin, kuinka hän vapisi.

Totta tosiaan, jumala vapisi. Väri katosi hänen huuliltaan-

-ja sumenivat silmät, joiden katsetta maailma vavahtaa.

Kuulin hänen vaikeroivan.

Kieli, joka puhuu roomalaisille-

ja jonka puheet merkitään muistiin.

Tuo kieli valitti ja pyysi juotavaa kuin sairas tyttönen.

Oi, jumalat! Minua ällistyttää, että niin heikko mies-

voi selättää koko maailman-

ja voittaa palmunoksan yksin.

Caesar! Caesar!

Kansa huutaa jälleen.

Hän hallitsee kaitaa maailmaa kuin kolossi-

-ja me vähäpätöiset kuljemme hänen varjossaan-

tähyillen itsellemme nimetöntä hautaa.

Mies voi olla kohtalonsa herra.

Syy ei ole tähtien, rakas Brutus-

vaan meidän, kun alamaisiksi ryhdymme.

Brutus ja Caesar.

Mitä tässä Caesarissa on?

Miksi nimeänsä lausutaan enemmän?

Rinnakkain yhtä hyvä on nimesi.

Ääneen yhtä hyvältä kuulostavat.

Punnittuina yhtä painavia.

Manatessa Brutus herättää henget siinä missä Caesar.

Kaikkien jumalten nimeen-

mitä ruokaa Caesar onkaan syönyt-

kun hänestä on tullut näin suuri?

Aika, olet häväisty!

Rooma, olet menettänyt jalot urhosi.

Milloin, sitten paisumuksen-

on maineesi perustunut yhteen mieheen?

Onko ennen voitu sanoa-

-että Rooman laajat rajat ympäröivät yhtä miestä?

Olemme kuulleet isiemme kertovan, että kerran oli Brutus-

joka laskisi pirun valtaan Roomassa-

yhtä hyvin kuin kuninkaan.

En epäile, ettetkö välitä minusta.

Aavistan, mitä tahdot ehdottaa.

Mitä ajattelen siitä, kerron toiste.

Nyt en tahdo enempää ja pyydän sinulta samaa.

Kuulemaani harkitsen.

Sanomisiasi kuuntelen ja järjestän aikaa-

näille suurille kysymyksille.

Siihen asti, jalo ystäväni, mieti tätä.

Brutus on mieluummin talonpoika-

-kuin tunnustautuu Rooman pojaksi näin kovin ehdoin-

jotka aika näyttää meille asettavan.

Olen iloinen, että heikot sanani-

iskivät tämän verran tulta Brutuksesta.

Kisat ovat ohi, ja Caesar palaa.