The Blue Planet

SININEN PLANEETTA

Se näyttää pieneltä keskellä aavaa merta:

Suurin maapallolla koskaan elänyt eläin.

Sinivalas. Se on 30 metriä pitkä ja painaa yli 200 tonnia.

Se on suurimpia dinosauruksiakin kookkaampi.

Sen kieli painaa yhtä paljon kuin norsu, sen sydän on auton kokoinen -

ja sen joissakin verisuonissa mahtuisi vaikka uimaan.

Sen pyrstö on yhtä leveä kuin pienen lentokoneen siipiväli.

Lähes täydellisen virtaviivaisena se voi edetä 20 solmun vauhdilla.

Se on mertemme nopeimpia eläimiä.

Merieläimistä suurin elää lähes yksinomaan yhdellä pienimmistä.

Se syö krilliä, vain parin sentin mittaisia äyriäisiä.

Krilliparvi värjää meren punaiseksi.

Sinivalas voi syödä 40 miljoonaa krilliäyriäistä päivässä.

Sinivalaat ovat valtavia eläimiä, mutta niistä tiedetään hyvin vähän.

Niiden vaellusreitit ovat arvoitus, eikä tiedetä missä ne lisääntyvät.

Tämä on osoitus siitä, miten paljon meillä on opittavaa -

meristä ja niiden asukkaista.

Planeettamme on sininen planeetta. Yli 70 % siitä on meren peitossa.

Yksin Tyyni valtameri peittää puolet maapallosta.

Vaikka sen yli lentäisi 12 tuntia, näkisi vain pieniä maakaistaleita.

Tämä sarja kertoo kaiken merellisen planeettamme luonnonhistoriasta -

tutuilta rannoilta aina valtamerten syvyyksiin asti.

Meret käsittävät 97 % maapallon asuttavasta pinta-alasta -

ja merissä elää huomattavasti runsaampi lajisto kuin maalla.

Merten elämää säätelevät ravintoaineita kuljettavat virrat -

ja auringonvalon voimakkuus.

Perehdymme siihen, miten nuo kaksi voimaa yhdessä -

säätelevät elämän jakaantumista trooppisilta meriltä -

aina napaseuduille asti.

Merten mahtava voima hallitsee planeettaamme.

Se vaikuttaa koko maapallon säähän. Merten vesihöyry tiivistyy pilviksi -

ja pilvet synnyttävät myrskyjä, joiden myötä sateet lankeavat maahan.

Rantaan hyökyvät aallot ovat osoitus meren suunnattomasta voimasta.

Aallot syntyvät kaukana ulapalla.

Jo pienikin tuulenvire synnyttää väreitä, joista kasvaa maininkeja.

Aavalla ulapalla aallot voivat olla jättimäisiä.

Mainingit murtuvat vasta saapuessaan matalampiin vesiin.

Alempien vesimassojen nopeus vähenee aallon lyödessä merenpohjaan.

Aallonharjaa ei hidasta mikään, joten se kääntyy rullalle -

ja maininki murtuu.

Meri ei lepää koskaan. Suuret merivirrat, kuten Golfvirta -

pitävät meret jatkuvassa liikkeessä kaikkialla maapallolla.

Juuri merivirrat säätelevät ravintoaineiden jakautumista -

ja elämää merissä.

Pieni saari keskellä Tyyntämerta. Se on vain osa jättimäistä vuorta -

joka kohoaa merenpohjasta tuhansia metrejä alempaa.

Lähin maa-alue on noin 500 kilometrin päässä.

Tällaiset merenalaiset kohoumat muodostavat keitaita -

saaden elämän kukoistamaan muutoin autiolla, aavalla merellä.

Mutta täälläkään ei olisi elämää ilman yhtä merkittävää tekijää:

Syvänmeren virtoja.

Syvällä pinnan alla virrat törmäävät maamassaan, nousevat ylöspäin -

ja tuovat syvyyksistä runsain mitoin ravintoaineita.

Tällaiset kertymät vetävät puoleensa runsaan eliöstön.

Täällä kalat elävät planktonilla, pikkuruisilla kasveilla ja eläimillä -

joille virrat tuovat syvyyksistä ravintoa.

Kalat taas houkuttelevat vierailijoita kaukaa avomereltä:

Tonnikaloja.

Planktoninsyöjät ovat helppoa saalista.

Vilske tuo paikalle vielä suuremmat saalistajat:

Hait.

Satamäärin haita.

Haukkahait pysyttelevät yleensä avomerellä -

mutta Tyynestämerestä kohoavat Kookos-, Malpelo- ja Galápagossaaret -

houkuttelevat niitä puoleensa jopa 500 yksilön laumoina.

Haukkahait pyydystävät vahingoittuneita kaloja -

ja kiertelevät merenalaisia kohoumia saaliin toivossa.

Mutta paikalla on muitakin.

Vasarahaiparvet ovat suurimpia, mitä merissä liikkuu.

Niitä näkee tällaisissa paikoissa jopa tuhatmäärin.

Nämä hait eivät tulleet aterioimaan, vaan aivan muusta syystä.

Täällä toimii nimittäin puhdistuspalvelu.

Kun El Niño nosti veden lämpötilaa, haihin iskivät sieni-infektiot -

ja tällaisissa keitaissa kävi ennätysmäärä vasarahaita.

Ravintoaineita kerääntyy myös manneralueiden rannikoille.

Tämä on Natal Etelä-Afrikan itärannikolla.

On kesäkuu, ja mereen on ilmestynyt outoja, mustia laikkuja.

Yli 1,5 kilometrin pituiset laikut näyttävät valtavilta öljylautoilta.

Mutta tämä laikku elää. Miljoonien vaeltavien sardiinien parvi -

vastaa biomassaltaan Afrikan savannien gnuulaumoja.

Yleensä kalat elävät Hyväntoivon- niemen eteläpuolen kylmissä vesissä -

mutta kerran vuodessa lämmin, pohjoinen Agulhasinvirta kääntyy -

ja tilalle virtaa kylmempää, ravinteikasta vettä etelästä.

Muodostuu runsas planktoneliöstö, jossa sardiinit nyt pitävät juhlaa.

Pohjoiseen eteneviä sardiineja seuraa oikea saalistajien karavaani.

Tuhannet kapinsuulat lentävät sardiinien perässä.

Ne ajoittavat pesintänsä niin, että poikaset oppivat lentämään -

juuri ennen suurta sardiinijahtia.

Pinnan alla sadat hait liittyvät karavaaniin.

Nämä kuparihait elävät yleensä etelän kylmissä vesissä.

Kolmemetriset hait halkovat tiensä läpi sardiiniparven niin -

että niiden jäljet näkyvät selvästi ilmasta.

Saalistajien ahdistamina ja aaltojen ohjaamina -

sardiinit ajautuvat lähelle rantaa.

Delfiinit tulevat avomereltä osallistuakseen juhla-ateriaan.

Niitä on tässä parvessa yli tuhat.

Niiden saavuttaessa sardiinit alkaa todella tapahtua.

Yhteistuumin ne ajavat parven kohti pintaa.

Delfiinien on helpompi napata kaloja pinnalta.

Sardiinien on nyt mahdoton paeta.

Delfiinit ajavat sardiinit myös kapinsuulien ulottuville.

Sadat valkeat nuolet ampaisevat mereen -

jättäen jälkeensä pitkät kuplavanat.

Nyt hait yhtyvät leikkiin.

Delfiinien läsnäolo saa hait kiihdyksiin.

Niiden on helpompi ruokailla delfiinien ajettua sardiinit -

tiiviimmiksi parviksi pinnan tuntumaan.

Taistelun tuoksinassa kuplavanat kohoavat kohti pintaa.

Ne ovat yhteistyössä toimivien delfiinien aikaansaannosta.

Kuplien avulla sardiinit saadaan yhä tiiviimmästi yhteen.

Ne eivät juurikaan ui kuplien läpi, vaan pysyvät lähellä toisiaan.

Tällä menetelmällä delfiinit saavat viimeisenkin satimeen ajetun kalan.

Juuri kun kaikki näyttää olevan ohi, paikalle saapuu brydenvalas.

Eloonjääneet sardiinit suuntaavat pohjoiseen saalistajat perässään.

Ravintoaineita voi nousta pintaan myös myrskysään seurauksena.

Napa-alueilla myrskyt nostavat ravinteikasta vettä syvyyksistä.

Täällä Etelä-Atlantilla merenkäynti on kaikkein ankarinta.

Vedet ovat täynnä ravinteita. Missä kylmä, eteläinen Falklandinvirta -

kohtaa lämpimän Brasilianvirran, ravintoa on yllin kyllin.

Mustakulma-albatrossit sukeltavat pintaan noussutta krilliä.

Muiden albatrossien tavoin nekin liikkuvat laajoilla alueilla.

Niitä näkee harvoin näin suurina parvina.

Yleensä ne ovat hajaantuneet eri puolille merialueita -

mutta nyt ollaan lähellä niiden pesimäaluetta, harvinaista laatuaan.

Steeple Jason, Falklandinsaarista läntisin.

Täällä pesii maailman suurin albatrossiyhdyskunta.

Se koostuu lähes puolesta miljoonasta linnusta -

mikä on osoitus siitä, miten hedelmällinen meri voi olla -

ja miten runsaasti sillä on tarjota niillekin, jotka eivät elä meressä.

Ravintoaineet eivät yksin saa aikaan näin valtavia yhteisöjä.

Auringon valo ja lämpö ovat ratkaisevan tärkeitä -

mikroskooppisten kelluvien kasvien, fytoplanktonin, kehittymiselle.

Fytoplankton on merten elämän perusedellytys.

Joka ilta, kun aurinko katoaa horisontin taa -

alkaa planeettamme suurin elävien eliöiden vaellus.

Tuhat miljoonaa tonnia mereneläviä nousee syvyyksistä -

etsimään ruokaa läheltä pintaa.

Ne syövät kasviplanktonia pimeyden suojissa.

Turvassa ne eivät suinkaan ole.

Niitä seuraa joukko saalistajia, osa jopa satojen metrien syvyydestä.

Aamunkoitteessa ne palaavat turvaan meren syvyyksiin.

Myös kuu vaikuttaa merkittävästi merten elämään.

Kuun vetovoima saa aikaan päivittäisen nousu- ja laskuveden.

Kuulla on muutakin kuin päivittäinen kiertonsa.

Joka kuukausi se kasvaa ja vähenee kiertäessään maapallon ympäri -

ja kuukausittainen kierto käynnistää tapahtumia meressä.

Tyynenmeren rannikko Costa Ricassa eräänä erityisenä yönä.

On hetki jälkeen keskiyön ja nousuveden aika.

Kuu on viimeisellä neljänneksellä täydenkuun ja uudenkuun välillä.

Ranta on ollut autiona viikkoja, mutta pian kaikki muuttuu.

Kilpikonnat nousevat rantaan nousuveden myötä.

Aluksi niitä tulee vähin erin -

mutta tunnin kuluttua koko ranta on niitä täynnä.

Ne ovat bastardikilpikonnanaaraita. Kuuden päivän kuluessa -

400 000 kilpikonnaa tulee tälle rannalle munimaan.

Parhaimmillaan niitä saapuu 5 000 yhden tunnin aikana.

Rannalla on pian niin ahdasta, että ne saavat ryömiä toistensa yli -

löytääkseen vapaan munintapaikan.

Neljäsosa kaikista maailman bastardikilpikonnista -

tulee juuri tälle rannalle muutamana yönä joka vuosi.

Muun ajan vuodesta ne viettävät ravinnonhaussa merellä -

satojen kilometrien päässä täältä.

Massamunintaa kutsutaan arribadaksi. Miten se järjestyy, on arvoitus -

mutta se alkaa, kun kuu on ensimmäi- sellä tai viimeisellä neljänneksellä.