200 baris pertama.
PERUSTUU TOSITAPAHTUMIIN
1953:
Edmund Hillary ja Tenzing Norgay valloittivat Mount Everestin.
Seuraavan 40 vuoden aikana huipulle pyrki vain ammattilaisia.
Joka neljäs menehtyi.
1992:
Rob Hall alkoi järjestää amatööreille opastettuja kiipeilymatkoja.
Seuraavan neljän vuoden aikana Hall vei huipulle 19 asiakasta.
1996:
alalle ilmestyi muita yrityksiä, kuten Fischerin Mountain Madness.
Yli 20 retkikuntaa pyrki huipulle saman kahden viikon aikana.
Kuunnelkaa!
Nelosleiriin on 600 korkeuserometriä.
Reitillä on köydet, eli pärjäätte kyllä.
Kokoonnutaan Yellow Bandin luona.
Maskit päähän ja happi virtaamaan. Onko selvä?
Yksi happipullo maksoi 325 dollaria. -Törkeää.
Perusleirille odotetaan 20:tä ryhmää.
Ihanko totta? -Luvassa on tungosta.
Köysille syntyy ruuhkaa.
Mitä tässä on? -Helenin juttuja.
Koristeita messitelttaan. -Laita ne hiuksiin.
Krakauer lähtee meidän mukaamme.
Veitkö hänet Fischeriltä? -En.
Hyvä, Rob!
Paljonko Krakauer maksaa?
Vain lentonsa -
mutta hän tekee lehteen etusivun jutun.
Hänet kannattaa siis ottaa mukaan.
Jos saat hänet huipulle. -Tietysti saan.
Pärjäätkö? -Kiitos, Guy.
Hei!
Mitä kuuluu? -Hyvää vain.
Voi sinua. -Niin, maha on kasvanut.
Tässä. -Onko kaikki hyvin?
Sinua tulee ikävä.
Mennään, Guy.
Olethan varovainen?
Älä murehdi, kulta.
On kamalaa, kun en voi tehdä mitään.
Teethän sinä. -Mutta...
Mitä?
Joudun odottamaan sinua ja poikaa.
Tai tyttöä. -Niin.
Palaa ennen lapsen syntymää, Rob Hall.
Vaikka läpi harmaan kiven.
Rakastan sinua. -Mene. Muuten alan itkeä.
Heippa .
30. maaliskuuta 1996
Onko siinä kaikki kamat? -On.
Porukka on kai tuolla.
Kenen ryhmässä olette? -Adventure Consultantsin.
Sama täällä. Beck Weathers.
Doug Hansen. -Jon Krakauer.
Se Outside-lehden toimittaja, vai? -Niin.
Kirjoitatko vai kiipeiletkö? -Sekä että.
Kerron sitten, miltä huipulla näytti.
Ei tarvitse. Aion päästä sinne itsekin.
Mitä teet, kun et kiipeile? -Työksenikö?
Puusepän ja postinjakajan hommia.
Oletko tosissasi? -Jep.
Jaatko oikeasti postia? -Kyllä vain.
Postinjakaja kiipeää Everestille. -Toivotaan niin.
Kuulostaa hyvältä.
Noin. -Hän pääsi viimeksi etelähuipulle.
Doug, vai? Aika hyvin postinjakajalta.
Longs Peak, McKinley...
Minä en päässyt McKinleyn huipulle. -Tiedän.
Mistä? -Sehän oli vuonna 1989.
Olet tutkinut taustoja. -Kuten tapana on.
Seuraatte kuuluisia jalanjälkiä:
George Everestin, George Malloryn, Norgayn ja Hillaryn...
Ja Rob Hallin.
Legendoja kaikki. -Näin on.
Adventure Consultants tarjoaa teille -
sanoinkuvaamattoman elämyksen.
Miksi elämystä ei kuvailla esitteessä?
Koska suurin osa siitä on tuskaa.
Varpaitakin voi jäädä matkalle. Mike...
Tähän malliin.
Ihmisen ei ole tarkoitus oleilla jumbojetin lentokorkeudessa.
Eteläsolan yläpuolella keho alkaa tehdä kuolemaa.
Aluetta sanotaankin kuolemanvyöhykkeeksi.
Siksi huipulla pitää käydä nopeasti.
Sehän teiltä onnistuu.
Beck Weathers, Texasin poikia.
Täysiverinen texasilainen.
Mike Groom tuli jo esiteltyä.
Andy Harris on myös Queenstownista. -Itse asiassa Taranakista.
Helen ja muut lähtivät jo perusleiriin.
Tänään on 30. maaliskuuta. Huipulle yritetään 10. toukokuuta.
Se on meidän onnenpäivämme, ja säätilakin on yleensä vakaa.
Meillä on siis 40 päivää aikaa -
valmistaa kehonne ja mielenne koetukseen.
Te kaikki olette kokeneita kiipeilijöitä.
Stu. K2, Broad Peak.
John Taske. 1 192 metriä Kosciuszkoa.
Yasuko Namba. Kuusi seitsemästä huipusta.
Hoidetaan vielä seitsemäs.
Everest on kuitenkin aivan oma lukunsa.
Siksi tekin tulitte tänne, eikö? -Aivan.
Tänään juhlitaan, huomenna patikoidaan.
Mennäänkö? -Oletko valmiina?
Dougie...
Sitten menoksi. Lähdetään.
Korvatulpat korviin ja turvavyöt kiinni.
Kiitos, Mike. Nyt lähtee.
Lukla, 2 860 m
Pysykää yhdessä!
Valmiina ollaan. -Menoksi.
Näytä tietä.
Onko kaikki hyvin? -On.
Namche Bazaar, 3 750 m
Kiipeilyluvat esiin.
Namaste .
Kiitos. Nähdään paluumatkalla. -Kiitos.
Onko kaikki kunnossa? -On.
Kiitos, Rob. -Mistä hyvästä?
Alennuksesta.
Painat kolmea työtä. Tietysti autan.
Mutta sinun ei olisi tarvinnut. Kiitos.
Tällä kertaa hoidetaan sinut huipulle.
Miten sujuu, Beck? -Kohtalaisesti.
Eteenpäin vain.
Sopeutuminen on hidasta. -Kyllä se siitä.
Hemmetin kakarat.
Jestas.
Kuinka lähelle pääsit? -Tosi lähelle -
mutta kello alkoi olla paljon.
Minä olisin yrittänyt. -Kaduttaahan se.
Mikset sitten yrittänyt? -Minä kielsin.
Sääolosuhteet olivat huonot. Emme olisi ehtineet pois pimeän alta.
Minun pitää varmistaa turvallinen paluu.
Pidä se mielessä. -Selvä.
Mikä Robia risoo?
Yksi šerpoista joutui onnettomuuteen.
Putosi tikkaita asentaessaan. Hänet piti tuoda alas.
Tengbochen luostari, 3 867 m
Namaste .
Namaste .
Kiipeilijöiden muistomerkit, 4 877 m
Mount Everestin perusleiri, 5 364 m
Onnittelut! Selvisitte perusleiriin asti.
Porukka on kirjava: IMAX-ryhmä, eteläafrikkalaiset...
Ja täällä, parhaassa paikassa -
on meidän perusleirimme.
Hei, Helen. -Tervetuloa. Mukava nähdä.
Onko kaikki kunnossa, Rob? -On.
Niin täälläkin. -Hyvältä näyttää.
Helen Wilton on perusleirin johtaja.
Hän toimii täällä äitinänne -
ja ratkoo kaikki ongelmanne.
Hauska tavata viimein. Tule, Ang Dorje.
Tässä on Ang Dorje, kiipeävä sirda r eli šerpojen johtaja.
Terve. Puhutko englantia?
Paremmin kuin sinä, herra Amerikka.
Kiipeätkin varmaan paremmin. -Aivan.
Hän on käynyt huipulla kolmesti.
Messiteltassa on tarjolla teetä.
Viestiteltta on tuolla, keittiö tuolla -
ja vessa löytyy tuolta.
Siellä käy pieni veto -
mutta kun tuulee, näkymät ovat huikeat.
Kaikki eivät ole käyttäneet jäärautoja.
Niissä lukee, kumpaan jalkaan ne pannaan.
Ne työnnetään jalkaan...
Uskomatonta.
Kas, perusleirin kunkku!
Scott Fischer, herra Mountain Madness.
Maistuuko kahvi? Istu ja sopeudu.
Yleensä juon teetä, mutta menköön.
Voi kiitos.
Mieletön määrä porukkaa. -Niinpä.
Joku ääliö keksi opastetut vaellukset.
Ja sinä otit mallia nopeasti.
Jollain pitää elää.
Asensitte köydet jäävirralle. -Siellä oli hurjan näköistä.
Osa railoista vaati jopa viidet tikkaat.
Käytittehän kunnon köysiä?
Nyt on 7. huhtikuuta. Kello on 10.30.
Sandy Hill Pittman raportoi NBC:lle.
Olemme Everestin perusleirissä...
Kuuluuko hän teidän porukkaanne?
Joku vei minulle varatun toimittajan.
No, Sandy on nätimpi kuin Krakauer.
En vienyt Krakaueria. -Ei hätää.
Outside-lehdestä soitettiin... -Ei hätää.
He kysyivät, vienkö toimittajan vuorelle.
Päätös oli Krakauerin.
Caroline MacKenzie on lääkärimme.
Hei kaikille. -Terve.
Anteeksi. -Ei mitään.
Oppaat kertovat teille itse kiipeilystä -
mutta lääketieteelliseltä kantilta huipulle pääseminen riippuu hapesta.
Elimistöä pitää totuttaa ohueen ilmaan.
Tulevan kuukauden aikana -
teette kolme akklimatisoitumisvaellusta.
Reitti kulkee jäävirran halki .
Muuta vaihtoehtoa ei valitettavasti ole .
Jäämassat ovat jatkuvassa liikkeessä .
No comments yet. Be the first to leave one.