ആദ്യത്തെ 200 വരികൾ.
Maanantai 23.7.2007, kello 9.21.
-Cheshiren hätäkeskus. -Olen Mary Lyons, pankinjohtaja.
Pankissamme on nyt nainen-
-joka sanoo, että hänen miestään ja lapsiaan pidetään vankina kodissaan.
Ihmiset ovat pankin edessä autossa.
Hän nostaa heille 15 000 dollaria rahaa.
Jos poliisille kerrotaan, lapset ja mies tapetaan.
Hänen nimensä on Jennifer Petit. P-E-T-I-T.
-Onko hän vielä pankissa? -On.
Hänen perhettään pidetään siis panttivankeina.
-Heidän kotonaan. -Hänet tuotiin tänne.
Yritän nähdä, minne hän meni. Hän lähti.
Näen hänen kävelevän ulos. Hän on kauhuissaan.
Tuntia myöhemmin, noin kello 10.30.
Kotona oli siis neljä ihmistä. Heidät on...
En voi kommentoida.
Voin kertoa, että kuolleita on kolme.
Kaksi naista. Kolmatta tarkistetaan.
-Mies selvisi? -Henkiin jäänyt on mies.
Tullessaan uhrin kotiin-
-ensimmäinen poliisi huomasi kahden miehen lähtevän talosta.
Hän huomasi, että talo oli ilmiliekeissä.
Epäiltyjen auto törmäsi poliisiautoon.
Se jatkoi matkaansa pitkin Sorghum Mill Roadia.
Poliisi siirtää yhden uhrin ruumiin. Äiti ja kaksi tytärtä kuolivat.
26-vuotias Joshua Komisarjevsky ja 44-vuotias Steven Hayes-
-pidätettiin, kun he yrittivät paeta Petitien autosta.
Kysymys kuuluu, miksi tämä tapahtui Petitin perheelle.
En osaa kuvailla kaupunkiamme vain yhdellä sanalla.
Se on kuitenkin ilmiömäinen.
Se tunnetaan Connecticutin yksivuotisten kasvien pääkaupunkina.
Se oli ennen maatalousyhteisö, jossa oli paljon maatiloja.
Kun Connecticutin osavaltio kasvoi, myös viereiset kaupungit kasvoivat.
Siitä tuli se nukkumalähiö, jollaisena Cheshirea pidetään.
Nyt illan pääuutiseen. Äiti ja kaksi tytärtä tapettiin.
Heidän loukkaantui pahoin, kun perheen kotiin tunkeuduttiin.
Epäillyt sytyttivät tuleen talon ja osan uhreista.
Jennifer Petitin kuolinsyy oli kuristuksesta johtuva tukehtuminen.
Hänen tyttärensä Hayley ja Michaela kuolivat hengitettyään savua.
Chapel Hill, Pohjois-Kalifornia
Billyn sisar soitti minulle maanantaina iltapäivällä.
Sanoin: "Asia koskee tyttöjä, vai mitä?"
Hän vastasi: "Kaksi miestä tuli taloon noin kolmelta yöllä."
He hakkasivat Billyn pahasti, ja hänen kallonsa murtui.
Sitten he tekivät tytöille kauheita asioita.
Heidät sidottiin sänkyihin.
Yhdeksältä Jen vietiin pankkiin nostamaan rahaa.
Kun hän palasi, talo sytytettiin tuleen ja heidät tapettiin.
He yrittivät kai peittää jälkiään.
Miehet saatiin kiinni. Mietin, mitä väliä sillä oli.
Meillä ei enää ole rakkaitamme, ja he olivat kaikkemme.
-Oletko koskaan maistanut puolukkaa? -Puolukkaako?
Se on jostain Englannista.
Vaikeinta, mitä minun on koskaan täytynyt tehdä-
-oli kertoa vanhemmilleni, että heidän toinen lapsensa-
oli kuollut.
Kaksi neljästä lapsenlapsesta oli kuollut.
Hän kertoi meille nopeasti, että talo sytytettiin tuleen ja Bill selviytyi.
Menimme sairaalaan ja saimme nähdä Billin ensi kertaa.
Hänet oli hakattu pahasti, ja hän yritti pyytää anteeksi.
Sitä, ettei ollut pelastanut tytärtämme ja lapsenlapsiamme.
Meidän piti vakuuttaa hänelle, ettei hän kyennyt millään-
-pelastamaan ketään, ja että olimme kiitollisia, että hän oli hengissä.
Tämä on viimeinen yhteiskuvamme.
Sisareni oli kaunis ja esitti yleensä pääosaa koulun näytelmissä.
Hän oli tanssiaiskuningatar ja huutosakin johtaja.
Hän oli voittaja.
Bill oli omistautunut lääkäri, joka lähti töihin aamuseitsemältä.
Hän palasi kotiin vasta puoli kymmeneltä illalla.
Kun Jenillä todettiin MS-tauti-
Hayley tahtoi kerätä rahaa.
Hän pelkäsi äitinsä kuolevan, jos hän ei tekisi mitään.
Hayley onnistui keräämään reilut 50 000 dollaria.
Connecticutin MS-yhdistyksen edustajana.
Hän sai siitä palkintoja.
Hädin tuskin tiesin siitä, sillä Hayley oli hiljainen kaikesta.
Hän olisi voinut kehuskella kaikella. Hän sai kiitettäviä arvosanoja.
Ajattelen häntä jatkuvasti. Aina tulee eteen jotain häneen liittyvää.
Michaela ujosteli joskus aikuisia, mutta jos hän näki jonkun kärsivän-
hän yritti auttaa parhaansa mukaan.
Heidän elämänsä pyöri-
oikeudenmukaisuuden ympärillä.
Jos en hymyilisi sille, joutuisin itkemään.
Ne kaksi luuseria seurasivat Jennifer Hawke-Petitiä-
-ja hänen 11-vuotiasta tytärtään kaupassa sunnuntai-iltana.
He seurasivat näitä.
Kun ensimmäinen poliisi saapui tapahtumapaikalle-
-hän kuuli ainakin yhden tytön kiljuvan talon sisällä.
En voi uskoa, että ne elukat saavat edes oikeudenkäynnin.
Millaisia lakimme oikein ovat, kun niitä elukoita ei teloiteta.
Yleisön reaktio tukee sitä ajatusta, mutta...
On kauheaa, että perhe tuhottiin sillä tavalla.
Käristäkää heidät, hirttäkää. Kunhan he eivät saa enää elää.
-Voimmeko vaihtaa? -Voimme.
-Tarvitsetko lisää? -Tarvitsen.
Tällaista julmuutta ei ole tapahtunut elokuvan Kylmäverisesti jälkeen.
Olimme hiljainen kaupunki Uudessa-Englannissa.
Yhtäkkiä asennetaan hälytysjärjestelmiä ja turvahuoneita.
Kaupunkilaiset kuvaavat tapahtumaa Cheshiren terrori-iskuksi.
Elämä muuttui aivan toisenlaiseksi.
Jumala lupasi olla kanssamme hyvinä ja pahoina aikoina.
Muu maa vajoaa, se on vajonnut.
Ensinnäkin...
Kiitos, että tulitte kunnioittamaan näiden tyttöjen muistoa.
Haluaisin kiittää...
...ihmisiä ympäri maata.
Rakkaus ja kortit ympäröivät meitä.
Kukat ja rukoukset idästä länteen ja pohjoisesta etelään.
Tapasin Jenin Pittsburghissa lastensairaalassa.
Hän oli uusi hoitaja.
Minä oli kaikkitietävä kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija.
Yritin opettaa Jenille oikean tavan mitata verenpainetta.
Minulla oli siinä vaiheessa noin kolme minuuttia kokemusta.
Kävi pian selväksi, että hän tiesi enemmän lastentaudeista-
-ja lasten hoitamisesta, kuin minä olin tiennyt koskaan.
Oli paljon mukavia asioita.
Billy ei haistanut savua tai nähnyt tulta.
Hän sanoi kuulleensa sisarestani vain sen-
-kun tämä aneli kauniisti niiltä kahdelta mieheltä.
"Antakaa minun hakea laukkuni, tai pankissa epäillään jotakin."
Hänen jalkansa oli sidottu, ja hän hyppi ylös kellarin ulkorappusia.
Hän sanoi: "Toivon joskus, että olisin mennyt sisään."
"Vaikka olisin kuollut sinne, olisin voinut ehkä tehdä jotain."
Sanoin, ettei hän olisi voinut tehdä mitään.
Kädet ja jalat oli sidottuna kellarissa.
Kallossa oli kuudesta kahdeksaan 7 - 10 sentin reikää.
Tiedetään, että poliisit eivät auttaneet lankoani ulos talosta.
Se, että hän jäi henkiin ja selvisi verenhukasta-
on mielestäni oikea ihme.
Puhelimessa on Jay Markella, Cheshiren poliisin tiedottaja.
Kiitos, että puhutte kanssamme.
Tarkoista tapahtumista on vähän tietoja.
Kun poliisi tuli, talo paloi ja epäillyt napattiin.
Olivatko he lähdössä palavasta talosta?
Poliisit saapuivat juuri silloin, kun epäillyt lähtivät talosta.
En tiedä, miten pitkälle taaksepäin pitäisi mennä.
Pidän tietojen etsimisestä. Haluan tietää yksityiskohtia.
On vaikea käsittää asioita, ennen kuin tietää yksityiskohdat.
Miksi sisartani ja Steven Hayesia ei pysäytetty pankissa?
Miksi häntä ei pidetty pankissa?
Jotkut poliisit ovat epävirallisesti-
-sanoneet kuulleensa tyttöjen huutavan lopussa.
Yrittivätkö he mennä sisään? Eivätkö he yrittäneet?
Miksi poliisit eivät katsoneet ikkunoista sisään?
Haluan vain tietää faktat.
Kukaan ei ole kertonut, mitä todella tapahtui.
Syyttäjä sanoi tänään vaativansa tekijöille kuolemanrangaistusta.
Tänään osavaltio nosti miehiä vastaan murhasyytteet.
Ajoin Adirondackeilta kotiin vaimoni kanssa.
Ajoimme huolettomina Berkshiren läpi, kun sain puhelun.
Kalpenin, koska arvasin syyttäjän kokemuksella asian vakavuuden.
Kuolemalla rangaistava teko, suuren luokan rikos.
Tiesin, että tulisin olemaan jutussa osallisena.
Hayes ja Komisarjevsky tuotiin syytettä varten oikeuteen.
Ensitapaamisesta asti Hayes oli itsetuhoinen ja masentunut.
Hän ei ymmärtänyt, miten kaikki tapahtui.
Hänellä on pitkä rikosrekisteri. Enimmäkseen autovarkauksia.
Connecticutissa autovarkaus lasketaan murroksi.
Kaikki oli tehty keskellä päivää.
Hän istui ja katsoi, kun ihmiset menivät puistoon.
Hän murtautui heidän autoonsa ja vei tietokoneen tai radion.
Hänellä ei ollut väkivaltaista menneisyyttä.
Yhtäkkiä hän siirtyi äärimmäiseen väkivaltaan. Se ei sopinut kuvaan.
Ei ollut mitään syytä katsoa hänen menneisyyttään ja ajatella-
-että hän tekisi vielä jotain todella pahaa.
Sain tietää isästäni ensi kertaa ehkä noin viisivuotiaana.
Hän vei minut elokuviin ja yritti olla minulle isähahmo.
Jostain syystä hän ei pysynyt poissa pulasta.
Aloimme kirjoitella, kun hän joutui takaisin vankilaan.
"Hei, Alicia-kulta. Mitä sinulle kuuluu?"
"Emme ole isoäidin kanssa kuulleet sinusta vähään aikaan."
"En haluaisi enää satuttaa sinua. Satutan, koska olen täällä."
"Herään joka päivä miettien, sanotaanko nimeni tänään."
Kuulin tapauksesta, juuri kun valmistuin poliisikoulusta.
Käskin hänen soittaa, jos jokin on vialla.
Haluan puhua hänelle. Haluan saada vastauksia.
Mikä sai hänet tekemään sen, mitä he tekivät?
Kenen ajatus se oli? Toisen? Molempien? Tapahtuiko se vain?
Helppoa vastausta ei olekaan. En ehkä pidä siitä, mitä kuulen.
Haluan kuitenkin tietää.
Joshua Komisarjevskyn menneisyys tunnetaan syvällisemmin.
Joidenkin mielestä järkyttävämpi. Hänen rikosrekisterinsä paljastaa...
Olimme keittiössä, kun saimme puhelun veljeltäni Beniltä.
Hän sanoi, että Josh oli ollut mukana kotiin tunkeutumisessa.
Kysyin: "Kotiin tunkeutumisessako?" Tässä oli kyse murhasta.
Oliko Josh mukana?
Kun Komisarjevskyn nimen näki edessään-
-sitä vain istui pää käsissään, eikä voinut uskoa tapahtunutta.
Sitä halusi vain itkeä.
Se nuori mies on hirviö. Suvussamme ei käyttäydytä niin.
Vietimme kaiken aikamme Cheshiressä.
Asuimme kodissa, joka oli täynnä taidetta ja kirjallisuutta.
Tämä on tätini, Vera Komisarjevsky. Johtavia näyttelijättäriä Venäjällä.
Pietarissa on hänen mukaansa nimetty teatteri.
Isäni Theodore Komisarjevsky, ohjaaja, arkkitehti, suunnittelija.
Kun ajoimme Cheshireen, veljeni talon luona kuhisi toimittajia.
He koputtivat ovelle ja yrittivät saada lausuntoja.
Kaikille on vaikeaa selvitä sellaisesta tilanteesta.
Erityisen vaikeaa heille, koska he-
-olivat vetäytyneet monilta osin sosiaalisesta elämästä.
No comments yet. Be the first to leave one.