Orphan: First Kill

VIRO, 2007

Kuka siellä? - Taideterapian ohjaaja, Anna Troyev.

Kädet ylös.

Toivon, ettei tätä tarvitse toistaa joka päivä.

Oletko Anna? Tervetuloa. Oletko valmis ensimmäiseen päivääsi?

Uskoisin niin. - Ole hyvä.

Asutko kaukana? - Hieman, mutta tämä on sen arvoista.

Olen aina halunnut auttaa ihmisiä taiteen avulla.

Tänne päin.

Siinä ovat turvallisuusmenettelymme. Opettele ne läpikotaisin.

Suurin osa potilaista on säyseitä, mutt... - Tohtori, kyse on Leenasta!

Hän ei ole huoneessaan. Kukaan ei löydä häntä.

Lukitaan.

Täyssulku!

Kuka on Leena? - Vaarallisin potilaamme.

Hänen takiaan tarvitsemmekin uuden taideterapeutin.

Edeltäjäsi aliarvioi Leenan eikä ei noudattanut protokollaamme.

Se ei päättynyt hyvin.

Kuuntele. Älä lähde tästä huoneesta.

Olet turvassa täällä. Haemme sinut, kun hänet on löydetty.

Ei, odota...

Hei siellä.

Työskentelevätkö vanhempasi täällä?

Voinko katsoa?

Olenko se minä?

Se on oikein hieno. Olen Anna.

Mikä sinun nimesi on?

Leena.

Et vastannut kysymykseeni. Työskentelevätkö vanhempasi täällä?

Miksi luulet niin?

Koska olet... - Mitä?

Leena.

Irti kynästä.

Laita se alas.

Laita se nyt alas, Leena.

Et kertonut, että hän on lapsi. - Hän ei ole lapsi.

Leenalla on rauhashäiriö.

Se aiheuttaa lyhytkasvuisuutta,

joka pysäyttää kasvun noin kymmenvuotiaan tasolle.

Leena saattaa näyttää lapselta, mutta hän on aikuinen nainen.

31-vuotias, tarkalleen ottaen.

Saapuessaan tänne Leena taisteli vastaan niin kovasti,

että vuoti runsaasti verta.

Siitä näimme, kuinka paljon hän halusi vapautensa.

Suurimman osan elämästään Leena teki mitä vain selvitäkseen.

Hän ei ikinä kasvanut aikuiseksi, ainakaan ulkoisesti.

Luojan tähden, tulla nyt koko elämänsä ajan kohdelluksi lapsena.

On tärkeää, ettet itse näe häntä sellaisena.

Leena käyttää sairauttaan hyväksi yhtä paljon, kuin siitä myös kärsii.

Hän on taitava huijari.

Kaksi vuotta sitten Leena luikerteli tämän perheen elämään.

Väitti karanneensa. Perhe otti hänet suojiinsa, ruokki ja vaatetti.

Tavallisesti Leena vain varasti jotain ja katosi, mutta tällä kertaa -

hän,

sanotaanko vaikka niin, että hän asuu täällä nyt.

Idti.

Idti!

Hän tekee tuota.

Kauanko aikaa vielä, isä? - Hetki vain, kultaseni.

Yritätkö opetella piirteeni ulkoa? - En, isä. Muistan ne jo.

Asut sydämessäni.

Meidän täytyy olla rohkeita, eikös? - Kyllä, isä.

Hei, Dimitri.

Olet ajoissa.

Se on täydellinen.

En voi sitoa näitä itse.

Olen sinulle kiltti. Voit tulla sisään.

Niin, kyllä.

Mene heti takaisin sisälle.

Haluatko karkkia, Idti?

Idti!

Hän sammutti kamerat.

Olen hyvin pahoillani, Anna.

Poliisi toivottavasti löytää hänet ennen kuin kehenkään muuhun sattuu.

Emme toivoneet aivan tällaista aloitusta.

Tämä työ ei sovi minulle.

Voi Anna.

Yleensä yksi isku riittää.

Kuka siellä?

Älä pelkää. Olen poliisista.

Missä vanhempasi ovat? - Vanhempani ovat Amerikassa.

Mikä nimesi on, kullannuppu?

Nimeni on Esther.

Olen ylpeä sinusta, nuppuseni. - Hyvin tehty.

Kauanko sinulla mahtaa mennä? - Ajattelin tavata illalla kavereita.

No, onnea. - Nähdään kotona.

Tämän piti olla perheilta. - Eikö hän saisi pitää hauskaa?

Ei hän muuta teekään. - Äläs nyt.

Gunnar tekee kovasti töitä. Kun hän ei opiskele, hän miekkailee.

Hän elää elämäänsä.

Älä katoa pääsi sisään. Tarvitsen läsnäoloasi.

Gunnar tarvitsee sinua. - Tulinhan matsiinkin.

Esther ei tule takaisin, Allen.

Minäkin kaipaan häntä. Joka hetki.

Mitä hän tekee täällä?

MOSKOVA, VENÄJÄ

Uskomme, että nainen kidnappasi Estherin ja vei hänet Venäjälle.

Siellä hän teeskenteli Estherin olevan oma lapsensa, kunnes tämän onnistui paeta.

Yksityiskohtia ei tiedetä. Hän kertonee enemmän rauhoituttuaan.

Meillä on lastenpsykologi, joka auttaa häntä.

Hienoa. Eniten hän kuitenkin tarvitsee nyt perhettään.

Olkaa valmiita muutoksiin. Neljä vuotta on pitkä aika lapsen kehityksessä.

Esther?

Se olen minä, kultaseni.

Äiti tässä.

Voinko nähdä sinut?

Äiti tässä, kultaseni.

Luulin, etten koskaan enää näkisi sinua.

Kaikki on nyt hyvin.

Et ole nähnyt ketään meistä niin pitkään aikaan.

Katsotaanpas. Tässä on isäsi.

Se otettiin hyväntekeväisyysgaalassa. Hän näyttää tyylikkäältä, eikö?

Haluaisitteko jotakin lisää? - Emme, kiitoksia.

Siitä puheen ollen, veljesi on varmasti 30 senttiä pitempi kuin muistat.

Siinä on mummo. Niin kiltti nainen. - En malta odottaa hänen tapaamistaan.

Hän on kuollut, kultaseni.

Nyt olemme vain me neljä. - Minun täytyy mennä vessaan.

Onko vessa tuolla? - Ei, vaan tuolla takana.

Kiitos avusta. - Ole hyvä.

'En malta odottaa hänen tapaamistaan.' Miten typerää.

Isä ja Gunnar odottavat alakerrassa.

Luuletko, että isä tunnistaa minut?

Ehkä ei, jos kutsut häntä isäksi. - Iskä!

Se on parempi.

Anna minun katsoa sinua.

Jestas. Näytät ihan nuorelta neidolta.

Olet kasvanut niin paljon.

Ota tuo pois. Nyt on parempi, vähemmän ankara.

Tämä on...

Anteeksi. - Ei, olen pahoillani. Minä...

Mennään nyt.

Olenpas hermostunut. Iso askel.

Iskä?

Olen niin pahoillani. En voi uskoa, että olet tosiaan siinä.

Tiesin aina.

Hei, Gunnar! - Hei.

Pystymme ehkä parempaan kuin 'hei', eikö?

Tule nyt.

Olen iloinen, että olet kotona. - Minäkin.

Mentäisiinkö kotiin? - Kyllä.

Mennään kotiin.

Tervetuloa kotiin, Esther.

Jätimme sen ennalleen. Tiesimme, että vielä palaisit.

Olet jo iso tyttö, mutta meillä on monet joulut ja syntymäpäivät juhlittavana.

Kerro vain meille, mistä pidät, ja saatat saada sen.

Pidän maalaamisesta. - Niinkö? Se ei ennen kiinnostanut sinua.

Ehkä voisitte viettää aikaa ateljeessasi. - Mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi.

Huomenna menet siis juttelemaan tohtori Segarille.

Muistatko hänet? Hänellä oli Sydney-niminen papukaija.

Jos tarvitset jotain... - Olemme tuossa aivan lähellä.

Voitte mennä sisään. Tohtori Segar tulee pian.

On liian varhaista puuttua asiaan, etsivä.

Haluan puhua hänelle ensin itse. Täytyy lopettaa.

Et tiedäkään, kuinka onnellinen olen näkemisestäsi, Esther. Tervetuloa kotiin.

Et tosiaan ole enää sama pikkutyttö.

Olet nyt nuori nainen.

Muistatko, mitä sanoin sinulle, kun aloitimme juttutuokiomme?

Jos jotkut kysymyksistäni saavat olosi epämukavaksi, lopetamme.

Kunpa vanhempanikin olisivat kaltaisiasi. - Mitä tarkoitat?

He kyselevät koko ajan tapahtuneesta, mutta en ole valmis kertomaan.

Se on ymmärrettävää. Toivon, että puhuisit siitä minulle.

Mutta vasta kun olet valmis.

Onko sinulla siis jotain, mitä haluaisit kertoa ajastasi...

Haluatko leikkiä, Sydney? Luulen, että se haluaa leikkiä kanssani.

Minä muistan sinut! Muistatko sinä minut?

Teidän vuoronne. - Odota tässä, kun puhun äitisi kanssa.

Hei. - Hei!

Pidän korvakoruistasi. - Kiitos, kultaseni.

Mitä kirjoitat? Anteeksi! - Ei hätää.

Hetki vain, niin siivoan sen.

Vaikuttaako hän samanlaiselta? Onko hän erilainen?

Tietenkin hän on erilainen.

Hänellä on nykyään aksentti.

Onko se epätavallista, ottaen huomioon, missä hän on ollut?

Ei välttämättä. Hän oli siellä kauan, kun puhe vielä kehittyi.

Älyllisesti ja emotionaalisesti hän on yllättävän hyvässä kunnossa.

Eikös se ole hyvä asia?

Huomasin joitakin epäjohdonmukaisuuksia. Hän kutsui lintua Sydneyksi.

Sydney oli ara, oranssi ja neljä kertaa suurempi.

Silti hän kutsui tätä lintua Sydneyksi varsin itsevarmasti.

Mitä tarkoitat? - Minusta se vaikutti esitykseltä.

Hän löi minua ja repi mekkoni. Haluan kotiin.

Tämä riittää tältä erää. - Tottakai. Varataan uusi aika.

Onko kaikki kunnossa, Esther? - On.

Hei Morticia, voitko hakea Gunnarin?

Miksi kutsuit minua? - Se on hän, Mike. Sisko.

Hitto. Minun mokani.

Hae Gunnar. Pajalsta?

Entä jos leikkaan pallisi irti ja syötän ne sinulle, vittupää?

Oliko se espanjaa? - Nyt mennään.

Siskosi on hullu. - Älä viitsi isäni kuullen.

Ihan sama minulle. - Helvetti vieköön, Mike.

Onko kaikki kunnossa, muruseni? - Mekkoni on pilalla.

Ostetaan uusi. Voisimme mennä ateljeelle.

Mielellään!

Jollen tietäisi paremmin, sinun voisi luulla olevan täällä ensi kertaa.

Niin kaunista.

Mitä varten tuo valo on? - Valoko?

Etkö muista? Siitä isäsi tunnetaan.

Katsohan.