Alice in Wonderland

Liisa Ihmemaassa

Missä voi oIIa ihmemaa?

VuoriIIa jossain kaukana

Vai puiden takana?

Tietääkö piIvetkään

Ne joita tuuIi Iennättää

Kun sitä ei ees siImät nää

Vai onko ihmemaa

Vain unta vaan?

Käykö sieIIä tähdet?

Tai taivaan kuu?

Kun päiväsaikaan

Ne on jossain ja nukkuu

Liisa näit ihmemaan

Missä voi oIIa ihmemaa?

VuoriIIa jossain kaukana

Vai unissa vaan

"..halusi johtomiehiä, ja oli hiljattain tottunut -

anastuksiin ja valloituksiin."

"Edwin ja Morcar, Mercian ja Northumbrian jaarlit, puolsivat häntä,

ja jopa Stigand..."

Liisa.

Kuuntelen minä.

"Ja jopa Stigand, Canterburyn arkkipiispa,

suostui tapaamaan Williamin ja tarjoamaan hänelle kruunun."

"Aluksi Williamin käytös oli..."

Liisa.

Kiinnitäpä huomiosi historian oppituntiin.

Anteeksi. Mutta miten voi kiinnittää huomionsa -

kirjaan, jossa ei ole kuvia?

Rakas lapsi, tässä maailmassa on paljon hyviä kirjoja ilman kuvia.

Ehkäpä tässä maailmassa.

Mutta minun maailmassani kirjoissa olisi vain kuvia.

Sinun maailmassasi? Höpsistä.

- Höpsistä? - Vielä kerran alusta asti.

Siinäpä se, Mirri.

Jos minulla olisi oma haavemaailmani, kaikki olisi höpsistä.

Mikään ei olisi ennallaan, koska kaikki olisi jotain muuta.

Ja päinvastoin, se ei olisi sitä, mitä se on.

Ja se olisi sitä, mitä se ei olisi. Ymmärrätkö?

Haavemaailmassani et sanoisi "miau".

Sanoisit: "Kyllä, Liisa-neiti."

Sanoisitpas. Olisit ihan ihmisten kaltainen, Mirri.

Kuten kaikki muutkin eläimet.

Haavemaailmassain...

Kanit sekä kissat hienon taIon omistaisi

Pienet vaatteet niiIIe puettaisiin

HaavemaaiImassain

Kukat voisi vaikka IauIaa Niissä taikaa oisi

Ja ne pitkään muIIe tarinoisi

Niin se oisi haavemaaiImassain

Pitkin päivää meiIIe

Linnut sanoisivat päivää

Eikä keIIään oisi huoIen häivää

Niis haavemaaiImassain

Voisin kuuIIa puron soIinaa

Ja ymmärtää sen IauIun kokonaan

Jos nää haaveet joskus toteutuu

MaaiIma oisi siIIoin ihmemaa

Sehän on vain kani, jolla on liivit ja kello.

Voi turkin viikset. Myöhästyn.

Tämäpä omituista. Mistä kani oikein voisi myöhästyä?

Anteeksi, herra.

Voi ei voi myöhästyn ja treffit jää.

En tervehdi en sano hei Voi ei voi ei voi ei.

Asia on varmaan kauhean tärkeä, ehkäpä juhlat.

Herra Kani. Odottakaa.

Voi ei voi ei voi ei. Taaskaan ehdi en.

Oon liian kiireinen en tervehdi En sano hei voi ei voi ei voi ei.

Huh. Onpa kummallinen paikka juhlien pitoon.

Meidän ei tosiaankaan pitäisi tehdä näin.

Eihän meitä ole edes kutsuttu,

ja uteliaisuus johtaa usein hankaluuksiin.

Näkemiin.

No, tämän jälkeen minua ei hirvitä yhtään pudota portaat alas.

Herttinen. Entäpä jos putoaisin suoraan Maan keskipisteen läpi ja -

tulisin ulos toiselta puolelta, missä ihmiset kulkevat ylösalaisin?

Sehän on typerää. Ei kukaan...

Herra Kani. Odottakaa. Olkaa hyvä.

Yhä vain kummallistempaa.

Pyydän anteeksi.

Eipä haittaa, mutta kiepautit minua aika lailla.

- Minä seurasin... - Aika hyvin, hä? Ovinuppi, kiepautit.

- Olkaa hyvä. - Sellainen ansaitsee vastauksen.

- Miten voin auttaa? - Minä etsin valkoista kania.

Joten jos sopii...

Tuolla hän on. Minun täytyy päästä läpi.

Voi harmi. Olet aivan liian iso. Mahtumaton.

- Siis mahdoton. - Mahtumaton. Mikään ei ole mahdotonta.

- Kokeile pöydällä olevaa pulloa. - Pöydällä?

Lue ohjeet. Välittömästi sinut välitetään oikeaan väliin.

"Juo minut."

Parasta vilkaista ensin, sillä jos juo pullosta, jossa lukee "Myrkkyä",

siitä tulee vaivoja ennemmin tai myöhemmin.

- Anteeksi kuinka? - Kunhan annan itselleni hyviä neuvoja.

Mutta...

Maistuu ihan kirsikkatortulta.

Vaniljalta, ananakselta, kalkkunapaistilta.

Hyvänen aika.

Mitä olen tehnyt?

Sinähän melkein sammuit kuin kynttilä.

Mutta katso. Olen nyt oikean kokoinen.

Ei auta. Unohdin kertoa. Olen lukossa.

Voi ei.

- Mutta sinullahan on tietenkin avain. - Mikä avain?

Älä vain sano, että jätit sen tuonne ylös.

Voi harmi.

- Mitä minä voin tehdä? - Kokeilet tietenkin lipasta.

"Syö minut." Hyvä on.

Mutta herra tietää, mitä tämä tekee.

Mitä sinä sanoit?

Sanoin, että vähän tuota riittää pitkään.

Minusta se ei ole niin hassua.

Nyt en pääse ulos ikinä.

Älähän nyt. Ei itku auta.

Tiedän, mutta en näytä pystyvän lopettamaan.

Tämä ei kelpaa.

Tämä ei kelpaa lainkaan.

Sinä siellä ylhäällä, lopeta.

Kas vain. Katso.

Pullo.

Voi harmi. Minä toivon, etten olisi itkenyt niin paljon.

Ain merimies oIIa tahtoisin

Taakse kaukaisten merten seiIaisin

Enkä kuuna kuIIan vaIkeana Kantais huoIta säästä

Koska eihän sekään musta Lainkaan huoIehdi

Niin ain merimies oIIa tahtoisin

Enkä kuuna...

Hohoi ja muita merenkulkutermejä.

- Maata näkyvissä. - Missäpäin, Toto?

Toto?

Kolme piirua tyyrpuuriin. Ankkurit ylös.

Kohta ollaan jo satamassa.

Herra Toto. Olkaa hyvä ja auttakaa.

Anteeksi, mutta voisitteko auttaa minua? Auttaisittehan?

Auttakaa. Olkaa hyvät.

Auttakaa.

Eteen taakse sisään uIos TääIIä mennään taas

Kuivaan vaaIikiIpajuoksuun Mukaan tuIIa saa

Taakse eteen uIos sisään AIas yIös päin

Ei näy aIkuu ei näy Ioppuu Siis jatketaan

Näin kun kerran Ioikkii puikkii SiIIe tieIIe jää

Huomenna tää aIkoi Mutta eiIen päätetään

Ympärija ympäri Me yhä ravataan

Kerran jäätiin vauhdista, Mut nyt taas mennään

Eteen taakse sisään uIos TääIIä mennään taas

VaaIikiIpajuoksuun Kaikki mukaan tuIIa saa

- Sinä et ikinä kuivu tuolla keinolla. - Kuivu?

Juokse muiden kanssa. Ensimmäinen vaalikilvan sääntö.

Mutta miten minä...?

Noin on parempi. Sinut saadaan kuivaksi ihan kohta.

Kukaan ei ole kuivunut tällä tavalla.

Höpsistä. Minä olen jo rutikuiva.

- Niin mutta... - No niin. Ruvetaanpa hommiin.

Olkaa terävinä.

Valkoinen kani. Herra Kani.

- Herttinen. Olen myöhässä. - Älkää menkö. Tulen ihan kohta.

- Myöhästyn. - Älkää talloko kaloja.

Varokaa. Älkää potkiko sitä makrillia.

Loistavaa. Huisin hyvin tehty.

Herra Kani.

Herttinen. Hän tuli varmaan tänne.

Voisikohan hän piileksiä?

Ei täällä.

lhmettelenpä...

Ei. Hän on varmaan...

Miten kummallisia pikku hahmoja.

Tittelityy ja Tittelitom.

Jos luulet meitä vahanukeiksi, sinun pitää maksaa.

Jos luulet meitä eläviksi, sinun pitää keskustella.

Siinä on logiikkaa.

Oli hauska tavata. Näkemiin.

- Aloitat takaperin. - Vierailtaessa sanotaan ensiksi...

Kuinka te voitte, Päivää päivää päivää

Kuinka te voitte, Vasta sen jäIkeen sano nimes

- Niin on tapana. - Todellako?

Nimeni on Liisa ja seuraan valkoista kania.

- Et voi lähteä vielä. - Vierailu on vasta alkanut.

- Olen kovin pahoillani. - Haluaisitko leikkiä piilosta?

- Tai hippasta? - En, kiitos.

Jos viivyt tarpeeksi kauan, voimme käydä taistelun.

Miten ystävällistä, mutta minun täytyy lähteä.

- Miksi? - Koska seuraan valkoista kania.

- Miksi? - Olen utelias, minne hän on menossa.

Hän on utelias.

Eivätkö osteritkin olleet uteliaita?

Niinpä, ja muistanet, miten niille kävi.

Rassukat.

Miksi? Miten ostereille kävi?

- Ei sinua kiinnostaisi. - Kiinnostaapa.

Sinulla on aivan liian kiire.

Ehkä minulta liikenisi vähän aikaa.

Niinkö? Tuota...

"Mursu ja nikkari."

Tai "Uteliaiden osterien tarina".

Aurinko hehkui kuumasti Ja mereen katseen Ioi

Se tahtoi aaIIot tyynnyttää Ja häätää tuuIen pois

Se oIi outoo miksi

Se nyt yöksi vaIon toi

Näin mursu sekä nikkari KäveIi miettien