Sling Blade

Terve, sheriffi.

Mercury on todella hyvä auto.

Sinä päivänä minulla oli sellainen.

Minulla on ollut useita autoja.

Useita erilaisia.

Useita erilaisia autoja.

Se tyttö seisoi kadulla -

lähellä kanakojua. Se ei ollut Kentucky Fried, mutta samanlainen.

Ajoin Mercuryni siihen viereen ja avasin ikkunan.

Hänellä oli nahkahame -

ja paljon karvaa käsivarsissa. Siitä minä pidän.

Se tarkoittaa isoa tuheroa. Siitä minä pidän paljon.

Hän kysyi minulta, että kiinnostaako seura.

Vastasin kyllä, ja hän istui autoon.

Sitten me ajoimme rauhaisaan paikkaan, joka sopi molemmille.

Hän kysyi, paljonko haluan käyttää. "Mitä sen tuheron näkeminen maksaa?"

Tyttö halusi 25 dollaria.

Se ei ole työssäkäyvälle miehelle mikään pikkuraha.

Kaivon rahat esiin, hän työnsi ne kenkäänsä ja nosti hameen.

Ja edessäni oli ohut, kiero ja ympärileikkaamaton penis.

Voit uskoa, että halusin rahani takaisin.

Ålä nyt hätäile. Tämä ei ole San Quentin, vaan hullujenhuone.

He eivät vahingoita sinua.

Hän on tappaja. Eikö se häiritse? -ltse halusit ryhtyä toimittajaksi.

He ovat sieltä lehdestä. -Te olette opiskelijoita?

Jerry Woolridge. -Marsha Dwiggins ja Theresa Evans.

Hän on valokuvaaja. -lstukaa alas.

Tunsin erään nuoren John Legit Hunterin. Hänellä oli bensa-asema.

Hän oli niitä, tiedät mistä puhun, jotka eivät ansaitse omistamaansa.

Yksi mitä hän omisti oli kaunis nuori morsian.

Sarah. Oikea etelän kaunokainen.

Hän oli mielikuvani täydellisestä naisesta.

Joten otin asiakseni viedä hänet Hunterilta, joka ei ansainnut häntä.

Kerroinko, että hän oli ranskalainen, mutta väitti olevansa britti?

Sarahin viemiseen meni paljon nailonköyttä. Hän oli taistelija.

Nyt on tainnut käydä erehdys.

Puhuin opettajanne kanssa ja sanoin, että kuvia ei voi ottaa.

Tehän teette artikkelia, Vai mitä?

Koulun lehteen, mutta siinä on kuvia kuten muissakin lehdissä.

Karl ei halua tulla kuvatuksi. Ei edes suostunut pääsiäiskuvaan.

Lapiosta tulee pirusti liikaa meteliä.

Voin ainoastaan kysyä häneltä.

Tarvitaan räjähdys. Sitten pitää tutkia palaset. kun ne yhä palavat.

Karl, minun täytyy viedä sinut luokkahuoneeseen.

Tulehan nyt.

Muistatko, kun puhuin siitä lehdestä?

He haluavat kysellä vapautumisestasi. Heistä siitä saa hyvän tarinan.

Suostutko puhumaan heille?

He ovat naisia.

Se on hyvästä. Tulet kohtaamaan monia ihmisiä, kun pääset ulos.

Tämä auttaa sopeutumaan.

Hän suostuu puhumaan, mutta te ette saa esittää omia kysymyksiä.

Ja häntä ei kannata tuijottaa. -Mikä haastattelu se sellainen on?

Parempaan en pysty. -Voiko teiltä sitten kysyä jotain?

Miksi hänet vapautetaan? Entä jos hän tekee sen taas? Sitä sattuu.

Hän on suorittanut kakkunsa. Ja hänessä ei näy enää merkkejä.

Mitä merkkejä? -Murhanhimoisia merkkejä.

Teidän pitää astua ulos. -Miksi?

Olkaa niin hyvä.

Minun täytyy himmentää valot Karlia varten.

Toivottavasti näette yhä kirjoittaa.

Te kai haluatte tietää, miksi mä olen täällä.

Syy on kai se, että mä tapoin jonkun.

Mutta te kai haluatte tietää miksi, joten mä kerron alusta asti.

Mä asuin isän ja äidin talon takana suurimman ajan.

Majassa, jonka isä rakensi. He eivät halunneet mua taloonsa.

Yleensä mä istuskelin majassa ja katselin maahan.

Siellä ei ollut lattiaa, mutta mulla oli kuoppa jossa nukuin.

Parin täkin kanssa.

Isä teki lujasti töitä suurimman osan elämästään.

Minusta ei voi sanoa samaa.

Mä istuin majassa tai korjailin joskus ruohonleikkureita.

Ja kävin välillä koulussa.

Mutta ne toiset lapset oli aika ilkeitä mulle.

Pitivät hauskaa mun kustannuksella.

Joten yleensä mä vain istuskelin majassa.

Isä työskenteli vanhan ukko Dixonin sahalla.

Dixon oli ilkeä mies. Kohteli työntekijöitä huonosti.

Maksoi aika huonoa palkkaa. Juuri sen Verran että isä pärjäsi.

Mutta kai hän pärjäsi aika hyvin.

Joku niistä tuli aina majalle -

yleensä äiti, ja ruokki mua aika säännöllisesti.

Mä sain sinappia ja keksejä kolme tai neljä kertaa viikossa.

Dixonin ukolla oli poika nimeltä Jesse Dixon.

Jesse oli vielä ilkeämpi kuin isänsä.

Hän kiusasi mua aika paljon, kun mä olin koulussa.

Ja käytti Iähistön pikkutyttöjä hyväkseen.

Hän sanoi aina, että mun äiti on kaunis nainen.

Hän sanoi sitä aika usein, kun mä olin koulussa.

Te kai haluatte kuulla, mitä tapahtui, joten mä kerron siitä.

Yhtenä iltana mä istuin majassa omissa oloissani.

Odottelin, että äiti tulee opettamaan mulle raamattua.

Mä kuulin talosta jotain mekkalaa.

Mä juoksin paikalle katsomaan, mitä oli tekeillä.

Ikkunasta mä näin äidin lattialla ilman vaatteita.

Jesse Dixon makasi äidin päällä.

Hän oli tekemässä temppujaan.

Silloin mä näin punaista.

Nappasin Kaiser-viikatteen käteeni.

Jotkut sanovat sitä niittosirpiksi, mä sanon sitä Kaiser-viikatteeksi.

Siinä on pitkä puuvarsi ja pitkä banaaninmuotoinen terä.

Toinen reuna on terävä.

Sillä leikataan ruohoa teiden varsilta ja kaikkea muuta.

Mä menin sisälle ja iskin sillä Jesseä päähän.

Iskin sen pois äidin päältä.

Mutta se ei vielä oikein riittänyt -

joten mä iskin terällä toisen kerran ja melkein irroitin sen pään.

Tapoin sen.

Åiti hyppäsi ylös ja alkoi kiljua: "Miksi sä tapoit Jessen?"

Mä ymmärsin, että äiti oli tykännyt siitä mitä Jesse teki.

Se sai mut vielä vihaisemmaksi.

Joten mä otin sen viikatteen, mitä toiset sanoo niittosirpiksi -

ja iskin sillä äitiäni päähän.

Tapoin senkin.

Multa on kysytty, tekisinkö mä sen kaiken uudestaan.

Kyllä mä kai tekisin.

Katsoivat parhaaksi laittaa mut tänne, ja täällä olen ollut kauan.

Mä olen oppinut lukemaan vähän.

Raamatun lukemiseen meni neljä vuotta.

Mä ymmärrän siitä suurimman osan. Osittain se ei ollut sitä mitä odotin.

Mä olen nukkunut kauan hyvässä sängyssä.

Nyt he haluavat laskea mut ulos. Päästävät tänään vapaaksi.

Siinä oli kai kaikki, mitä oli sanottavaa.

Mutta jos te haluatte muutakin, kai mä voin kertoa.

Mä en tiedä, riittääkö tämä lehteenne.

Aiotko tappaa enää, Karl?

En kai. Ei ole syytä tappaa ketään.

Minne hän aikoo mennä? -Kai kotiinsa Millsbergiin.

Valvotaanko häntä? -Ei sen enempää kuin muitakaan.

Toivotan hyvää päivänjatkoa.

Melvin ohjaa teidät ulos.

Melvin, veisitkö tytöt ulos?

Kiitos. -Kiitos teille.

Pitää kai tottua katselemaan nättejä ihmisiä.

Ja parasta kai tottua siihen, että ne katsovat mua.

Hae nyt tavarasi. -Ei mulla ole kuin kirjoja.

Hae ne sitten. -Sopiihan se.

Sopiihan se.

Mitä saisi olla?

Mitä saisi olla? -Pitäisi saada suuhunpantavaa.

Mitä te haluaisitte? -Onko täällä yhtään keksejä?

Ei, niitä ei ole. Mutta kaikkea muuta löytyy.

Mitä hyvää siellä olisi?

Meillä on kerroshampurilaisia, hodareita, pirtelöä ja suklaata.

Luettelenko kaiken? -Mistä sä tykkäät?

Ranskalaiset on aika hyviä.

Ranskalaiset perunat? -Kyllä, ranskalaiset.

Mitä ne maksaa? -Normaali on 60 senttiä, iso 75.

Mä taidan ottaa niitä isoja. -Selvä. lsot ranskalaiset.

Nämä saakelin säkit on painavia ja hankalia.

Pyykkiäkö siellä on? -Joo.

Eikö isä tai äiti huolehdi niistä? -Åiti on töissä kaupassa.

Isä on kuollut. Jäi junan alle.

Miten kauas ne pitäisi kantaa? -Vähän alle kilometrin kai.

Mä voin kyllä auttaa. -Ei sinun tarvitse jos et halua.

Sopiihan se.

Minä olen Frank Wheatley. -Mä olen Karl.

Mikä sinun sukunimesi on? -Childers.

Mitä nuo kaikki kirjat ovat?

Siinä on raamattu ja joulukirja. Ja puusepän oppikirja.

Miksi sinä kanniskelet niitä? Eikö sinulla ole kotia?

Mä asuin sairaalassa. -Miksi?

Mä tapoin ihmisiä. Mä en kuulemma ollut terve ja mut laitettiin sinne.

He päästivät sinut pois? Miksi?

Sanoivat, että mä olen kunnossa. -Oletko sinä?

Tuntuu ihan hyvältä.

Tässä minä asun.

Sinä et vaikuta tappajalta. Laitetaan säkit kuistille.

Pidätkö sinä jalkapallosta? -Mä en ole koskaan osannut sitä.

Minä ja Barnettin kaksoset ja pari muuta pelaamme aina koulun pihalla.

Tule mukaan jos haluat pelata. Mekään emme ole hyviä.

Nähdään taas.

Karl? Et voi mennä sinne.

Mitä sinä täällä teet, Karl? -Mä haluan tänne takaisin.

Se ei käy. Sinä olet vapaa. Voit tehdä mitä haluat.

Se vapaus ei oikein sovi mulle.

Sinun pitää vain oppia. Se vie vähän aikaa.

Eikö sinulla ole siellä tuttuja? -Ei ole.

Isäsi kuulemma asuu yhä siellä.

Eikö hän auttaisi sinua yhtään? Anteeksi, nyt en ajatellut loppuun.

Eikö kukaan muu voisi auttaa? -Ei.

Mä en tuntenut siellä monia. En sellaisia jotka auttaisivat.

En tiedä minne he luulevat sinun menevän tai mitä tekevän.

Minun puolestani voisit palata tänne.

Minä yritän vain tehdä työni. Ymmärrätkö?

Tunnen erään veikon jolla on Millbergissä korjauspaja.

Me kävimme kirkossa yhdessä.

Sinä olet hyvä korjaamaan pieniä koneita. Jos minä puhuisin hänelle -

luuletko, että sinä voisit työskennellä hänelle?

Mä osaan korjailla ruohonleikkureita. -Tiedän, olen nähnyt.

Voisitko kokeilla sitä? -Kyllä kai.

En voi luvata, että pääset sinne. Minun pitää kertoa historiasi.

Mä en ole hyvä historiassa. -Tarkoitin sinun menneisyyttäsi.

Sitä miksi olit täällä.

Vien sinut sinne heti aamulla.

Eikö sinulla ole nukkumapaikkaa? -Ei ole.

Täällä et voi nukkua. Jos jotain tapahtuisi, minä olisin vastuussa.

Mä voin kai kävellä siellä täällä aamuun asti. Tai lukea kirjaa.

Karl, haluaisitko muffinsin? -Ei kiitos.

Jerry aikoo siis viedä sinut aamulla jonnekin?