The Majestic

Entä poika, joka soittaa kelloa? -Mikä poika? Kelloa?

Kun kaivos sortuu, poika hälyttää kylän kellolla.

Jos hän olisi sairas? Raudat jaloissa.

Mutta hän juoksee. -Hän voisi nilkuttaa.

Hyvä. Perinteet kunniaan. -Saammeko McDowellin?

Liian vanha. Ja britti. Tämä tapahtuu Tennesseessä.

Unohtakaa sairaus. Sellaista ei haluta katsoa.

Pomo on oikeassa. -Vihaan sairauksia.

Hetkinen! Sain ajatuksen.

Jos päähenkilöllä olisi... Mikä sen nimi oli?

Floyd. -Huono. Muuttakaa se.

Jos sillä olisi koira. Pojan uskollinen kumppani.

Seuraa omistajaansa kaivokseen päivin ja öin.

Kaivos sortuu, vain koira selviää. -Koirat ovat yleensä pienempiä.

Se juoksee ylös soittamaan kelloa. -Hemmetti, se on kaunista.

Tuli kylmiä väreitä.

Koiria rakastetaan. Lassiet tuottivat hyvin.

Pojalla ei ole sairautta vaan koira?

Unohtakaa poika. Sitä ei ole. Vain koira.

Loistavaa. Juuri sitä leffa tarvitsee.

Kysytään kirjoittajalta. Mitä arvelet, Pete?

Vau...

Tuo on...

Mahtavaa.

Hollywood ei ole sellainen kuin postikorteissa.

Kaikki ei ole pelkkää loistoa.

Minä tiedän, koska asun täällä.

Tämä on kotini.

MAIN TITLE

Välillä tuntuu, että jokainen on jostain muualta. Miksi?

Elokuvat. Kaikki rakastavat elokuvia.

Se tekee Hollywoodista jokaisen kaupungin-

ja he saapuvat bussilasteittain.

Seuraava näytös alkaa pian!

Useimmille Graumanin Kiinalainen teatteri on maailman upein paikka.

Minulle se on vielä enemmän.

Siellä esitetään ensimmäinen kirjoittamani elokuva. Ei tuo.

Olisikin ollut...

Olen illan B-näytös. Saharan hiekkapiraatit.

Ei hullumpi elokuva, vaikka itse sanonkin.

Jostain on aloitettava.

Upeaa nähdä nimensä julisteessa!

Neljä vuotta sitten, Hollywoodin synkkänä hetkenä-

10 käsikirjoittajaa todisti komitean edessä-

joka tutki kommunismin tunkeutumista Hollywoodiin.

Oletteko olleet kommunistisen puolueen jäsen?

Kommunismi ei liity mitenkään... -Kieltäytymällä vastaamasta-

nämä 10 käsikirjoittajaa uhittelivat kongressille.

Vuosien oikeuskäsittelyn jälkeen on aika julistaa tuomio.

Lähtöpassit vankilaan. Syyte: Kongressin halveksunta.

Uusi tutkinta alkaa syksyllä.

Päämäärä: Kommarit pois Hollywoodista!

Kaipasitko? -Joka hetki.

Tyttöystäväni Sandra Sinclair. Hän on Clevelandista kotoisin.

Hän tuli tänne näyttelijäksi, ja tekee juuri sitä.

Hänen ensimmäinen elokuvansa oli ensimmäinen kirjoittamani.

Ihana Emily. Aavikon kyyhkyni.

Luulitko voivasi lentää pois?

Kädet irti! -Roland!

Sinä? Luulin kuolleeksi. -Luulit väärin.

Päästä hänet!

Sinnikkyytesi on väsyttävää. -Kuulemma.

Roland, varo!

Nyt varmistan, että kuolet.

Maista terästäni, koira.

Olimme nuoria, rakastuneita ja elokuva-alalla.

Elämä hymyili.

Louise? Mikä hätänä?

Kaikki saivat vapaapäivän, kun asiat järjestetään.

Entä sivuni? Onko ne kirjoitettu puhtaaksi?

Sivusi? -Aikaraja painaa päälle.

Ne miehet veivät sivusi. -Ketkä? Se ei ole valmis.

En saisi puhua sinulle.

He sanovat, että osallistuit kokouksiin yliopistossa.

Ketkä he? -Kongressi, FBI... Ei sen väliä.

He tietävät keitä he ovat. Vastaa kysymykseen.

Kokouksiin... Miten voisin muistaa? Siitä on niin kauan.

Opiskelin sotilasstipendillä sodan jälkeen.

Leipää, ei luoteja-kerho.

He olivat kommunisteja? -Ilmeisesti.

Entä sitten? En tajunnut puoliakaan siitä, mitä he sanoivat.

Miksi osallistuit, Peter? -Erään tytön takia.

Tuit kommunisteja tytön takia?

Jouduin myös runoiltoihin. Se ei tee minusta Carl Sandburgia.

Älä nyt, Leo. Minähän olen epäpoliittinen.

Republikaanit, demokraatit ja kommunistit näyttävät samoilta.

Studion lakimiehenä neuvon sinua varomaan, mitä sanot.

Leo, olet agenttini. Keksi jotain. -En keksi mitään.

Ajoitus on surkea. Sopimusneuvottelu on kesken.

Studio jäädytti neuvottelut tänä aamuna.

Jouduin mustalle listalle? -Sellaista ei ole.

Aivan. Studio ei vain halua palkata sinua.

Ei tällaisessa tilanteessa.

Mutta en voi lähteä. Kuvaukset alkavat pian.

Maasta olet tullut on vedetty pois tuotantolistalta.

Uskomatonta. -Anteeksi, Peter.

Joudunko minä todistamaan? -Jos he päästävät.

Ainakin minun pitää saada puolustaa itseäni.

Studio puhuu puolestasi. Muuta en voi luvata.

En takaa mitään.

Aiotko todistaa? -Onko vaihtoehtoa?

He haluavat kuulla nimiä. Sinun pitää antaa niitä.

Olen kirjoittaja. Keksin, jos on pakko.

Puhumme urastani, elämästäni. Jeesus, annan mitä he haluavat.

Otetaan ryyppy.

Vapaiden ja urheiden maalle.

Pete? Alkaako jo riittää?

Kerrohan, Jerry...

Oletko J. Edgar Hooverin tuttuja? -En tuntisi, vaikka tulisi mekossa.

Harmin paikka. Hän väittää minua kommunistiksi.

Juuri tällä hetkellä joku harmaa n mies harmaassa puvussa-

lukee käsikirjoitustani, tarkistaa sitä rivi riviltä-

ja etsii myrkyllistä marxilaista propagandaa.

Toivottavasti tarkistaa samalla oikeinkirjoituksen.

Puhut sekavia. -Maasta olet tullut. Elokuvani!

Se olisi voinut olla hyvä. Jopa koiran kanssa.

Minun Vihan hedelmäni , mahdollisuuteni tehdä hyvää.

Tehdä jotain! -Mistä se kertoo?

Tuskasta, arvokkuudesta... Ihmisyydestä.

Totuudesta.

Se oli mahdollisuuteni päästä A-listalle.

Mene kotiin.

Jos soitan sille tyttöystävällesi? -Et voi. Hän jätti minut.

Älä minua sure. Annan jotain ekstraa...

...koska uskalsit puhua minulle. -Et kai aio ajaa?

En jaksa nalkutusta. Minä jätän sinut, Jerry.

Minä lähden ja vien apinan mennessäni.

Minäpä keksin jotain.

Mitä jos ajamme pois, kunnes aurinko nousee tai bensa loppuu?

Voimme muuttaa nimemme-

aloittaa uuden elämän, emmekä palaa koskaan.

Miten on? Oletko tosissasi?

Minä höpisen apinalle.

YKSI KAISTA! AJA VAROVASTI!

Luoja...

Ei hätää...

Paskat!

Selvä...

Irtoa!

Mitä ihmettä?

Mitä pirua sinulle tapahtui? -En ole ihan varma.

Pääsetkö istumaan? -Yritetään.

Rauhassa...

Ehkä ei pitäisi seistä. Haluatko yrittää?

Mitä pirua?

Kylä on tuollapäin. Haluatko kävellä?

Varmasti? Rauhassa nyt. Kävele hitaasti.

Käytä tätä. Se on puhdas. -Kiitos.

Vaikutat jotenkin tutulta.

Tunnemmeko me?

En tiedä...

On niin hiljaista. -On aamu.

Väki vasta heräilee. Silti on aika hiljaista.

Ernie Colen paikka. Apteekkari ja pormestari.

Menetti kaksi poikaansa sodassa. Anziossa ja Bastognessa.

Olivat kunnon poikia. -Niin monta.

Kaiken kaikkiaan tämä kylä antoi 62 poikaansa sodalle.

17 yksin Normandiassa. Saimme kirjeen Rooseveltilta.

Ja valtiolta sotamuistomerkin.

Se on kaupungintalon kellarissa. Eivät tohdi pystyttää sitä.

Ruokalan Mabel menetti miehensä Maxin Okinawalla.

Poika?

Se nainen tekee kananmunasta ihmeitä.

Onko nälkä? -Kyllä.

Tohtori Stanton käy siellä aamupalalla.

Syödään odotellessa.

Huomenta, Mabel.

Jestas! -Onko tohtori käynyt jo?

Tulee pian. Onnettomuus?

Löysin rannalta. Makasi siellä kuin taimen.

Kuka hän on?

Mietimme sitä yhä, mutta ruoka maistuisi.

Onko kananmunat jo tilattu? -Harry, sopiiko?

Siitä vain, voin odottaa.

Yritätkö tehdä ennätystä?

Tämä on hyvää. -Ehditkö muka maistaa?

Oletko käynyt täällä ennen? -Muistaisin nämä munat.

Näytät jotenkin... -Tutulta? Sanoin samaa.

Terve, Stan. Mabel, onko leivonnainen valmis?

Tohtori, joku kaipaa huomiotasi.

Terve, poika. Miten tuo tapahtui?

Ei aavistustakaan.

Tulehan mukaani. Vilkaisen sinua tarkemmin.

Minun piikkiini? -Tottakai.

Ruoka oli loistavaa. Kiitos. -Ei kestä.

Tulkaa uudestaan.

Seuraa sormeani. Vain silmilläsi.

Muriel, soita sheriffille ja pyydä hänet tänne.

Mitä arvelet?

Että hän näyttää... -Tutulta?

Moni on sanonut samaa. -Kuten Mabel ja minä.

Outoa, eikö olekin? -Miten muuten voin?

Sait melkoisen tällin päähän, ei epäilystäkään.

Mutta jäät kyllä henkiin.

Laita paitasi päälle.

Tai sittenkin...

Ota minulta yksi. Se on iso mutta puhdas.

Ystävällistä. Kiitos.

Hän on hyvin kaunis. -Tyttäreni Adele.

Minun silmäteräni. Hän hurmaa jokaisen.