Snowfall

Sain aamulla puhelun, jonka luulin takaavan perheeni toimeentulon.

Nyt koko perheeni voi olla poissa.

Helvetti.

- Franklin? - Meitä ammuttiin.

Louie!

Matalaksi!

Jerome?

Mitä kassissa on?

- Anna meidän katsoa. - Käskin avaamaan sen.

Painukaa helvettiin.

- Seuraatko ystäviäsi? - En ole rivimies.

Juokse.

Thomas. Mikä yllätys.

- Voit tehdä tämän. - Vaikka voisin, olen kallis.

Kaipaan leikkauksen tuomaa huumaa.

Jonkun näkemistä vereslihalla.

- Kuka tekisi tällaista? - Joku läheinen tiesi, missä olimme.

- Onko Peaches Franklinin kanssa? - Kipeänä.

- En voi olla tekemättä mitään. - Teette niin. Franklin on selviytyjä.

Jätä rahat tänne.

Mitä helvettiä?

Oso, herää nyt! Täällä on tiikeri!

Helvetti!

Kaikista LA:n taloista-

- valitsemme sen, jossa on hullu tiikeri pihallaan!

Säästä voimiasi.

Miksi? Haluatko painia tiikerin kanssa?

En ymmärrä espanjaa.

- Se näyttää vanhalta. - Ai.

En halua kuolla tänne. Entä sinä?

Haluamani ei liity kuolemiseen.

Louie taas.

Apua!

Täällä on tiikeri!

Kukaan ei tule.

Ja vaikka sinut kuultaisiin-

olemme barriossa.

Ketään ei kiinnosta.

Mitä helvettiä teet?

Näytän, että on munaa.

Hei, miten menee? Mikä nimesi on?

Et usko tätä. Emme yrittäneet ryöstää sinua.

Jäimme autotta. Voitko uskoa? Halusimme vain käyttää puhelinta.

Hei, Gerty.

Minulla on sinulle herkkuja.

Tule tänne. Lähemmäs.

Kuule. Minulla on helvetin paljon rahaa.

Minulla on paljon rahaa. Voin hakea sitä.

- Avaa vain portti. - Olenpa onnekas.

Luulin napanneeni varkaan, mutta sainkin leprekaunin.

Ehkä olet maagisen herkullinen.

Kohta se selviää.

Avaa se portti!

Voi paska.

Haluat kai, että tulen sinne, jotta voit syöksyä kimppuuni.

Helvetti. Voi luoja.

Helvetti.

Oso...

- Paska. - Voi luoja!

Luoja! Lopeta!

Avaimet.

- Minä nostan. Mene alta. - Mitä?

Minä nostan. Mene alta.

- Minä nostan. Mene sinä alta. - En mahdu.

- Hyvä päivä pullukoille. - Älä nyt.

- Yy, kaa, koo! - Helvetti.

Menoksi!

- Väliseinä on jumissa. - Voi paska. Okei.

Voi luoja.

Vauhtia nyt!

Adios, kusipää.

Häivytään täältä.

Hitto.

Kukaan ei usko tätä.

Meidän pitää häipyä täältä.

Pöllitään auto.

- Mennään tänne päin. - Varo.

Voi helvetti.

Voi luoja.

Tule. Mennään.

Voi helvetti.

- Teddy? - Ei.

- Selvisiköhän hän? - Hänellä on henkiä kuin kissalla.

- Häh? - Elää meitä kaikkia pidempään.

Mene.

- Ulos autosta... - Jumaliste.

Pudota se ase.

Vai hankala tyyppi?

- Missä rahamme ovat? - Meidät ryöstettiin.

En usko sinua.

Okei. Hitto.

Jumalauta. Hitto.

Autoon siitä.

Lukitse ovet, kun olet valmis. Äläkä jätä sotkua siivottavaksi.

Odottamaton juttu.

Clever. Hanskat.

Katsotaanpa.

Missä rahat ovat?

Mitkä rahat?

Pitääkö kääntää tuo sinulle?

Kerroin, että meidät ryöstettiin.

Tästä tulee pitkä yö.

Vai mitä, paskiainen?

Ei.

- Näpit irti. Älä tartu käteen. - Turpa kiinni. Istu!

- Näytänkö koiralta? - Näpit irti!

- Istu alas! - Ota poskeen!

- Ota tämä poskeen. - Pane se pois!

- Tämä piti hoitaa rauhallisesti. - Hehän ovat elossa.

Renny sanoi, että Peaches on yhä kateissa.

- Onko se totta? - Liittyykö Peaches tähän?

Miksi tuhlaatte aikaa meihin? Voisimme etsiä Franklinia.

Ette mene minnekään.

Jos pettäisimme, tekisimmekö sen niin?

- Totta. - He eivät kadonneet kuten Peaches.

He saattoivat kadottaa Peachesin.

Tiedän pari tapaa selvittää se.

- Jos osoittelet sillä... - Voitteko lopettaa?

Keskittykää etsimään poikani.

Hän on oikeassa. Meitä ammutaan jo. Ei tarvitse ampua toisiamme.

Menen Leonin kanssa katsomaan Bell Gardensista.

Pysykää yhdessä. Lähetä haku joka tunti.

Minne piilotit ne?

Luovutatko jo? Aloittelen vasta.

- Toin ruokaa. - Vihdoinkin.

Toitteko minullekin?

Kuka on Durangosta? Vaimosiko?

- Me kumpikin. - Niin minäkin.

- Mistä? - Canatlánista.

Olemme melkein serkuksia.

Poimin siellä omenoita.

Olemme siis perhettä.

Minäpä vapautan sinut.

Säilöit kai jalapenoja Ticha-tädin kanssa.

Vai mitä, kusipää?

Julisteet ovat toisen tytön.

Kun tulen takaisin, jompikumpi teistä puhuu.

Typerä paskiainen.

En ymmärtänyt tuota, mutta se ei tainnut toimia.

- Kerro heille. - Ei.

Jos kerromme, kuolemme.

Kuolemmeko enemmän?

Minulla on ultraääni huomenna.

Oletteko valinneet nimen?

Ei. Aloimme vasta puhua siitä.

Kuule.

- Kun hän tulee takaisin, pitää... - Valmista.

Kertokaa minulle tarina.

Eikö? Luulin kuulleeni teidän puhuvan.

Joo. Minä kerron.

Mutta sinun on luvattava, että päästät meidät kotiin.

Toki.

Siellä, mistä löysitte meidät.

Talossa.

Emme tiedä numeroa, joten pitää näyttää se.

Hyvä on, voit mennä. Mutta hän jää vakuudeksi.

Onko selvä?

Okei.

- Eikö kätesi väsy? - Ei.

Hän on niitä tyyppejä, joilla on vahva toinen käsi.

- Yritätkö tapattaa meidät? - Paskat hänestä.

Teit rohkean vedon tänään.

Pillitys rikospaikalla.

Pääset kai sillä ylinopeussakoistakin.

Enemmästäkin.

Äitini oli huijari.

Hän vei minua keikoille ympäri maata ja maailmaa.

- Välillä sain osallistua. - Oikeastiko?

Ei se niin kamalaa ollut.

Sain matkustaa paljon.

Piileskelin pari vuotta Pariisissa.

Puhun sujuvasti ranskaa.

Väärennän asiakirjoja englanniksi ja ranskaksi.

Luulin, että olet tavallinen asianajaja.

Nyt olen.

Entä äitisi?

Kuka tietää?

Tulsa, Boise, Chicago?

Miten se mahtaa toimia?

- Tyttären ottaminen siihen elämään. - Kerron, mitä omani teki.

Vei Del Marin markkinoille isäni kuoltua.

Emme käyneet laitteissa. Hän vain opetti huijaamaan tivolilaisia.

Kaikki porsaanreiät. Renkaanheitto.

Pallonheittopeli.

Meillä oli hauskaa ensi kertaa hautajaisten jälkeen.

Emme halunneet luopua siitä tunteesta.

Joten emme tehneet niin.

Aluksi se oli hauskaa.

Sitten ei niinkään.

Yritin parantaa itseni menneisyydestä ennen kuin se nielaisi minut.

Ehkä yritin vain paeta sitä.

Mutta tässä sitä ollaan.

Taas alussa.

Käteni vapisee.

Odottakaa. Tuolla.

Talo oikealla.

Mene ratin taakse. Pidä se käynnissä.

Jos yrität mitään, ammun.

- Rahat ovat autotallissa. - Hae ne sitten.

Mitä helvettiä tämä on?