Οι πρώτες 200 γραμμές.
Tänään se tapahtuu.
-Me kolme noitaa olemme liekeissä. -Miksi yritämme ilman neljättä?
Taas se alkaa.
-Siitä on kaksi vuotta. -Ehkemme tarvitse neljättä.
Neljä tarvitaan.
Jokainen sirppi vastaa elementtiä. Pohjoinen, etelä, itä, länsi.
-Haluan pysäyttää ajan. -Se ei onnistuisi neljälläkään.
-Odota nyt, sytytät sen palamaan. -Tämä palaa jo.
-Tämä on ihana. -Älä sammuta sitä.
-Pitää aloittaa rituaali. -Sulka.
Varo vähän, Frankie. Sytytät aina jotain palamaan.
-Enkä. -Ovatko noidat valmiina?
Kun yö näkee valosi ja meret tuntevat vetosi
Haluan kasvaa kanssasi uudesta täyteen
Kutsun pohjoisen henkiä
Maan ja ruumiin henkeä, maaperän henkeä
Ollos siunattu
Kutsun idän henkiä, ilman henkiä
Uusien alkujen henkeä, ilmavirran henkeä
Ollos siunattu
Kutsun etelän henkiä, tulen ja tahdon henkeä, lämmön henkeä
Ollos siunattu
Tabby, sovitaanko, ettet kutsunut etelän henkiä ja hoidat lännen henget?
Typerää, hoidin jo omani.
Jonkun on pakko. Se ei toimi muuten.
Jos totta puhutaan,
lännen henget sotkevat vain kaiken, joten jätetäänkö ne pois?
-Asiaa. -Aloitamme joka tapauksessa idästä.
Itä, etelä, länsi...
Meistä on vain perustaikoihin. Meiltä puuttuu neljäs.
Monestiko olemme yrittäneet telepatiaa?
Voi luoja!
Se on sinulle oikea pakkomielle!
Lue kirjasta.
"Kaikki valmiiksi tiivistyy, kun neljä kulmaa yhdistyy"
Odota!
Jumaliste!
-Sinun biisisi. Antaa palaa. -Kyllä!
Hitto. Osaathan sinä sanat.
Sori.
Voi ei.
Ei se mitään, itke vain.
Päästä kaikki ulos.
Kulta...
Ymmärrän, tämä on...
Tämä on outoa, vai mitä?
Mitä tunteiden vuoristorataa. Saat luvan korjata meikkini perillä.
-Hyvä on. -Selvä.
Isommalle.
-Entä kulmakarvani? -Hyvältä näyttää.
Selvä.
No niin.
-Näytät kauniilta. -Voi jestas.
Niin näytät.
Totta, niin näytän.
-Oletko valmis? -Jännittää.
-Niinpä. -Hittolainen.
No niin, antaa palaa. Selvä.
Tervehdys.
-Hei. -Hei.
-Pääsit ehjänä perille. -Niin... Jestas.
Oikein kaksin kappalein. Hei, Lily.
Tulit vihdoinkin käymään.
On mukava nähdä sinua taas.
Viimeksi olimme teillä, nyt minulla on kotikenttäetu.
Se on urheilumetafora.
-Siis vertaus. -Tajusin kyllä.
-Tajusin. -Iskävitsi. Syyllinen.
-Siisti kamera. -Kiitos.
-Eikö olekin? -Otetaan kuva.
-Ikuistetaan tämä hetki. -Hyvä ajatus.
Saanko minä...?
-Tämä ei ole mikään selfiekamera. -Miten...? Huh, analoginen.
Tykkään. Vanhaa koulukuntaa.
Valmista?
No niin, mennään sisälle, pojat haluavat tavata sinut.
He kävivät jopa pesulla.
-Tämä on Isaiah. -Hei.
-Jacob. -Moi.
Ja Abe.
Hei.
-Mitä hittoa? -Anna Lilylle hyvä paikka. Siirry siitä.
-Väistä nyt, Isaiah! -Lopettakaa nyt!
Rauhoittukaa.
Eräs pikkulintu kertoi, että pidät mintusta.
-Kiitos. -Eikö niin, pikkulintu?
Kaunis pikkulintuni.
Ällöä, iskä.
-Hei. -Hei.
Kiva huone.
-Onko kaikki hyvin? -Joo.
Odotatko innolla koulua? Saat uusia ystäviä.
Onko minulla siis vanhojakin?
Koopäitä on kaikkialla, sama minne menee.
Äiti, tuo ei ollut nätisti sanottu.
-Sori. -Sano kakkapäitä.
Kakkapäitä? Tarkoitin kusipäitä.
Kunhan muistat, mitä olen aina sanonut.
Erilaisuutesi on voimasi.
-Minä lähden purkamaan laukkuja. -Selvä.
-Olet rakas. -Olet rakas.
Hei, kiitos, että otat niin hienosti...
-Äiti. -...tämän kaiken.
-Tämä tuli varmasti äkkiä. -En moiti sinua.
En vain ole aikoihin löytänyt sielunkumppania.
Tuntuu vain tosi hyvältä, kun on joku, jonka...
Ymmärrän.
-No niin, yritä levätä. -Selvä.
-Olet rakas. -Samoin. Olet rakas.
Mitä mies?
-Siistit popot. -Kiitti.
-Mukavaa ekaa koulupäivää. -Kiitti.
Tiedän miksi häkkilintu laulaa, voi minua
Kun sen siipi on mustelmilla ja rintaa särkee
Kun se hakkaa kaltereitaan ja janoaa vapauteen
Se on rukous, joka kumpuaa sen sydämen ytimestä
Se on pyyntö, jonka se ylös taivaisiin sinkauttaa
Tiedän miksi häkkilintu laulaa!
Tällä viikolla luemme luvut yhdestä neljään -
Maya Angeloun upeasta omaelämäkerrasta, jonka nimi juontaa...
Jessus, näettekö tuon?
-Timmy! -Anteeksi.
-Mitä nyt? -Hei...
Hei. Taisit tiputtaa jotain.
Jessus sentään.
-Ällöä. -Rauhoittukaa nyt siellä takana.
-Jacob! -Verta on kuin rikospaikalla.
Hei, jo riittää. Rauhoittukaa nyt.
Huhuu?
Hän taitaa olla täällä.
Huhuu?
Sitä sattuu kaikille. Timmy on nuija.
Älä itke hänen takiaan. Et ole ainoa. Hän on itkettänyt meitä kaikkia.
Ja noin hulppeaa vuotoa kannattaa juhlia.
-Älä nyt, Frankie. -Mitä? Kunhan sanoin.
Punainen on elämän väri.
Saat sortsini. Hikoilin hiukan liksatunnilla, mutta ne ovat sopivat.
Selvä. Livautan ne sitten oven alta.
Kiitos.
-Voit istua pöydässämme. -Pöytäämme ei muutenkaan ole tunkua.
Kiitti teille.
-Voi taivas, katsoiko hän sinua? -Ptruu, tyttö.
Frankie rakastui Jacobiin jo viitosluokalla.
-Enkä, enkä! -Jacob on tavallaan veljeni.
-Tavallaan mikä? -Velipuoleni.
Tai tuleva velipuoleni.
Sori, hirveät krampit.
-Tuttua. -Samoin.
Ei minulle, mutta olen pahoillani.
Mitä?
Hengaillaanko yhdessä koulun jälkeen tällä viikolla?
Aivan niin!
Hyvä on.
Äiti?
Huhuu?
MIEHESTÄ MITTAA: Adam Harrison ruotii miehisyyden kriisiä
PYHÄ MASKULIINI
Ulos!
Voi taivas.
-Haluatko hörpyn? -Mikäs siinä.
-Äiti! -Tiedät, etten voi hillitä itseäni.
Tosi hyvä.
Näytähän muuvejasi.
Jestas.
Miten suloista.
Hei?
Mitä siinä on?
Kävin läpi papereita uutta kouluasi varten,
mutta laitan aina kaiken tärkeän kenkälaatikkoon eli hukkaan.
Adam lupasi auttaa, joten vien nämä toimistolle.
Varoitin, ettei kannata odottaa liikoja.
Kiitos, että pesit farkkuni.
Mitkä farkut?
-Ne, jotka sotkin tänään vereen. -En pessyt niitä.
Ehkä se oli Adam.
Kappas. Punakynää pukkaa omasta takaa.
-Timmy! -Tiedätkö, mikä auttaa kramppeihin?
Seksi.
Mieletöntä!
Molemmat heti rehtorin puheille!
-Lily! -Mitä?
Miss Schechner, kelle puhuitte?
-Ettekö juuri kutsunut minua? -En.
Jos kuulet tämän, olet neljäntemme.
Mene vessaan.
-Niin? -Saanko käydä vessassa?
Hyvä on, nopeasti sitten.
Ota tavarasi mukaan.
-Tarvitsetko reppusi? -Ettekö ole kuullut?
Hänellä on menkat.
Sori vaan.
-Siitä rapsahti toinenkin jälki-istunto. -Minkä takia?
Minähän sanoin, että hän on neljäs!
Jo vain, jo vain!
Nyt alkaa tapahtua, jumaliste!
En voi uskoa tätä!
Mitä hittoa?
Lähetimme sinulle viestin telepaattisesti.
Kommunikoimme telepaattisesti.
Pikkujuttu. Vielä mitä, tosi iso juttu, koska nyt alkaa tapahtua ja kunnolla.
No comments yet. Be the first to leave one.