A Private Life (Vie privée)

Helkkari.

Huhuu! Anteeksi.

Anteeksi!

Minulla on potilas. En kuule mitään. Olen jo sanonut...

Se oli alakerran naapuri. Kauhea rabat-joie.

Tämä on Paula Cohen-Solalin vastaaja.

Jättäkää viesti. Kiitos.

Tohtori Steiner tässä.

Olet jättänyt väliin jo kolme tapaamista.

Ymmärtänet, että alan huolestua.

Laskutan silti kaikista kerroista.

Rabat-joie. Slangi-ilmaisu.

Haahka, ämmä, harppu, hapannaama.

Kusipää.

Mitä sinä täällä? - Hei.

Ei meillä ole tänään tapaamista. - Tiedän, mutta asiani on tärkeä.

Hyvä on. Tule sisään.

Kiitos.

Käy makuulle.

Vai etkö halua?

Käy se näinkin.

Siitä on kahdeksan vuotta, kun tulin vastaanotollesi ensi kertaa.

Halusin... - Lopettaa tupakoinnin.

Niin. Se oli verukkeeni aloittaa psykoanalyysi.

En kuitenkaan ole päässyt tupakasta eroon.

Kävin maanantaina hypnotisoijalla.

Etkö kävisi makuulle? Se helpottaisi assosiointia.

Kuuntele, tohtori.

Minä kuuntelen.

François suositteli hypnotisoijaa. Vaimoni ystävä. - Tiedän.

Hän kannattaa vaihtoehtohoitoja.

Neiti Grangé ottaa vastaan Aubervilliersissä.

Hän auttoi François'n irti tupakasta.

Ensin se nainen lässytti hetken.

"Yrittäkää rentoutua."

"Mitä näette?"

Sanoin, että vanhempani alasti.

Oli miten oli. En ollut siellä kuin 20 minuuttia.

Maksoin lystistä 50 euroa. Lähdin hämmentyneenä.

Yhtäkkiä kadulla heitin tupakka-askin roskiin.

Sitten jatkoin matkaa.

Käännyin takaisin ja katsoin savukkeita.

Ja ihan yhtäkkiä heitin sytkärinkin pois.

En ole polttanut nyt neljään päivään.

Melkein viikkoon. Ihan hullua.

Anteeksi. Tämän piti olla äänettömällä.

Kerro vain.

Tunnen vapautuneeni jostakin.

Vapautuneeni tupakasta, tietysti.

Ja vapautuneeni sinusta. Siltä tuntuu.

En halua enää tulla vastaanotollesi.

Vai niin. Selvä sitten.

Voimme sopia viimeisen tapaamisen.

Tai voin ohjata sinut... - Tämä oli tässä.

Vaimo teki laskelmia. Kävin täällä kahdeksan vuotta viikoittain.

Se teki yhteensä 32 000 euroa. Ja tupakkaan meni 8 000 euroa.

Tämä oli tässä.

Hyvästi.

Hei. Olen Valérie, Paulan tytär. Näin, että olette yrittänyt soittaa.

Minulla on surullisia uutisia.

Äiti on kuollut.

Haluaisin kutsua teidät mukaan, -

kun hiljennymme huomenna ruumiin ääreen.

Kiitos.

YKSITYINEN ELÄMÄ

Kiitos, kun tulitte. Käsken opiskelijat pois äidin huoneesta.

Anteeksi. Tiedättekö, mitä kävi? - En. Kuolema oli äkillinen.

Älkää. Herätätte dibbukit.

Mitkä? - Dibbukit, pahat henget.

Niin tietysti.

Päivää. Olen Paulan opettajakollega. - Kiitos, kun tulitte.

Kokoonnutaan tuolla. Peremmälle.

Aron, tuletko sinäkin?

Tule, Aron.

Hän pyörtyi. - Kylkiasentoon. Jalat tyynylle.

Tuokaa vettä. - Ei! Minä olen lääkäri.

Missä kylpyhuone on? - Tuolla.

Tulkaa apuun. - Mikä hätänä, isä?

Nouse istumaan. Hengitä.

Tässä. - Kiitos kovasti.

Kyllä tämä tästä. Kiitoksia vain.

Kuka te olettekaan?

Lilian Steiner. Hoidin vaimoanne yhdeksän vuotta.

Otan osaa. - Ulos täältä.

Olen pahoillani. - Ulos! Kuka päästi sinut sisään?

Tämä on minun kotini! Kuinka kehtaat?

Heittäkää hänet ulos!

Aviomiehen aggressiivinen reaktio yllätti.

Kanavoi syyllisyydentunteen terapeuttiin.

Selvästi käsittelemättömiä...

Kanavoi syyllisyydentunteen...

Helkkari.

Voitte istua tähän. Pärjäättekö?

Istukaa te vain. Kaikki hyvin.

Älä soita ovikelloa, ettei Joseph herää. Ilmoita etukäteen.

Heräsikö hän? - Ei, mutta olisi voinut.

Purnaatko hypoteettisesta asiasta, jota ei edes tapahtunut?

Tiedätkö, miksi sitä sanotaan? - Älä kerro.

25 eurolla saa viisi.

Tilaa minulle 50. Ei, vaan sata.

Maksatko 500 euroa minidisc-levyistä? Kokeilisit jotain modernimpaa.

Tykkään pitää niitä kädessä.

Levyt voivat kadota tai vaurioitua. - Juuri siksi ne ovat kallisarvoisia.

Älä jaksa.

500 euroa. Hitto vie.

Se on työvälineeni. Mitä oma läppärisi maksoi?

Tulet käymään vain kun tarvitset jotain.

Siinä.

Oletko sinä kipeä? - Olen. Tai en oikeastaan.

Onko käsidesiä? - Tuossa.

Osta itsellesikin jotain kivaa.

Tulisit joskus, kun poika on hereillä.

Vauvathan nukkuvat koko ajan.

Tilausvahvistus tuli.

No nyt näet Josephin. - Täytyy lähteä. Minulla on menoa.

Etkö ehdi jäädä puoleksi minuutiksi?

Tule nyt.

Mikä hätänä, pikkumies? Onko nälkä?

Ihan rauhassa. Ei vielä ole ruoka-aika. Pikku ahmatti.

Pitää mennä, kulta.

Olen kipeä. Pöpöjen peitossa.

En halua tartuttaa.

Hei sitten.

Pitkästä aikaa! - Onko hän paikalla?

Mene vain sisään. - Kiitos.

Lilian? Onko jokin hätänä?

Häiritsenkö? - Et ollenkaan.

Oletko kunnossa? - En. Minulla on...

En tiedä. Jokin on vialla.

Voisitko vilkaista? - Toki.

Istu alas. Milloin silmäsi on tutkittu? - Viimeksi kun olin täällä.

Otsa siihen.

Oletko nähnyt Josephia? - Tulin juuri sieltä. Hän nukkui.

Unelias vauva.

Minusta hän on paljon hereillä ikäisekseen.

Hän on kaksikuinen. - Menisi kolmekuisesta.

Julien on kovin nuori.

Isäksi. Vai mitä? - Nuoriko?

Olit saman ikäinen. - Nimenomaan.

Paina otsa kiinni.

Voi kultaseni, kylläpä se vuotaa.

"Kultaseni", niinkö?

En ole ikinä nähnyt sinun itkevän.

Tiedän. - Se sopii sinulle.

En minä itke. Silmät vain vuotavat.

Näkyikö mitään? - Kaikki on kunnossa.

Määräätkö silmätippoja tai plaseboa?

Ehkä kostuttavia keinokyyneleitä.

Pitää vain odottaa, että tuo menee ohi.

En voi odottaa. Minulla on töitä.

Onko jotain sattunut? - Ei mitään ihmeellistä.

Halusit siis vain nähdä minut.

En todellakaan.

Voit pyytää syömään tekstarilla. Se on helpompaa.

En ajattele sinua ikinä. En oikeasti ikinä.

Tänään Julienin kanssa kinatessani mietin, -

että lapsiparka peri isänsä luonteen.

Helvetti tätä.

Anteeksi.

Päivää. Olen Valérie. Paula Cohen-Solalin tytär.

Tunnistin sinut. - Minulla on asiaa.

Nyt en ehdi. Potilas on tulossa.

Ehkä toiste... - Voin odottaa kahvilassa.

Tule nyt sitten.

No, miten voin auttaa?

Etkö tiedä, miten äiti tappoi itsensä?

En tiennyt, että hän teki...

Näit hänet viikkoa aiemmin hyvävointisena.

Etkö ihmetellyt ollenkaan?

Kaikkihan me kuolemme...

Eikö tieto itsemurhasta tunnu missään?

Kyllä se tuntuu.

Anteeksi. En halunnut itkettää.

Ei... Tämä ei johdu sinusta.

Hän otti kerralla kaikki määräämäsi lääkkeet.

Ymmärrän.

Olenko sinusta vastuussa äitisi kuolemasta?

Isä on sitä mieltä. - Kysyn sinulta, en isältäsi.

Äidillä oli resepti kädessä.

Katso, mitä hän kirjoitti taakse. Ennen kuolemaansa.

En saa selvää. Käsiala on sekavaa.

Uskon, että se on viesti. - Vai viesti. Kenelle?

Lue se. Lue ääneen.

En voi. Potilas tulee.

Pidä tämä. Palautat myöhemmin.

Avaan oven.

Mahdatko ymmärtää, Valérie, -

etten voi paljastaa, mitä Paula kertoi.

Olen lääkärinä vaitiolovelvollinen.

Minun on pakko saada ymmärtää.

Miten äiti saattoi? Ja juuri nyt.

Nyt, kun minä olen... - Mitä sinä olet?

Niin, tietenkin.

Miten hautajaiset menivät? - Emme tiedä, milloin ne pidetään.

Mutta juutalainen perinne... - Hänelle tehdään ruumiinavaus.

Tutkinnan pitää valmistua. - Tutkinnanko?

Laki vaatii niin itsemurhan yhteydessä. Se vie aikaa.

Auto oli parkissa tien laidassa...

Auto oli parkissa. Olin 10- tai 11-vuotias.

Meillä oli valkoinen tila-auto ja siinä kullanväriset koristelistat.