Wish (望み)

TOIVE

Olipa kerran nuori mies,

jonka mielestä mikään ei ollut tärkeämpää kuin toive.

Muttei tietenkään mikä tahansa toive.

Vaan sellainen, joka tulee sydämestä.

Sellainen, joka määrittelee ihmistä.

Mutta hän ymmärsi myös, miten mahdotonta -

tuon toiveen toteuttaminen voi olla.

Miten helposti unelmat voivat murskaantua.

Niinpä hän päätti tehdä asialle jotain.

Väsymättä hän opiskeli maailman taikuutta,

ja hänestä tuli mahtava velho,

joka saattoi suojella kaikkia toiveita harmilta tai pahoilta aikeilta,

ja hyville ja arvollisille hän saattoi jopa suoda toiveen.

Velho ei tiennyt, kelpuuttaisiko maailma hänen lahjaansa.

Mutta hän ja hänen uskollinen vaimonsa löysivät täydellisen saaren -

keskeltä Välimerta.

Ja sinne he rakensivat kuningaskunnan vailla vertaansa,

jonne kuka vain, jokainen perhe, mistä he tulivatkaan, oli tervetullut.

Pääseekö tällä veneellä lujempaa?

Ja heidän ilokseen ihmiset tulivat,

asettuivat sinne joka puolelta,

antoivat toiveensa ja arvostuksensa hänen suojelukseensa -

toivoen erittäin aidosti, että jonain päivänä toive toteutuisi.

Ja kaikki ovat sitä mieltä,

ettei kukaan ansaitse sitä enemmän...

kuin minun isoisäni.

Mitä rakastavin -

ja komein -

mies, joka täyttää tänään 100 vuotta.

Nytkö riittää?

Lopetitko puhumisen?

Valentino ei ikinä lakkaa puhumasta.

Kunpa vain ymmärtäisimme sinua.

Kuningas julisti toiveseremonian tälle päivälle!

Nyt se koittaa!

Ei voi olla sattumaa, että kuningas pitää toiveseremonian -

syntymäpäivänäsi.

Puh, puh, puh ja koputus puulle.

Tänään on sinun iltasi, saba.

Minä tunnen sen.

Asha, leivotaan kakku.

Ei.

Mutta minä rakastan kakkua.

Tarkoitan, etten voi.

Toimin oppaana ja sitten...

Minä autan. Autan Dahliaa.

Niin. Joten...

-Miksi sanoit sen noin? -Ai miten?

Mihin olet ryhtymässä?

Miten niin ryhtymässä johonkin?

Minä tunnen nuo taukosi.

Alan kypsyä.

Taukoni muuttuvat.

Asha!

En voi puhua tai myöhästyn.

Nähdään toiveseremoniassa.

En jätä sitä väliin.

Minulla on hyvä tunne tästä!

Olen täällä!

Olen täällä. Olen täällä.

Hetki vain.

Antakaa, kun hengähdän.

Hola, shalom, salam.

Kaikki valmiina?

Tämä on Rosas Siis mua seuratkaa

Täällä suurimmat nähtävyydet odottaa!

Ei paikkaa oo toista näin yllättävää

Unelmat täällä arkeen me yhdistetään

Sä rytmin saat tanssiis

Hiukset voit kasvattaa varpaisiis

Tähtiin lennähtää

On oikee paikka siihen tää

Tää on ihmekaupunki Rosas

Täällä toiveeksi haavees voit muuttaa

Ja niin unohtaa sun huoles

Tää on ihmekaupunki Rosas

Täältä löytää voit aina sä uutta

Ei paina täällä sun murhees

On paikka mun ja sun

Niin toiveikas

Tää kaupunki, Rosas

Ja siis, kuninkaan suuren Magnificon

Hallitsema tämä kaupunki on

Hän salamoi Silmät saa hehkumaan

Ei, ei, minä pilailen.

Velho voimakas vaan

Mut muuten kuin...

Jokainen

Ja pussattavan näköinen!

Voi sentään!

Hän taiallaan

Sun toiveesi voi, puff! Paljastaa

Uu, ja kahdeksantoista Me kun täytetään

Niin kuninkaalle toiveemme Nuo jätetään

Ne hänellä turvassa on hallussaan

Ja kuukausittain yhden Hän myös toteuttaa

Kun aikas sun koittaa

Tai saba Sabinon Se ois ihanaa!

Sattuuko?

Itkettää?

Ei, toivees kun luovutat Kaipaamaan sä et ees jää

Tää on ihmekaupunki Rosas

Täällä toiveeksi haavees voit muuttaa

Ja niin unohtaa sun huoles

Tää on ihmekaupunki Rosas

Täältä löytää voit aina sä uutta Ei paina täällä sun murhees

On paikka mun ja sun

Niin toiveikas

Tää kaupunki, Rosas

Annan toiveeni.

Unohtaako toiveen oikeasti, kun sen on antanut?

Sen unohtaa ilman, että kaduttaa.

Haluan tavata kuninkaan.

Olet onnekas. Tänä iltana on toiveseremonia.

Olette tervetulleita katsomaan.

-Rakastan ruokaa! -Nauttikaa.

Tämä on upeaa!

-Haluan asua täällä. -Samoin.

-En lähde ikinä. -Tämä on herkkua!

Auta minua!

Paras ystäväni ja rationaalisuuden kunniatohtori.

Haastatteluni on tunnin päästä,

ja hermoilen niin, että meinaan haljeta.

Haastattelu. Mikä haastattelu?

Dahlia?

Tarkoitat haastattelua silkkisen suloisen kermavaahtokuninkaan kanssa.

Älä sano sitä noin.

Paras ystäväni, kuninkaan oppilas.

Minusta tulee kuuluisa.

Olen unohtanut, miten puhutaan.

En löydä sanoja.

Roikkuuko suuni? Minusta tuntuu aivan siltä.

Äkkiä, esitä haastattelukysymys.

Okei, Asha, mikä on heikkoutesi?

Heikkouteni?

Hermostuessa minusta tulee irrationaalinen.

Ei, ei.

Välität liiaksi.

Niinkö? Hetkinen. Onko se heikkous?

Siksi vastaus on täydellinen.

Ole hyvä.

Rentoudu vain.

Olet ystäviesi parissa.

Keksejä?

-Keksejä. -Pidän kekseistä.

-Minä ensin. -Varo.

-Pois tieltä! -Jes, jes.

Keksejä.

Anna keksit.

-Pois tieltä! -Hidastakaa.

-Siirry. Okei. -Rakastan keksejä.

-Safi, niissä on sitruunaa. -Voi ei.

Jes.

Elämä on niin epäreilua.

Ota minulta.

Bazeema, mistä sinä tulit?

Hei.

Ota tämäkin. En pysty syömään.

Ai niin. Haastattelusi kuninkaan kanssa.

Hei, katso minua.

Älä huoli. Olemme täällä tukenasi, kun epäonnistut.

Gabo.

Ai, siinä keksit ovat.

Safi aivasti noiden päälle.

Ai, kiitos.

Yök.

Joka tapauksessa.

En syytä sinua siitä, että yrität huijata systeemiä.

Mitä? En yritä huijata missään.

Älä nyt.

Kaikki tietävät pelin.

Kuninkaan oppilaat saavat toiveensa toteutumaan,

ja yleensä myös perheidensä toiveet.

Eivät aina.

Ehkä aina.

Eikö sabasi täytä tänään 100 vuotta ja hän odottaa yhä?

Älä hänestä piittaa.

Puhumattakaan siitä, että täytät pian 18.

Hyvää syntymäpäivää.

Parin kuukauden päästä,

ei tänään.

Ja kun annat toiveesi kuninkaalle,

et kai halua, että sinulle käy kuin Simonille?

Höh, mikä Simonissa on vialla?

En tiedä.

Olet vähän tylsä nykyään.

Ei pahalla.

Onko minusta tullut tylsä?

Niinkö te kaikki ajattelette?

-Atsiih. -Ei, ei tylsä. Vaan...

Rauhallisempi.

Voi, Simon, älä huoli. Olet silti sinä,

ja varmasti toiveesi toteutuu pian.

Toisin kuin vanhan sabasi, joka odottaa yhä...

Kuningatar.

-Ylhäisyys. -Kuningatar Amaya.

Voi hyvänen aika.

Asha, kuningas odottaa sinua.

Nytkö? Olenko myöhässä? Luulin, että...