Outlander

Jamie lienee elossa 20 vuotta Cullodenin jälkeen.

Osa minusta ei halua löytää häntä, koska sitten palaat Bostoniin.

Nämä kai kuuluvat teille.

En uskonut näkeväni niitä enää.

Claire? Se on sairaalasta Bostonista.

- Tohtori Randall tässä. - Varasin leikkausajan.

Selviät siitä, Joe. Kerro miten se meni.

- "Vapaus ja viski kuuluvat yhteen!" - Siteerasin tuota Jamielle.

- Löydämme hänet. - Tästä rouva Graham varoitti minua.

Että hukkaisin elämäni jahtaamalla haamua. On aika lähteä kotiin.

OUTLANDER

VAPAUS JA VISKI

- Ompeleet on tehty. - Valmista. Suljetaan.

Odottakaa. Täällä alla näyttäisi olevan vielä nekroosia. Levittäkää.

- Systolinen putosi 80:een. - Vuoto pitää tyrehdyttää.

Poistamme nekroosin ja sidon vuotavan suonen. Pihdit.

- Paine 70. - Kaksi sekuntia.

Ei ole kahta sekuntia.

Yksi sitten.

Sakset.

Se oli siinä. Pihdit.

Löysin vuotokohdan. Puristin. Sido se.

75 ja nousee.

Sakset.

No niin. Suljetaan.

Kuulkaa lapseni, ja kuulette Paul Reveren keskiyön ratsastuksen.

Longfellow'n kuolematon säehän on tuttu. 18. huhtikuuta 1775...-

"Yksi, jos maalta. Kaksi, jos mereltä."

- ...sankari levittää yksin varoitusta hyökkäyksestä ja pelastaa päivän.

Paitsi että... se on valhetta.

Revere ratsasti, mutta seuranaan William Dawes ja Samuel Prescott

Revere pääsei Lexingtoniin asti, mutta punatakit vangitsivat hänet.

Prescott suoritti tehtävän loppuun.

Mutta hänen nimensä ei jäänyt historiaan. Miksi?

Reverellä oli parempi tiedottaja.

Joululoman jälkeen-

- tutkimme miten fiktiivinen proosa voi muuttaa käsitystä historiasta.

Hyviä lomia.

Neiti Randall, voimmeko vaihtaa pari sanaa?

Reputat kurssin. Tämä ei voi olla sinulle yllätys.

Puhuin muiden opettajiesi kanssa, eikä kyse ole vain historiasta.

- Ehken ole niin fiksu kuin luullaan. - Sitten et olisi Harvardissa.

Isäsi oli enemmän kuin kollega. Hän oli ystäväni.

Siksi haluan huolehtia sinusta.

Viime lukukauden arvosanasi olivat erinomaisia. Mikä muuttui?

- Voit kertoa minulle. - Kaikki on hyvin.

Tämän täytyy muuttua. Tulevaisuutesi on vaarassa.

Sinulla on se katse taas.

Sama katse, kuin palatessasi Skotlannista.

Kerrotko mitä siellä oikein tapahtui?

Ei ole mitään kertomista.

- Tapasitko miehen, Lady Jane? - En oikeastaan.

Hitsi. Uskomatonta, ettet kertonut.

Siellä oli eräs henkilö. Menneisyydestäni.

- Hän on siis skotlantilainen? - Sen skotlantilaisempaa ei ole.

- Kuulostaa vakavalta. - Sen vakavampaa ei ole.

Mitä tapahtui?

Lähdimme eri teille.

Toivoin että olisimme löytäneet taas toisemme, mutta kohtalo sääti tosin.

Hitot kohtalosta.

Pyytämänne leikkauksen jälkeiset raportit, tohtori.

Työpäiväni on päättynyt. Nähdään huomenna, Joe.

Tarina jatkuu.

Olen jo näin pitkällä. Enää en voi kääntyä takaisin.

Tämä on joko typerin tai nerokkain tekoni koskaan.

- Se tekee 2,50. - Pitäkää loput.

Brianna, jos se on noin, et lähde mihinkään.

Et kuuntele.

Mitä?

Hyvää Joulua.

Katso kuka täällä on.

Roger. Mikä ihana yllätys. Mitä teet täällä?

Olisi pitänyt ilmoittaa. Tulin kai huonoon aikaan.

- Et ollenkaan. Me olimme vain... - Huutamassa.

Brianna on... päättänyt lähteä Harvardista ja muuttaa pois.

- Se on minun päätökseni. - No, minä...

Soitan dekaanille, että kirjaa sinut takaisin.

Ei! Sinä et kuuntele! Tarvitsen tauon.

Luulitko että voin palata Bostoniin ja olla kuka olin ennen?

Olen yrittänyt, ja se ei onnistu.

Minun täytyy mennä. Olen pahoillani. Roger, on hienoa nähdä sinua.

Nähdäänkö huomenna?

Anteeksi, Roger. Anna takkisi.

Kiitos, mutta ehkä on parempi että menen hotelliin.

Höpsis. Jäät tänne.

- Oletko käynyt Invernessissä? - En.

Kun isä on poissa, siellä ei ole minulle muuta kuin kirjoja ja pölyä.

- Ensimmäinen joulusi ilman pastoria. - Niin.

Niin, hän... toi aina leluja lastenkotiin.

Lauloimme innokkaasti joululauluja lapsille-

- ja söimme rouva Grahamin luumuvanukasta.

Siksi kai lähdin tänne. Haluaisin kokea amerikkalaisen joulun.

Ehkä saada aikaan omia perinteitä.

Luimme Joulutarinaa Briannalle, kunnes hän oli liian vanha siihen.

Tai ehkä Frank ja minä olimme.

Näytät keräävän perheriitojamme.

Riitelittekö te? En edes huomannut.

Et tullut vain amerikkalaisen joulun takia.

Onko se niin ilmeistä?

Hyvä että tulit. Brianna tarvitsee jonkun jolle puhua-

- ja olet ainoa, joka tietää mitä kesällä tapahtui.

Niin, hän näyttelee urheaa.

Luulen että hän alkaa viimeinkin sisäistää sen.

- Otatko viskiä? - Toki.

Minulla on uutisia... jotka saattavat ilahduttaa sinua.

Hyville uutisille olisi käyttöä.

Olen historioitsija. Se on työtäni.

Jatkan tutkimista. En anna periksi.

Mitä haluat sanoa?

Löysin hänet.

Löysin Forrester's-nimisen lehden artikkelin vuodelta 1765.

Siinä puolletaan Ylämaan viinan tuontikiellon kumoamista.

Katso tätä lausetta.

"Kuten on tiedetty iät ja ajat Vapaus ja viski kuuluvat yhteen."

Baarissa Edinburghissa sanoit, että siteerasit tätä Jamielle.

- Luuletko, että hän kirjoitti tämän. - Luulen.

Katso. Jopa artikkelin alussa-

- siteerataan runoa yläluokkaa puhutellessa:

"Kaupunkiemme ja kuntiemme aateliset ja herrat..."

Mutta se on Robert Burnsin runo. Kuka tahansa voi tietää sen.

Robert Burns oli kuusivuotias vuonna 1765.

Runo kirjoitettiin vasta 21 vuotta myöhemmin.

Vain tulevaisuudesta tietävä saattoi siteerata runoa, jota ei vielä ollut.

Siinä ei ole kirjoittajan nimeä.

Katso tätä kirjanpainajan nimeä.

Alexander Malcolm. Jamien toiset nimet, eikö niin?

Hän oli kirjanpainaja?

Ja asui Edinburghissa vuonna 1765.

Rinnakkaisen aikajanamme mukaan... se on vain vuosi sitten.

En pyytänyt sinua tekemään tätä.

- Luulin, että halusit tietää. - En halua.

Olen pahoillani.

Olisin voinut elää lopun elämääni tietämättä.

20 vuotta sitten-

suljin oven menneisyyteen.

Se oli vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt.

Sitten kerroit, että hän selvisi Cullodenista.

Aloin toivoa.

En voi käydä sitä läpi uudestaan.

Mutta tämä ei ole vain toivoa.

Tämä on... totta. Voit mennä Jamien luo.

Ja jättäisin Briannan? Yksin kaikkien ongelmiensa kanssa?

Miten voisin tehdä sen hänelle?

Olen hänen äitinsä ja hän tarvitsee minua. En voi hylätä tytärtäni.

Miten voin auttaa? Mitä voin tehdä?

Älä kerro hänelle. Se vain sekoittaisi asioita.

En sano sanaakaan.

Tiedän, että tarkoitit hyvää, Roger.

Kiitos ihanasta illallisesta. Menen nyt nukkumaan. Aikaero väsyttää.

Mitä nämä ovat?

Ystäväni Horace Thompson halusi niistä toisen lausunnon.

Kaunis nainen, aikuinen, ehkä lähes viisikymppinen.

Hän lähetti 150 vuotta vanhan murhan uhrin.

Erehdyt vain noin 50 vuotta.

Horace on antropologi, joka etsii kuolinsyytä. Miksi uskot murhaan?

En tiedä.

Hän on luolasta Karibialta. Hänen luotaan löydettiin esineitä.

Katso tätä. Olit oikeassa.

- Murtunut kaularanka? - Ja enemmänkin.

Luu ei ole vain murtunut. Murtumapiste on keskellä.

Joku yritti leikata pään irti, tylsällä terällä.

Mistä tiesit?

Hän vain... vaikutti siltä.

- Hänet siis löydettiin luolasta? - Salaa haudattu orja, he sanovat.

Mutta hän ei ollut orja. Hän ei ollut musta. Näetkö sääriluun?

Lyhyt, reisiluuhun verrattuna.

- Crural-indeksi. - Tämä nainen oli valkoihoinen.

- Luut eivät valehtele. - Ne kertovat kaiken.

Mitä sinä et kerro miehestäsi Skotlannissa?

Hän on...

Hän on Briannan oikea isä.

Kerroin hänelle, kun olimme Skotlannissa.

Siksi hänellä on nyt niin vaikeaa.

Hyvä että kerroit minulle. Se selittää paljon.

Rakastatko häntä vielä?

Yhä vielä.

Ei sinua ja Frankia pidetty Ozziena ja Harrietina.

Olen nähnyt sinun elävän puolinaista elämää 15-vuotta.

Jos sinulla on mahdollisuus rakkauteen, ota se.

Brianna selviää kyllä.

Kiitos, Joe.

Hän halusi epätoivoisesti miehen luokse, uhrauksista huolimatta.

Uhrasiko hän elämänsä?

Uhrasi, Barnabas. Niin paljon hän halusi olla yhdessä.

- Sinun on vaikea ymmärtää... - Ei ole totta. Dark Shadows?

Barnabas menetti Victorian. Chris pelkää muuttuvansa ihmissudeksi.

Ja Elizabeth pelkää, että hänet haudataan elävältä.

Mitä kollegasi sanoisivat aivojesi tuhoamisesta TV: n päiväsarjoilla?

Eivät ne luolaihmiset ymmärtäisi Collinsin talon ongelmia.

Olen pahoillani eilisestä.

Ei olisi pitänyt tulla ilmoittamatta.

Olen iloinen, että tulit.

Tulin amerikkalaisen joulun, hummerileipien ja Boston-kakun takia.

Tiedän ehkä jonkun, joka voi auttaa siinä.

Harvardissa nimetään apuraha isäni muistoksi tänään. Lähdetkö mukaan?

Voisimme mennä ajoissa, niin näyttäisin sinulle paikkoja.

Se olisi suuri kunnia.

Voimme katsoa jakson loppuun ensin, tietenkin.

Nämä ovat Robinsonin käytävät, kampuksen harvoja goottivaikutteita.

Monikohan on kulkenut tästä vuosien varrella?