Howards End

Suomennos Kaarina Suvanto

"Rakas Meg, minulla on ihanaa."

"Pidän heistä kaikista. He ovat niin onnellinen ja hauska perhe."

"Olen heistä hupsu ja he sanovatkin sen, ainakin herra Wilcox sanoo."

"Voi Meg, opimmeko koskaan puhumaan vähemmän?"

"Rakkahin Meg, en tiedä miten kertoa tai mitä sinä sanot tästä"-

"mutta Paul Wilcox ja minä olemme rakastuneet. Olemme kihloissa."

Voi teitä Schlegelin tyttöjä... -Katso, Tibby.

Margaret, jos sallit minun sekaantuvan: Mitä tämä tarkoittaa?

En tiedä yhtään sen enempää kuin sinäkään, Juley-täti.

Tapasimme Wilcoxit keväällä, patikoidessamme Saksassa.

Jonkun on lähdettävä sinne Howardin taloon tekemään tiedusteluja.

Ehdottomasti, Margaret.

Mitä tiedämme näistä Wilcoxeista? Ovatko he kaltaisiamme,kunnollisia?

Mutta täti, mitä sillä on väliä? Helen on rakastunut.

Se riittää minulle.

Hakisitko minulle aikataulun, kultaseni?

Huomenta.

Paul?

Crane on jälleen ilmoittanut olevansa sairas.

Hän tiesi että minut piti viedä Warringtonille tennistä pelaamaan.

Teeskentelee tietysti. Pane hänet pois ja ota uusi kuljettaja.

Me lähdemme, äiti. -Odota, Charlie. Odota!

Onko pappa siellä? Odottakaa. Tässä on kirsikoita.

Siitä eilisiltaisesta. -Mitään ei tapahtunut.

Menin jotenkin pyörälle päästäni. -Minä myös. Kuutamon takia varmaan.

Paitsi eihän ollut kuutamo.

Ei se mitään.

Tulisitko?

Minulla ei ole omaisuutta ja minun on järjestettävä oloni Nigeriassa.

Se ei ole valkoisen naisen paikka, sellainen ilmasto ja alkuasukkaat.

Sinä olet kyllä loistotyttö. -Mitäpä tuosta. Kukaan ei tiedä.

Meg! Kirjoitin sisarelleni. -Et kai?

Hänen tulonsa tänne on estettävä. -Lähetä sähke. Ei, Crane on sairas.

Eikö ole polkupyörää? -On jossain.

Yksi shillinki ja kolme ja puoli pennyä.

M.J. Schlegel, Wickham Place 6, Länsi-Lontoo.

Rakas Meg. Kaikki lopussa. Toivon etten olisi kirjoittanut mitään.

Älä kerro kellekään. Helen.

Anteeksi, etsin Howardin taloa.

Herra Wilcox, tämä rouva on menossa Howards Endiin.

Saanko kysyä oletteko nuorempi herra Wilcox vai vanhempi?

Nuorempi.

Asemalla ei ole järjestyksen häivää Minä antaisin potkut kaikille.

Minun pitäisi kai esitellä itseni. Olen neiti Schlegelin täti.

Niin, hänhän on meillä. Tahtoisitteko tavata häntä?

Saatte kyydin autossani.

Schlegelit ovat omaa luokkaansa. Luita ja ytimiä myöten brittejä-

mutta tyttöjen isä oli saksalainen ja siksi he pitävät taiteista.

Hetkinen.

Wilcox, Howards End! -En tullut sekaantumaan asioihin.

Tulin perheen edustajana.

Ja puhumaan teille Helenistä. Sisarentyttärestäni ja teistä.

Neiti Schlegelistä ja minusta? -Ei kai ole kyseessä väärinkäsitys?

Olen kyllä kihloissa mutta en neiti Schlegelin kanssa.

Helen kirjoitti meille ja kertoi kaiken.

Tämän täytyy olla jotain Paulin typeryyksiä.

Mutta tehän olette Paul. -En ole.

Miksi sitten sanoitte niin? -En ole sanonut. Nimeni on Charles.

Ovatko Paul ja sisarentyttärenne...

Se idiootti! Kirottu typerys!

Varoitan teitä. Siitä ei tule mitään. Paul on pennitön.

Ei meitä, vaan häntä pitäisi varoittaa.

Paul ei ole kertonut meille. Tyttö sen sijaan ei ole haaskannut aikaa.

Jos olisin mies, saisitte korva- puustin. Ette ole Helenin arvoisia.

Mutta hän on levittänyt uutista, Paul taas ei. Saanko puhua loppuun?

Keskustelu päättyy tähän. Päästäkää minut ulos. Nyt heti!

Ei saa seistä! Istukaa! -Seis!

MUUTAMAN KUUKAUDEN KULUTTUA

Kaikki myöntänevät että Beethovenin Viides sinfonia-

on ylevintä musiikkia jota ihmiskorva on vastaanottanut.

Mutta mitä se merkitsee?

Emme voi olla tunnistamatta musiikissa sen mahtavaa draamaa.

Vaarojen uhkaama sankari taistelee-

pyrkien kohti ylevää voittoa ja korkeinta kunniaa.

Tämä tulee ilmi teoksen ensimmäisen osan alussa.

Nyt tahtoisin kiinnittää huomionne teoksen kolmanteen osaan.

Siinä emme enää kuulekaan sankaria vaan menninkäisen. Kiitos, äiti.

Yksinäinen menninkäinen...

...vaeltaa maailmankaikkeudessa...

...sen alusta loppuun.

Miksi menninkäinen?

Anteeksi? -Miksi menninkäinen?

Sehän on päivänselvää. Se symbolisoi elämän varjopuolia.

Mutta miksi juuri menninkäinen?

Elämän epätoivoa ja tyhjyyttä. Niitä menninkäinen symbolisoi.

Epätoivo mollissa...

Neiti?

Anteeksi, neiti. Sateenvarjoni...

Neiti?

Ällistyttävää ettei heille löytynyt asuntoa koko Lontoosta-

muualta kuin vastapäisestä talosta. -Kelle ei löytynyt asuntoa?

Tibby kulta, Wilcoxin perheelle.

Muistat kai mitä tapahtui kesällä Helenin ja Paul Wilcoxin välillä?

Sekö Paul joka minun olisi pitänyt piestä henkihieveriin?

Neiti?

Mikä hätänä? Onko Tibby sairas?

Tibby valmistelee teetä.

Ellei ole kyse sen vakavammasta...

Jotain outoa on tapahtunut.

Lupaa ettet pahoita mieltäsi.

Se on Wilcoxin perhe.

He vuokrasivat vastapäisen asunnon poikansa häiden ajaksi. Sen toisen.

Pahoitit kuitenkin mielesi.

Sanoikohan Paul: Tuossa asuu se tyttö joka yritti pyydystää minut?

Ovenvartija kertoi että he viipyvät vain muutaman viikon.

Tervehdimmekö vai jätämmekö heidät huomiotta?

Kultaseni...

Mikset lähtisi näiksi viikoiksi Frieda-serkun luo Hampuriin?

Taidanpa lähteäkin. Vaikka en piittaakaan-

niin en haluaisi törmätä tavan takaa Wilcoxeihin.

Älä ahmi kaikkia teeleipiä, Tibby.

Onkohan tuolla miehellä asiaa meille?

On hänellä.

Anteeksi, neiti. Otitte minun sateenvarjoni. Vahingossa, tietysti.

Äskeisellä luennolla musiikin merkityksestä.

Voi, anteeksi. Kähvellän alinomaa sateenvarjoja. Tulkaa valitsemaan.

Onko varjossanne koukku vai nuppi? Minun varjossani on kai nuppi.

Olisiko se tämä? Näitähän ei tosin saisi avata sisällä.

Tämä on aivan ratkennut saumoista. Hirveä varjo. Sen täytyy olla minun.

Suokaa anteeksi.

Varastiko sisareni sateenvarjonne?

Et kai taas, Helen? Parantumaton varas. Suokaa anteeksi.

Ettekö jäisi teelle, herra... -Bast.

Jääkää toki. Saitte kastua takiamme ja veljemme voi toimia esiliinana.

Hän on läpimärkä, Meg. Tulkaa yläkertaan.

Mitä piditte luennosta? En hyväksy menninkäisiä, sankarin kylläkin.

Itse kuvittelin siihen kohtaan aina kolme norsua. Hän selvästi ei.

Musiikin merkityksestä.

Onko musiikilla merkitys? -Pelkkää sanahelinää.

Riisukaa toki takkinne. -Ja antakaa sateenvarjonne. Istukaa.

Otattehan kupillisen teetä? -Tylsää, jos se olisi vain nuotteja.

Miten niin "vain nuotteja"? -Meillä on toistakin teelaatua.

Teeleipiäkin näkyy olevan jäljellä.

Pyydämme anteeksi tätä sattumusta. Tulisitteko ehkä joskus toiste?

Se olisi meistä hauskaa. Tässä on korttimme.

Pyydän anteeksi mutta minun on todellakin mentävä.

Saatan teidät ulos. Ottaisitteko tästä matkaevästä?

Miksi et toivottanut tuota nuortamiestä tervetulleeksi?

Sinun pitäisi esittää jo hieman enemmän isäntää.

Olisit voinut taivutella häntä etkä jättää kiljuvien naisten armoille.

Säkö siellä, Len?

Missä sä oot ollu?

Mä olin kuolla huolesta. Sun takia. -Anna olla, Jacky.

Jos myöhästyn muutaman minuutin, olen jo kuollut onnettomuudessa.

Kyllä semmoista sattuu. Ihmisiä jää tulematta kotiin.

Sanoinhan että menen kuuntelemaan luentoa musiikin merkityksestä.

Kadotin sateenvarjoni mutta sain sen takaisin.

Joko sä söit? Jätin sulle kieltä ja hyytelöä.

Ootko varma?

Mä syön sen sitten.

Mulle tulee aina kaamea nälkä kun oon oikein huolissani.

Tulee aina kaikenlaista omituista mieleen.

Kuunteletko, Len?

Ne onnettomuudet... tai että kastut sateessa.

Kastuitko? -En.

Sähän hukkasit varjos. Nyt Len vilustuu, sanoin. Saa rintataudin.

Ja kuka lääkärinkin maksaa?

Tai entäs jos sattuu onnettomuus ja se joutuu sairaalaan?

Ja sillä on reikiä sukissaan.

Mä haluun nähdä. Onko sulla risaiset sukat.

Tuu sänkyyn. -Luen tämän kappaleen loppuun.

Rakastathan sä omaa tyttöäs, Len? -Anna minun lukea.

Len?

Hoidathan sen jutun? -Älä nyt taas aloita.

Ties kuinka monennen kerran: Menemme naimisiin kun täytän 21.

Tekisin sen ennemminkin, mutta veljeni estäisi sen.

Mitä hän on ikinä tehnyt minun hyväkseni?-Mitä kukaan on tehny?

Meillä on vaan toisemme. Mitä mä tekisin jos sä jättäisit mut?

Mene nyt nukkumaan.

Tuu säkin.

Kirjanmerkkini. -Margaret Schlegel. Kuka se on?

Eräs nainen vain. -Nainenko? Vai sillä lailla.

Älä viitsi, hän on jo vanha. -Niin sä sanot. Söit varmaan siellä.

Oikein ohuita kurkkuvoileipiä.

Hän vaelsi sinikellojen keskellä.

Hänen mielialansa kohosi ja hän ahmi auringon lämmittämää ilmaa.

Päivä oli painumassa iltaan. Pitkät varjot häilyivät ruohon yllä.

Lehvistöstä putoili kiiltäviä pisaroita vehreyteen.

Monenlaiset perhoset tanssivat iloisina parvina.

Shh, hiljaa. Oliko se kauris?

Ohjatkaa hänet sisään.

Suokaa anteeksi.

Neiti Schlegel. Miten ystävällistä. -Olen tahtonut tulla jo pitkään.

Emmehän ole edes olleet täällä pitkään.

Rouva Wilcox... Saanhan?

Se tapaus viime kesänä Howards Endissä...

Ei, aina siitä saakka kun tapasimme Speyerissä. Muistatteko?

Se kammottava entisöity katedraali. -Muistan siitä parhaiten-

sen että tapasimme teidät, neiti Schlegel.

Helen on mennyt Saksaan. -Ja Paul on Nigeriassa.

Joten nyt me voimme tavata koska he eivät voi.

Kiertelemättä: Valitettava tapaus kummankin kannalta, vai mitä?

Heidän ei pitäisi enää tavata. -Olen samaa mieltä.

He saattaisivat kyllä rakastua mutta eivät voisi elää yhdessä.

Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä-

luonto vetää yhtäälle ja ihmisluonto toisaalle.

Kylläpäs minä lörpöttelen. Se varmasti väsyttää teitä.

En voi todellakaan kovin hyvin tänään.

Mutta olen kiitollinen että tulitte.