The Lodgers

Rachel.

On keskiyö. Ne tulevat.

Edward.

VUOKRALAISET

Tyttöseni, poikaseni, kuuntelethan tarkasti

Omaan sänkyys kiiruhda ennen keskiyötä

Ovestas' sisään älä vierasta päästä

Koskaan älä toista yksin jätä

Suojaa siskos', veljes' näin

Muista kolme sääntöä vain

Kun veresi kuuluu meille ain'

Näemme teidät alhaalta päin

Hyvää syntymäpäivää, Edward.

Älä.

Valo sattuu silmiini.

Etkö aio onnitella myös minua?

Mitä onnea tässä on?

No-

menemme tänään kävelylle, eikö vain?

Juhliaksemme?

Juhliaksemme mitä?

Ei meillä ole toivoa.

Olet vihainen...

Ei sinun minun vihaani tarvitse pelätä!

Ne pitävät meidät turvassa.

Etkö vain voi totella niitä?

- Mitään ei tapahtunut. - Ei vielä.

Kello löi jo, Rachel.

Älä ole tuollainen, Edward.

Nyt on 18. syntymäpäivämme.

Minun ei ollut tarkoitus uhmata.

Olin vain järvellä.

Luin, enkä huomannut ajan kulua.

Järvellä?

Se on edelleen yhtä kaunis kuin silloin, kun leikimme siellä.

- En arvannut, että olisit... - Eikö minun pitäisi pelätä?

Kummankaan ei pitäisi pelätä?

Meitä voidaan rangaista tekosistasi.

Satutat minua, Edward.

Päästä, ole kiltti!

TIedät kyllä säännöt, siskoseni.

Jos jatkat vaarantamistamme,

aion vedota niihin sääntöihin.

Päästä minut, Edward.

Pyydä anteeksi niiltä.

- En!! - Pyydä anteeksi!

Edward, päästä minut!

Nouse ylös!

Edward!

Sano ne!

Sano ja turvaa meidät uudelleen!

En aio pyytää anteeksi!

En ole tehnyt mitään väärää!

Sano ne!

Sano säännöt!

En.

Ne kuuntelevat.

Tiedät, että ne kuuntelevat!

Tyttöseni!

Tyttöseni, poikaseni, kuuntelethan tarkasti

Omaan sänkyys' kiiruhda ennen keskiyötä

Ovestas' sisään älä vierasta päästä

Koskaan älä toista yksin jätä

Suojaa siskos', veljes' näin

Kolme sääntöä muista ain'

Kun veres kuuluu meille vain

Näemme teidät alhaalta päin

Noin.

Oletko nyt tyytyväinen?

Me emme koskaan tee, kuten äiti ja isä tekivät.

Sean!

Sinä palasit!

Luulimme, että et palaisi koskaan.

Minun pitäisi olla auttamassa äitiä.

- Ota se käteesi... - Lopeta, Dessie.

En halua.

Ota vain, pitää kätesi lämpiminä.

- Mikä se oli? - Ole hiljaa!

Tule esille sieltä!

Senkin narttu!

Näin sinut!

He katsovat minua kuin-

minulla ei olisi oikeutta olla täällä.

Me ymmärrämme lähtösi syyn, poika.

Mutta toisilla-

on oma sotansa sodittavana.

Ei se siltä näytä.

Sean!

- Kay? - En tunnistanut sinua.

Kay, missä olet ollut?

Et kai ole ollut metsässä joutilaiden kanssa?

En, äiti.

Käy toki peremmälle.

Ovatko he ystäviäsi?

Ei.

Tässä on lista.

Sinulla ja veljelläsihän on-

erityinen päivä tänään?

Nopeasti, kiitos.

Kuka tuo on?

Ison talon tyttö.

Tilille, kiitos.

Saatte vain viikon lisää maksuaikaa.

Saatte kyllä rahanne.

Odota.

Olisi vielä tämä.

Postia kartanolle?

Saapui reilu viikko sitten.

Kartanolle tulee niin vähän postia,

että melkein unohdin.

Niin varmasti.

Miten voin auttaa?

Näitkö jotakin metsässä tänä aamuna?

Ei siellä näkynyt mitään.

Hei.

Anna hänen olla.

Ei kuulu sinulle, petturi.

Eikö sinun pitäisi olla sotimassa englantilaisten kanssa?

Mikä täällä on hätänä, pojat?

Mitä?

Toit kaverisikin.

Nimet?

Hei vaan.

Mitä teet savupiipussani?

Shh.

Olet turvassa.

TALONOMISTAJAT TWELINGENIN TALO, IRLANTI

Hei.

Häiritsivätkö ne miehet teitä?

Te häiritsette, jos joku, herra.

Halusin nähdä, että olette kunnossa.

Kuten näette.

Tunnenko teitä?

Sean Nally on nimeni.

Äiti otti minut mukaansa pesemään pyykkiänne.

Olitte vielä lapsi, kun lähdin sotaan.

Nuhjuinen naama tuijottamassa portin läpi.

Tiesimme olla tuijottamasta.

Ette kai aio seurata minua kotiin asti nilkuttaen tuolla tavoin?

Kyllä, jos pyytäisitte.

Entä jos en?

Pyytäisin lupaanne.

Minun on mentävä. Minua odotetaan.

Äidin pikkukullat.

Bermingham.

Mitä sinä näet?

Rachel...

suojaa veljes'...

Edward?

Minua pelotti.

Miksi viivyit?

En tiennyt, tulisinko takaisin.

Onko tuo kirje?

Se on lakimieheltä.

Hänen mukaansa rahamme on käytetty.

Hän haluaa, että myymme talon.

Ne eivät sallisi sitä.

Meillä ei kuulemma ole vaihtoehtoa.

Täysi-ikäisinä meillä on oikeus.

Hänen lakiensa mukaan ehkä-

mutta ei meidän.

Hän uhkaa tulla käymään.

Hän ei voi!

Olet käynyt taas järvellä.

Nämä tunnit ovat minun.

Rachel, minä...

Ette kai aio seurata minua kotiin asti nilkuttaen tuolla tavoin?

Entä jos pyytäisin?

Jos pyytäisin seuraamaan minua-

tänne.

Seuraa minua tänne.

Kuka siellä?

Minä, tietysti.

Niin?

Tuo yöpaita kuului äidille.

Niin kuului.

Loukkasit minua tänään.

Se ei ollut tarkoitukseni.

Meillä oli suunnitelmia tälle päivälle.

Kävellä maillamme, etkä kyennyt siihenkään.

Olen pahoillani.

Muistan, kuinka äiti piti linnuistaan.

Hän ehkä ymmärsi niiden-

laulua häkissään.

Hän tunsi olevansa elossa,

kun hän kuuli lintujen laulua.

Ehkä hän vieläkin kuulee.

Tiedätkö-linnut voivat lentää tästä maailmasta toiseen.

Voisimme elää tuhat vuotta tietämättä, mitä ne tietävät.

Nuo ovat vain tarinoita.

Hän jätti ne kuolemaan.

Niin kuin meidätkin.

Ne opettivat meille säännöt.

Tämä ei ole elämää.

Älä koskaan lähde. Älä tunne ketään.

Lukitse itsesi sisälle ilta toisensa jälkeen?

Me emme voi jatkaa näin,

kuten vanhempamme tekivät.

Mutta tämä paikka kuuluu meille ja me sille.

Ei ole muuta keinoa.