Falling Skies

Oli jo aikakin, Tom Mason.

Olet turvassa. Tulemme rauhanomaisin aikein.

-Vain itse pelkoa tulee pelätä. -Kuka siellä?

-Viholliseni vihollinen on ystäväni. -Näyttäydy.

-Oli jo aikakin, Tom Mason. -Voi taivas.

-Olet kaunis. -Mikä nyt? Näytät kalpealta.

P=101-10!07> W4

Odota.

Mitä teet täällä? Missä olemme?

Hyvä yritys, Tom. Lupasit, että juttelemme ennen päivällistä.

Miten pääsimme kotiin?

Tämä on taas yksi peli. Tämä on pelkkää peliä.

-Mitä haluat, Rebecca? -Syöpä on palannut. Pitää päättää.

-Muistan tämän keskustelun. -Tiedän. Niin minäkin.

Rintasyövän jälkeen on vaarassa viisi vuotta. On mennyt neljä.

Minä melkein selvisin.

Tällä kertaa kuitenkin...

Sädehoito olisi turvallisin, kuten puhuimme.

-Se ei riitä. -Mitä tarkoitat?

Haluan myös solunsalpaajahoidot. Molemmat aseet.

Vain yksi kierros sädehoitoa-

-ja ehkä tämä hirviö menee takaisin remissioon.

Ehkä taas ei.

Sitten meidän täytyy käydä tämä keskustelu yhä uudelleen.

Olen kyllästynyt juoksemaan henkeni edestä.

Haluan tuhota sen niin, että se lähtee eikä palaa.

En halua ainoastaan selviytyä.

Haluan ottaa elämäni taas hallintaan.

-Meidän elämämme. Etkö sinä? -Haluan.

-Olen niin väsynyt. -Ei saa pelätä.

Koskaan ei tiedä, missä sairas solu piilottelee.

Meidän täytyy tappaa se alkulähteessään.

Sinun täytyy suuttua. Enemmänkin.

Päästä alkukantainen raivosi valloilleen, kunnes tämä on ohi.

Vaikka se maksaisi sinulle.

Etsi Soturisi.

On aika. He odottavat.

He ovat sotilaitasi, Dan.

He ovat sinun kansaasi, Anne. Sinun täytyy kertoa.

Tiedän, että se sattuu.

Sinun täytyy kuitenkin myöntää kipu, jotta pääset siitä yli.

Hyvä on. Myöntää kipu.

On kulunut kaksi päivää.

Lexistä ja Tomista ei näy jälkeäkään. Sanon sen, mitä jo ajattelette.

He ovat poissa.

He ovat poissa. Ne olivat huonot uutiset.

Hyvä uutinen on se, että he onnistuivat tehtävässään.

He onnistuivat.

Esphenin voimalaitos on tuhottu.

Todistimme joukkopakoa, kun heidän aluksensa lähtivät planeetaltamme.

Emme tiedä siihen syytä, mutta heillä on edessään töitä-

-kun he selvittävät meidän aiheuttamamme sotkun.

Kerrankin meillä on yliote.

Hoidetaan homma!

Mieheni ja tyttäreni kuolivat, joten hoidetaan tämä loppuun.

Tiedän, että jotkut teistä eivät voi antaa Lexille anteeksi.

Toisinaan en ole varma, voinko minäkään.

Hän kuitenkin teki uhrauksen oikea isänsä rinnallaan.

He sinkosivat itsensä tuntemattomaan vuoksemme.

Minun aviomieheni. Minun tyttäreni. Minun perheeni.

Barrikadit täytyy pystyttää ennen illansuuta. Liikettä!

Painaako se liikaa? Panenko lapsen kantamaan sen?

Voimalaitos on tuhottu. Meidän täytyy iskeä nyt.

Emme ota riskiä yllätyshyökkäyksestä.

Mistä oikein puhut? Eivät he hyökkää, vaan pakenevat peloissaan.

Pönkitämme puolustustamme, jotta selviämme yöstä yhtenä kappaleena.

EI hätää. Metsästyskausi alkaa aamunkoitteessa.

Anna tulla!

Etsi Soturisi.

Ei enää lähemmäs. Mason!

EI, ei, ei. Et voi olla tosissasi.

-Hetkinen. Odota. -Älä tee noin.

Anna kun yritän ymmärtää.

Kaappasit avaruusaluksen, lensit kuuhun, katosit johonkin tyhjiöön-

mutta et siltikään kuollut.

Mitä laukussa on, Cambridge?

Odota hetki. Odota edes pieni hetki!

Mitä sinulle oikein tapahtui?

Voi luoja. Tom?

Voi luoja. Jos näen unta, en tahdo herätä koskaan.

Oletko kunnossa? Sinun täytyy kertoa minulle.

-Lexi? -Hän pelasti meidät kaikki.

Onko tuo jokin uusi volmien lelu? Oletko käyttänyt sitä aiemmin?

Rentoudu. Se huomaa poikkeavuudet minua nopeammin.

Tietäisin, jos minulle olisi pantu silmämatoja.

Se nimittäin tuntuu sähkösokkihoidolta.

-Olet kertonut kaiken overlordeista. -Viime hetken pelastumisestasi.

Et ole kuitenkaan kertonut, miten pääsit takaisin.

-Ota tuo pois. Riisu se. -Kaulakoruko?

-En halua, että käytät sitä. -Mitä?

Selitän myöhemmin. Luota nyt vain minuun. Kiitos.

Kuten sanoin, olin makuuhuoneessani Bostonissa.

Kotonako?

Se ei ollut unta vaan muisto. Eikä se ollut tunkeutuvaa.

Siinä oli jotain elävää, lähes miellyttävää. Lämmintä.

-Se tuli joltain, joka tuntee minut. -Kuka se sitten oli?

Muisto oli pitkän ajan takaa.

Kun äidillänne.... Rebeccalla oli rintasyöpä.

Hänessä oli jotain luonnotonta.

-Muistaisinpa enemmän. -Sinulla oli hypotermia.

Hallusinoit kylmässä Beamerissa, joka syöksyi avaruuteen.

-Miten pääsit avaruudesta? -Mereenkö? En tiedä.

Ehkä Beamerissa oli automaattiohjaus, joka laski aluksen veteen.

-Se on yksi selitys. -Ehkä Beamer upposi.

-Ehkä sillä ei ole väliä. -Aivan.

-Vain sillä on väliä, että palasit. -Aivan.

Olisipa minulla parempi tarina kerrottavana.

Yhtäkkinen paluuni on vähän outoa.

Olen täysin kunnossa. Kun saan tietää enemmän, kerron teille.

SIIlä välin, kuten olette kuulleet. ..

..menetimme tyttäremme tässä tehtävässä.

Se, mitä aion sanoa, saattaa kuulostaa epätavalliselta.

Olen miettinyt sen merkitystä, että maksan sodasta rakkaillani.

Yksi asia on selvä. Olen vihainen.

Jokainen on menettänyt rakkaan. Uhrannut yhteisen hyvän vuoksi.

Jotta ne uhraukset merkitsevät, meidän täytyy voittaa tämä sota.

Teidänkin täytyy olla vihaisia, jotta voitamme!

En tarkoita vihaa. Tarkoitan raivoa.

Ihminen ottaa jalkansa kaasulta ennen maaliviivaa. Me emme tee niin.

Nyt on aika ampua täydellä teholla. Antaa kaikki, mitä meiltä löytyy!

Vihollisemme ovat yhä tuolla, mutta haavoittuvaisina.

He odottavat, että hoitelemme heidät, jos meiltä vain löytyy halua siihen.

Kun viimeinen luoti uppoaa viimeiseen skitteriin, sota on ohi.

Meidän on aika palata lääkäreiksi, muurareiksi-

-opettajiksi, äideiksi ja isiksi, mutta sen aika ei ole nyt.

Emme ole heitä. Nyt olemme sotureita.

Haastan teidät kaikki etsimään sisäisen soturinne.

-Esphenit pakenevat. -Tämä pitäisi olla helppoa.

Tapamme kaiken, millä on pulssi.

Ensin täytyy hoitaa sotakoneen sydän, tekniikka. Purkaa kaikki mahdollinen.

Beamerit ja Mechit eivät ole enää uhka.

Saammeko apua volmeilta? Tarvitsemme ilmahyökkäyksiä.

Meillä on ainoastaan kolme raskasta pommittajaa.

Niillä ei saa hyökättyä vihollisen kimppuun suurella tarkkuudella.

Oheisvahingot olisivat mittaamattomat.

Esphenit yrittävät saada aseensa takaisin. Tekniikka täytyy paikantaa.

Saan miehittämättömistä ilma-aluksista pitkittäistiedostot.

Akuista säteilee yhä tarpeeksi energiaa merkin lähettämiseen.

Olen paikantanut mechit ja beamerit kolmevyöhykkeisellä säteellä.

Kolmella. Yksi, kaksi ja kolme. Meidän täytyy olla varovaisia.

Akun virta saattaa riittää kärventämiseemme.

Kaikki kolme tiimiä saavat ajoneuvon.

A-tiimi menee pohjoiseen, B länteen.

-C taas etelään Baldwin Parkiin. -Meillä ei ole ajoneuvoja.

Beamer putosi, kun sähköverkko lakkasi toimimasta.

-Yksi auto on. Se ei ole valmis. -Mikä suunnitelma on?

-Tutkimmeko paikat jalan? -Hitaasti.

Laajennammeko toimintasädettä kilometri kerrallaan?

Muut miliisit toimivat samoin.

Mitä? Muut miliisitkö? Muut ihmismiliisit?

Kaljuunamme ovat vahvistaneet 317 miliisiä maailmanlaajuisesti.

Suurimmat ovat Sao Paulossa, Kapkaupungissa ja Tusconissa.

Miliisejä. Taistelemaan valmiita armeijoita.

Siinä mielessä olemme valmiita. Heiltä kuitenkin puuttuu johtaja.

Voimme kommunikoida vain volmin välityksellä.

Kerro heille, mitä teemme.

Voimme tuhota ne paskiaiset yhdessä.

Tiedän, että sinua sattuu enemmän kuin näytät.

Sitä ei ole vaikea huomata. Tai tuntea.

-Minä lupasin suojella häntä. -Sinun täytyy unohtaa se.